32-vuotias Johanna Lamminen on kokenut ilmastohuolta 2000-luvun alusta asti. Silloin hän näki dokumentin The Inconvenient Truth, jossa Al Gore, entinen Yhdysvaltain varapresidentti, kertoo ilmastonmuutoksesta. Lamminen ei muista, että ilmastonmuutosta olisi käsitelty koulussa vielä silloin missään muodossa.
Ilmastoaktivismin pariin Lamminen löysi tiensä vasta myöhemmin. Lamminen on tehnyt aiemmin vapaaehtoistöitä, mutta koki, ettei se vielä ”täyttänyt hänen sydäntään”.
Kuullessaan ensi kerran Extinction Rebellionista Lamminen koki, että hänen toiveeseensa oli vastattu. Elokapinan toiminta oli juuri sellaista, mitä hän oli toivonut.
”Jokainen ihminen, joka jakaa samat arvot ja tavoitteet, voi sanoa olevansa elokapinallinen ja näin ollen toimia elokapinalaisena yhtä tärkeässä roolissa kuin kuka tahansa muu.”
Extinction rebellion -liike perustettiin vuonna 2018 Britanniassa, josta se on levinnyt maailmanlaajuiseksi ympäristöliikkeeksi. Suomessa Elokapina-nimen saanut liike käyttää esimerkiksi väkivallatonta suoraa toimintaa ja kansalaistottelemattomuutta kiinnittääkseen huomiota ilmasto- ja ympäristökriisin seurauksiin, joita ovat muun muassa kuudes massasukupuutto ja kriiseistä seuraava sosiaalisen romahduksen riski.
”Ilmastoasiat kiteyttävät kaikkien hyvinvoinnin,” Lamminen sanoo.
Kuvasarja on tehty osana Visuaalisen journalismin maisteriohjelman Journalistisen henkilökuvauksen työpajaa syksyllä 2020. Tämän kurssinosan teemana oli YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelman ”Eriarvoisuuden vähentäminen” -kohdan tavoitteet.