Tunnelmallinen tarinapeli Gone Home tarjoaa #ysärinostalgiaa ja #perhedraamaa nätissä paketissa. #GoneHome
Gone Home on muutaman tunnin tunnelmapala, jossa interrail-reissulta palaava Kaitlin saapuu tyhjään kotiin keskellä yötä. Ulkona pauhaa ukkosmyrsky ja talo on pimeänä. Missä kaikki ovat ja mitä perheelle on tapahtunut vuoden aikana? Tätä pelaaja lähtee selvittämään penkomalla joka paikan perinpohjaisesti ja harhailemalla pitkin poikin monikerroksellista taloa. Pelin mekaniikka on hyvin yksinkertainen: vaihtoehtoina on kävely, kyykistyminen, esineiden poiminta sekä tarkastelu ja niiden laittaminen takaisin paikoilleen.
Tarina sijoittuu vuoteen 1995 ja ajankuva on toteutettu taidokkaasti. Joka puolella näkyy sen ajan teknologiaa: lankapuhelimia, c-kasetteja, kasettisoittimia, VHS-kasetteja ja puhelinvastaajia. Televisiokatalogissa näkyy tuttuja ohjelmia siltä ajalta, lehtien kansissa kamalasti stailattuja kansikuvamalleja. Yksityiskohtiin on käytetty valtavasti aikaa ja vaivaa. Tämä kaikki sai minussa aikaan vahvan nostalgiapuuskan ja Salaiset Kansiot -fanina minua erityisesti ilahdutti kyseisen sarjan näkyminen kodin sisustuksessa.
Ulkona riehuva myrsky, tyhjän talon narina ja valojen satunnainen välkyntä saivat minut välillä säikkymään, vaikka mistään kauhupelistä ei suinkaan ole kyse. Ne lisäsivät arvoituksellisuuden tunnelmaa hienosti, samaten minimalistinen taustamusiikin käyttö. Yksi hauska yksityiskohta on, että sieltä täältä voi löytää Samin punk-kasetteja ja laittaa ne soimaan läheltä löytyviin kasettisoittimiin. Vaikka en punkista musiikkityylinä välitäkään, on mahtavaa että 90-luvun feministinen Riot Grrrl-liikehdintä tuodaan sitä kautta osaksi peliä.
Gone Home julkaistiin alun perin vain PC:lle vuonna 2013 ja näin ollen jäi minulta silloin pelaamatta. Olikin hienoa päästä kokemaan tämä myyntimenestykseksi noussut ja palkintoja rohmunnut peli vihdoinkin, vaikka olinkin spoilaantunut pääjuonen teemasta jo ajat sitten. Se ei haitannut lopulta ollenkaan, vaan tarina tempasi minut mukaansa ja pelasin koko pelin yhdeltä istumalta. Konsoliversioon lisätty tekijöiden kommenttiraita oli ehdottomasti myös kuuntelemisen arvoinen. Oli hauskaa kuulla pelintekijöiden suunnitteluratkaisuista, sisäpiirivitseistä ja pelistä löytyvistä easter eggeistä. Tekijöiden lisäksi kommenteissa pääsevät ääneen Samin ääninäyttelijä ja jopa kaseteilla kuultavan Heavens to Betsy-yhtyeen laulajakitaristi.
Verkkaisen tahtinsa, lyhyen kestonsa ja yksinkertaisen pelattavuutensa takia Gone Home ei ole varmastikaan kaikkien pelaajien makuun. Itse kuitenkin ihastuin ja voin suositella sitä lämpimästi interaktiivisten tarinoiden ja tarinavetoisten seikkailupelien ystäville.
Kehittäjä: The Fullbright Company, Midnight City
Julkaisija: The Fullbright Company, Majesco
Alusta: Xbox One, PlayStation 4
Julkaistu: 12.2.2016
PEGI: 16
You might also like
More from Game Reviews
The Heartbreaking Story of Little Misfortune
Little Misfortune is a game with adorable art, cute characters and an extremely dark and heavy story. #Horror #InteractiveStorytelling #Adventure
Can Time Not Be Stopped? – A Hades II Game Review
Hades II takes players deeper into the underworld as Melinoë, sister of Zagreus, who now faces Chronos in a rogue-like …
A Classic Tale Unfolds from a Twenty-Year Console – Paper Mario: The Thousand-Year Door Review
In an age filled with remasters and rehashing old ideas, Paper Mario: The Thousand-Year Door still feels fresh. Whether you’re …
