Campo Santo -studion “kävelysimulaattori” tarjoaa kaunista katseltavaa ja henkilökeskeistä kerrontaa jännärivaikuttein.
Firewatch edustaa yhä yleistyvää pelityyppiä, jossa pelimaailmaa tarkkaillaan ensimmäisen persoonan vinkkelistä ilman aseen piippua välissä. Edeltäjistään se eroaa kuitenkin tuomalla mukaan vapaan ympäristön tutkimisen sijaan roppakaupalla tosiaikaista tarinankerrontaa.
Tarinan alkaessa pelin päähenkilö Henry on asettunut tulipalovahtiin Wyomingin kansallismetsässä. Pestin vastaanottamisen takana on halu paeta menneisyyttä ja henkilökohtaista tragediaa. Yksinään tornissaan istuvan miehen ainoa kontakti ulkomaailmaan on radiopuhelin, jonka välityksellä hän on yhteydessä uuteen työkaveriinsa Delilahiin. Pelaaja voi jatkuvasti raportoida tälle havaintojaan sekä valita vaihtoehdoista, kuinka dialogi etenee. Hahmojen välille syntyvä ihmissuhde ja heidän keskustelunsa nousevatkin peliä eteenpäin kuljettavaksi voimaksi. Edetessään tarina alkaa saada jännärin piirteitä, kun metsässä alkaa katoilla ihmisiä ja käy ilmi, että joku saattaa salakuunnella parivaljakon keskusteluja.
Pelimaailmana toimiva kansallispuisto on pastellisävyissään visuaalisesti vaikuttava. Pelaaminen koostuu lähestulkoon ainoastaan pelialueella kävelemisestä kompassin ja kartan avulla suunnistaen. Pelaajalla on koko ajan joku tavoite, jota kohti matkata, joten omatoimiseen ympäristön tutkimiseen ei kannusteta. Peli eteneekin varsin suoraviivaisesti: välillä pelaajan täytyy hakea joku etenemisen mahdollistava esine, mutta varsinaista pulmanratkaisua ei vaadita.
Lyhyen kestonsa ajan Firewatch vangitsee pelaajansa, ja kahden keski-ikäisen, omia kokemuksiaan jatkuvasti reflektoivan päähenkilöparin vuorovaikutus tuntuu aidolta ja koskettavalta. Loppuaan kohden tarina ei kuitenkaan täysin lunasta siihen kohdistettuja odotuksia. Jäin kaipaamaan vuorovaikutteisempaa pelimaailmaa ja vähän enemmän pureskeltavaa sekä juonelta että itse pelaamiselta. Hyvän käsikirjoituksen ja ääninäyttelyn sekä kerrontaan panostamisen vuoksi Firewatch on kuitenkin askel eteenpäin genressään.
Kehittäjä: Campo Santo
Julkaisija: Panic
Alustat: Microsoft Windows, OS X, Linux, PlayStation 4
Julkaisupäivämäärä: 9. helmikuuta 2016
You might also like
More from Game Reviews
How an Indie Game Taught Me about Death and Grief
A journey through grief, love, and letting go. #death #grief #indie
Creating your garden is easy, but can you keep all your FLOWERS?
For this game, you only need 20 minutes and a flat surface to create your own garden. Flowers is a …
Overwhelmed or puzzled? A Krispee Street review
A mobile game with an interesting take on "Where's Wally" formula
