”Minä yritin olla normaali, elää normaalia elämää 10 vuotta. Se epäonnistui. Ensimmäistä kertaa koskaan kysyin itseltäni: Mitä sinä haluat tehdä, miten aiot elää tästä edespäin? Ainut vastaus kuului: Minä menen nukkumaan metsään.”
Antti Ukkonen muutti noin vuosi sitten metsään asumaan. Joka päivä päästyään töistä, Ukkonen leiriytyy metsään. Ukkonen käy kerran viikossa työpaikkansa asuntolan tiloissa valmistamassa ruokaa ja pesemässä pyykkiä.
Päätös elää ilman asuntoa syntyi, kun Ukkonen päätti pitkän parisuhteensa ja tarve omannäköisen elämän rakentamiselle syntyi. Ukkonen kyseenalaistaa yhteiskunnan normatiivisen tavan asua. Hän toivoisi, että useampi ihminen ajattelisi kriittisemmin, millaiset olosuhteet ja omaisuuden tarvitsee elääkseen onnellisesti.
”Keskuslämmitetty betonihäkki on naurettava. Minä nukun -15 asteessa sikeästi ilman lisälämmitystä. Vauvoja nukutetaan kylmässä. Jostain vaan on tullut ajatus, että sisällä pitää olla 23 astetta lämmintä tai siellä on kylmä.”
Ukkonen valmisteli siirtymäänsä useampia kuukausia. Tänä aikana hän valmisti itselleen kuivaruokaa, joka säilyy helposti ja ei vaadi suurempaa ruoanlaittoa. Näin Ukkonen ei joudu kantamaan myöskään suuria määriä vettä mukanaan.
Monella ihmisellä on kaipuu luontoon ja yksinkertaisempaan elämäntyyliin. Downshiftaus ja degrowth ovat liikkeitä, joissa elämää hidastetaan ja yksinkertaistetaan vetoamalla, että se paitsi kohentaa yksilön hyvinvointia, se myös on ekologisempi asumismuoto. Mutta ovatko nämä ilmiöt vain länsimaisen yhteiskunnan mahdollistamia ilmiöitä, sillä yksilö tarttuu näihin vapaaehtoisesti, eikä olosuhteiden pakosta, ja saa kuitenkin edelleen tietyt mukavuudet yhteiskunnan sisältä?
Ukkonen ymmärtää kritiikin.
”Tällainen metsässä nukkuminen on nykypäivän ilmiö lopulta. Se onnistuu vain, kun ruoka tulee kaupasta, sähkö töpselistä, ja raha seinästä. Kun tehtaissa kudotaan taianomaisia kevyitä kankaita ja eristeitä halvalla. Kun metsissä ei juoksentele monikymmenpäisiä susilaumoja ja tuhansittain karhuja.”
Ukkonen kuvailee aina tietynlaisen vapaudenkaipuun ja riippumattomuuden olleen hänelle tärkeitä. Nuoruuden punkkarivuodet opettivat tarkastelemaan yhteiskuntaa kriittisesti ja tekemään asiat omaehtoisesti.
Loppuelämäkseen Ukkonen ei kuitenkaan metsään jää, mutta kaupungissa Ukkonen ei myöskään näe tulevaisuuttaan. Myös tulevaisuudessa hän haluaa pärjätä mahdollisimman vähällä.
”Metsässä nukkuminen muistuttaa omasta vähäisyydestä ja haavoittuvuudesta. ”
Ukkonen on oppinut metsässä asuessaan ymmärtämään paremmin sekä itseään että ihmisen ja luonnon välistä suhdetta.
”Ihminen mukautuu ympäristöönsä. Me koitamme jotenkin luonnostaan vältellä sitä. Teemme sitä ulkoistamalla. Se on nollasummapeli, kaikki, mitä ulkoistamme, vähentää sitä, mitä olemme. Sisäistäminen on minusta kestävämpi strategia.”
Kuvasarja on tehty osana Visuaalisen journalismin maisteriohjelman Journalistisen henkilökuvan työpajaa syksyllä 2020. Valokuvaaja Liisa Takalan vetämän lopputyön teema oli ”koti”.