Alusta: Web
Kehittäjä: Julien Thiennot, a.k.a. Orteil
Julkaisuajankohta: Elokuu 2013
Jotkut yksinkertaiset pelit ovat eriskummallisuudessaan ilahduttavia, ja Cookie Clicker on yksi niistä. Se on yhtäältä vinoileva kommentti vakiintuneille pelisuunnittelun konventioille ja toisaalta eräänlainen tutkimus addiktiivisen pelimekaniikan olemuksesta. Luontevia vertailukohtia ovat Candy Box (aniwey, 2013), Cow Clicker (Ian Bogost, 2010) sekä Progress Quest (Eric Fredricksen, 2002).
Keksiä klikkailemalla saa keksejä. Omaa taakkaansa voi keventää ostamalla keksin ympärille kursoreita, jotka klikkaavat keksiä pelaajan puolesta, ja hetken päästä mummoja, jotka niin ikään leipovat keksejä itsekseen, ja niin edelleen. Simppeli klikkailu muuttuukin nopeasti massiivisen keksintuotantokoneiston optimoinniksi ja eksponentiaaliseksi laajentamiseksi. Optimoinnin mittarina on CpS (Cookies per Second), joka on tietysti ironinen viittaus MMO-pelien DpS-mittareihin.
Korkeamman tason ironiaa on se, että tämän kaltaisista peleistä itsessään on tullut suosittuja. Tämä kertoo ehkä osaltaan tietyn pelaajapopulaation kyvystä nauraa itselleen. Toisaalta sen voi nähdä osoituksena siitä, että tietynlaiset pelimekaniikat toimivat myös hyvin riisuttuina versioina. Miksi? Kun pelaaja muutaman tunnin jälkeen havahtuu ihmettelemään, mikä häntä kekseissä niin paljon viehättää, hän saattaa oivaltaa, että monien kuorrutetumpien julkaisujen tapaan Cookie Clicker tarjoaa selkeän tavoitteen, selkeät syy-seuraussuhteet, välittömän palautteen ja näistä seuraavat tuntemukset hallinnasta ja järjestyksestä.
More from Game Reviews
Hellblade: Senua’s Sacrifice – Journey Through Darkness to Hell
A harrowing blend of Norse mythology and mental health issues in a gorgeous package.
Snufkin: Melody of Moominvalley – A Decidedly Unexciting Tune
It's not every day we get a real Moomin game, but is it worth singing praises?
Overwhelmed or puzzled? A Krispee Street review
A mobile game with an interesting take on "Where's Wally" formula
