Voi Itku Max Payne
Sääli! Ei voi muuta sanoa. Kotimaisen Remedyn Max Payne on yli 15 vuotta vanha rautainen toimintapelien klassikko. Sitäkin uskomattomampi tosiasia on pelin teknisesti ja toiminnallisesti täydellinen mobiilikäännös. Siksi version lopulta ikävästi kariuttava helppous tekeekin maksimaalisen kipeää.
Max Payne on Espoossa syntynyt New Yorkilainen huumekyttä jonka vaimo ja lapsi tapetaan pelijuonelle poikkeuksellisen raa’asti heti pelin alussa. Kuollut vauva tatuoituu pelaajan verkkokalvoille vähäisistä polygoneistaan huolimatta antaen kertalaukauksella pelaajalle itsestäänselvän ja selkäytimeen menevän motiivin puskea eteenpäin ja tappaa tolkuton määrä vastaantulevia vihollisia. Graafinen väkivaltaa on erityisen paljon, mutta se on myös poikkeuksellisen tyylikästä. Ehkä tästä johtuen pelihahmolle on täytynyt saada selkeä oikeutus oman käden oikeudelle.
Max Payne näyttää päällepäin kolmannen persoonan perusräiskinnältä. Kaikki muuttuu pelaajan painaessa ajan hidastavaa Bullet Time -nappulaa joka antaa pelaajalle uskomattoman hallinnan tunteen muuten nopeasti eteneviin luotitaisteluihin. Maxin sattuessa olemaan kyseisellä hetkellä juoksuliikkeessä hahmo lisäksi syöksähtää upeaan elokuvalliseen Shoot Dodge -ilmalentoon. Hidastetut taistelut ovat pelin sinänsä yksinkertaisen ydinpelimekaniikan uudelle tasolle nostava neronleimaus. Ne onnistuvat itseääntoistavuudestaan huolimatta olemaan äärimmäisen tyydyttäviä joka ainoa kerta.
Tähän kun lisätään peräksiantamaton film noir tunnelma ja sitä tukevat pulp-sarjakuvat ylitsevuotavine dialogeineen ja melkein b-luokan elokuvaa muistuttava, mutta silti tiukkana pysyvä asenne, on kasassa se klassinen kovaksikeitetty dekkaritrilleri. Sellaisia näkee peleissä aivan liian harvoin. Edes grafiikka ei tunnu vanhentuneelta, päinvastoin, versio näyttää niin upealta ettei sen meinaa uskoa olevan mobiilipeli. Mobiilille tyypillisten kankeiden kontrollien haasteet on ratkaistu antamalla pelaajalle valta päättää nappuloiden sijainnista ruudulla. Bravo! Idea on yksinkertaisuudessaan nerokas ja takaa pelaajalle saumattoman ja sujuvan interaktion pelimaailman kanssa joka puolestaan pitää huolen immersion syvenemisestä ja säilymisestä.
Epäuskon pelin mahtavauudesta korvaa viiltävästi epäusko yhden ainoan suunnitteluvirheen fataaliudesta pelikokemukselle. Ilmeisesti kompensoidakseen mobiilin mukanaan tuomaa oletettua, mutta nyt poissaolevaa, ylimääräistä hankaluutta, tekijät ovat helpottaneet pelaamista vielä lisää ja lopulta aivan liikaa. Luodit tuntuvat osuvan aina vaikka automaattisen tähtäyksen kytkisi pois ja Max paranee pilleripurkilla kerrasta kokonaan.
Hardcore-pelaaja juoksee mobiili-Maxin läpi haasteetta, vaikka kasuaaliyleisö saattaakin kokea toisin. Viimeisenä naulana arkkuun vaikeammat vaikeustasot on lukittu ensimmäisen puuduttavan helpon läpäisyn ajaksi. Sama pätee PC-versioon mutta sen helpoin vaikeusaste on jo yllätävänkin haastava. Vapaa vaikeusaste olisi ratkaissut ongelmat ja täytyykin häveten ja valtavan harmituksen täyttämänä ihmetellä tekijöiden valintaa. Helppouden takia Max Payne muuttuu interaktiiviseksi elokuvaksi jonka läpikatsominen on jo sinänsä parin euron arvoista. Varsinaisesta pelistä olisin ollut valmis maksamaan nelinkertaisen hinnan.
Pelin tiedot
Genret: Third-person shooter
Kehittäjä: Remedy Entertainment
Julkaisija: Rockstar Games
Alustat:
Max Payne Mobile
Android
iOS
Max Payne
Microsoft Windows
PlayStation 2
Xbox
Mac OS
Game Boy Advance
PlayStation 3
Xbox 360
Julkaisuajankohdat:
Max Payne Mobile
iOS: 13. Huhtikuuta 2012,
Android: 14. Heinäkuuta 2012
Alkuperäinen PC-julkaisu:
Microsoft Windows
NA: 23. Heinäkuuta 2001
EU: 27. Heinäkuuta 2001
Ikäluokitus
ESRB: M
OFLC: MA15+
PEGI: 18
(GBA 16+)[1]
You might also like
More from Game Reviews
The Heartbreaking Story of Little Misfortune
Little Misfortune is a game with adorable art, cute characters and an extremely dark and heavy story. #Horror #InteractiveStorytelling #Adventure
A Classic Tale Unfolds from a Twenty-Year Console – Paper Mario: The Thousand-Year Door Review
In an age filled with remasters and rehashing old ideas, Paper Mario: The Thousand-Year Door still feels fresh. Whether you’re …