Manserock-pakopelin tympeä teeman toteutus uhkaa jättää varjoonsa pulmien loistavuuden.
Kävimme neljän hengen ystäväporukalla ratkomassa Getaway -yrityksen Manserock -pakohuoneen arvoituksen. Tarvitsimme yhden vihjeen ja pääsimme ulos huoneesta, kun kellossa oli vielä 16 minuuttia aikaa. Vaikka kaikilla oli hauskaa ja pakoyritys päättyi onnellisesti, jäi minulle silti kyseisestä huoneesta ristiriitainen fiilis.
Huoneeseen saavuttuamme meille kerrottiin lyhyesti taustatarina: Dööti Poissin solisti Raipe on kadonnut ja meidän tehtävämme on bändin treenikämppää tutkimalla sada selville tunnissa miksi hän on käyttäytynyt oudosti ja minne hän on hävinnyt. Ystävämme olivat valinneet huoneen ja en ehtinyt kiireiden takia ottaa siitä etukäteen selvää kuin nimen. Sen perusteella odotin musiikkiteemaista huonetta, jossa näkyisi sekä Manse että rokki. Huoneeseen oli kuitenkin ympätty ne pahimmat heteronormatiiviset, toksista maskuliinisuutta uhkuvat kliseet bändielämästä.
Treenikämpän isoimmat sisustuselementit olivat tyhjät kaljapullot sekä iso kasa naisten pikkuhousuja. Vessakopin kahvana toimi tekolerssi ja pienen penkomisen jälkeen vastaan tuli myös alastomia naisia sisältävät pelikortit. Kaikista mauttomin elementti kuitenkin oli polaroid-tyyliset kuvat naisten pyllyistä viinapullojen kera. Siitä miten kuvat oli rajattu ja otettu, tuli mielikuva sammuneista naisista, joista on otettu salaa kuva ikään kuin valloituksen merkiksi. Tässä huoneessa siis naiset näkyivät vain kulutustavarana muiden joukossa, seksikkäinä palkintoina ilman identiteettiä.
Pakohuoneen kuvauksessa tätä kaikkea sanotaan hurtiksi rock-henkiseksi huumoriksi ja huonetta ei siksi suositella alle 15-vuotiaille. Minä en vain osaa nähdä naisia esineellistävää, kliseistä ja ummehtunutta kuvaa rock-bändeistä kovinkaan hauskana. Pakohuoneet yleisesti voivat minusta kyllä sisältää aikuisteemoja, huumoria, seksiä ja erotiikkaa, mutta tässä toteutuksessa on menty pahasti metsään.
Varsinaiset pulmat olivat täydellinen vastakohta tunkkaiselle teemalle: ne olivat raikkaita ja monipuolisia. Niissä käytettiin hienosti hyväksi modernia teknologiaa, ne olivat yllättäviä ja vaativat yhteistyötä ja kommunikaatiota nopeiden hoksottimien lisäksi. Inhoamiani laskutehtäviä ei löytynyt kuin yksi ja muutamassa aivan mainiossa pulmassa tarvittiin hyvää tunto-, haju- ja kuuloaistia. Teknisen toteutuksensa puolesta aivopähkinät olivat huippuluokkaa ja huone paras jossa olen tähän mennessä käynyt.
Pakohuoneet ovat osa laajempaa pelikulttuuria ja se pitäisi osata ottaa huomioon niitä suunniteltaessa. Ne eivät ole mikään erillinen saarekkeensa, vaikka niistä ei olekaan samaan tapaan peliarvioita saatavilla kokemuksen luonteen takia. Digitaalisten pelien naiskuvassa on edelleen korjaamisen varaa, mutta ne ovat pikkuhiljaa menossa parempaan suuntaan. Toivottavasti tämä kehitys huomataan myös pakohuoneiden suunnittelijoiden taholla, eikä pelaajien tarvitse toiste törmätä yhtä tökeröihin toteutuksiin.
Yritys: Getaway
Huone: Manserock
Osoite: Åkerlundinkatu 3 B, Tampere
Varattavat ajat: ma-su, 10.30-21.00
Hinta: 80-120 €
You might also like
More from Game Reviews
Hellblade: Senua’s Sacrifice – Journey Through Darkness to Hell
A harrowing blend of Norse mythology and mental health issues in a gorgeous package.
Snufkin: Melody of Moominvalley – A Decidedly Unexciting Tune
It's not every day we get a real Moomin game, but is it worth singing praises?
Overwhelmed or puzzled? A Krispee Street review
A mobile game with an interesting take on "Where's Wally" formula