Riikka Tuomi tietää, miltä tuntuu elää kadulla ja toisten nurkissa. Tuomi on ollut pisimillään yhtäjaksoisesti asunnoton neljä vuotta. ”Nukuin millon missäkin, kellareissa, autoissa, toisten nurkissa ja kadulla. Välillä onnistuin saamaan asunnon, mutta aika nopeasti tuli aina häätö.”
Syitä asunnottomuuteen Tuomi hakee jo rikkinäisestä lapsuudenkodista. ”Lapsuuteeni liittyi vahvasti turvattomuus, joka johtui väkivallasta ja päihteidenkäytöstä kotona. Sieltä saadut vääristyneet käyttäytymismallit ajoivat jo nuorena huumemaailmaan.”
Asunnon saaminen liittyi Tuomilla kiinteästi elämänmuutokseen ja raitistumiseen. ”Käännekohta oli oikeastaan se, kun opin raitistumisen myötä olemaan yksin. Olen joutunut tekemään paljon töitä ymmärtääkseni omaa läheisriippuvuutta ja sen kytköksiä addiktiooni.”
Naisten asunnottomuuteen liittyy erityispiirteitä.
Nykyään Tuomi työskentelee Vailla Vakinaista asuntoa ry:ssä, jossa hän auttaa erityisesti asunnottomia naisia. ”Naisten asunnottomuuteen liittyy erityispiirteitä. Jos miehet ovat vallassa yhteiskunnassa, niin kadulla se vasta korostuukin. Hyväksikäyttö ja väkivalta ovat monelle asunnottomalle naiselle arkipäivää.”
Asunnottomuuden taustalla ovat yhteiskunnalliset rakenteet, kuten köyhyys, ylisukupolviset perheongelmat, sekä poliittisten päätösten vaikutus sosiaalisten palveluiden riittämättömyyteen. Riski jäädä asunnottomaksi on esimerkiksi korkeampi pienituloisilla, mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsivillä sekä maahanmuuttajataustaisilla ihmisillä.
Vailla vakinaista asuntoa ry:n työ asunnottomuuden eteen edistää yhdenvertaisuutta, sillä kuten järjestö toteaa sivuillaan: ”Eriarvoisuus on yksi asunnottomuuden juurisyistä. Uskottavan asunnottomuuspolitiikan ehtona on eriarvoisuuden vähentäminen.”
Kuvasarja on tehty osana Visuaalisen journalismin maisteriohjelman Journalistisen henkilökuvauksen työpajaa syksyllä 2020. Tämän kurssinosan teemana oli YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelman ”Eriarvoisuuden vähentäminen” -kohdan tavoitteet.