Jokavuotinen jääkiekkofanin karkkipäivä eli EA Sportsin uuden NHL-pelisarjan pelin julkaisu oli tällä kertaa erityisen odotettu, sillä videopelilätkä saapui nyt ensimmäistä kertaa myös uuden sukupolven konsoleille. Peliä mainostettiin erityisesti uudella Frostbite-pelimoottorilla, joka on esimerkiksi FIFA:n pelaajille tuttu jo useammalta viime vuodelta. Lisäksi pelissä isossa osassa luvattiin olevan x-faktorit eli maailman absoluuttisille kärkipelaajille annetut erikoiskyvyt, jotka tulisivat tekemään supertähtistatuksen pelaajista massasta erottuvia ja paremmin oikean maailman versioitaan vastaavia. Suurena NHL-sarjan fanina otin tietenkin tämänkin vuoden painoksen kattavaan testiin.
Peli pitää sisällään kaikki aiemmalta vuodelta tutut pelimuodot, kuten omaa managerointikykyä haastavan seuratilan, virtuaalisten korttien keräilyyn painottuvan Hockey Ultimate Teamin sekä nopeatempoisen, ulkojäälätkään keskittyvän uratila World of Chelin. Edellisen kerran konsolisukupolven vaihtuessa EA Sports sai runsaasti kritiikkiä poistettuaan uuden sukupolven versiosta lukuisia pelaajien suosikkipelimuotoja ja tällöinen NHL 15 tuntuikin hyvin keskeneräiseltä – pelin kehittämisessä oli tullut selkeästi kiire. Nyt nopeasti kävi selväksi, ettei tätä ongelmaa ollut, joten huoli kiirellä tehdystä pelistä osoittautui turhaksi. Tämän todettuani olikin jo aika hypätä jäälle.
Ulkoasullisesti peli on ensi alkuun hyvin samanlainen verrattuna edellisen vuoden versioon. Frostbite-pelimoottorin ansiosta pieniä yksityiskohtia on kuitenkin saatu hiottua: esimerkiksi jää kiiltää kirkkaammin kuin koskaan, jokainen luistimenpiirto jättää jälkensä ja itse pelaajat ovat ilmeikkäämpiä. Nopealla silmäyksellä näitä muutoksia ei välttämättä edes huomaa, mutta tarkemmin virtuaalihallien ilmapiiriä aistittaessa paljastuu edellä mainittuja kiinnostavia yksityiskohtia. NHL-pelisarjan ympärillä pyörivää keskustelua lukiessa on kuitenkin käynyt selväksi, että fanit tahtovat nimenomaan parempaa pelattavuutta grafiikoiden ja yksityiskohtien ollessa toissijaisia.
Itse pelaamisen osalta muutokset ovatkin hyvin selkeitä: EA:n tarkoituksena on selkeästi ollut kasvattaa pelaajien välisiä eroja taitotasoissa. Syöttöjen osuminen kohdalleen vaatii tarkkaa tähtäystä, syöttöjen katkominen ja kiekon riistäminen on huomattavasti helpompaa, mikä puolestaan vaikeuttaa maalintekoa ja x-faktorit pakottavat pelaajat varautumaan uniikkeihin ominaisuuksiin tiettyjen tähtien kohdalla: Connor McDavidia vastaan puolustettaessa kannattaa varautua jäämään luistelussa kakkoseksi ja Aleksandr Ovetshkinille liikaa laukaisutilaa annettaessa kiekot painuvat suoraan syötöstä hurjalla prosentilla verkkoon.
Vaikeampi pelikokemus aiempaan versioon verrattuna on kokeneen pelaajan kannalta ehdottomasti hyvä asia ja peli tuntuukin paremmalta ja aidommalta kuin koskaan, mutta aloittelevan pelaajan hermokontrolli voi olla nopeasti koetuksella, kun syötöt eivät osukaan lapaan ja laajalla taitopankilla varustettu vastustaja laittaa klinikan pystyyn supertähtipelaajien erikoiskykyjä hyödyntämällä. NHL 22 onkin ehdottomasti pakko-ostos pelisarjan koville ja kokeneille faneille, mutta uusien virtuaalilätkäintoilijoiden kannattaa harkita vielä kahdesti, sillä pelillisistä uudistuksista johtuen NHL 22 ei ole sarjan helpoin peli päästä alkuun.
Kehittäjä: EA Vancouver
Julkaisija: EA Sports
Alustat: PS5 (testattu), PS4, Xbox Series X/S, Xbox One
Julkaisupäivä: 15.10.2021
Genre: urheilu, jääkiekko
PEGI: 12
Tekstin kuvat ovat kirjoittajan ottamia kuvakaappauksia.
You might also like
More from Game Reviews
Hellblade: Senua’s Sacrifice – Journey Through Darkness to Hell
A harrowing blend of Norse mythology and mental health issues in a gorgeous package.
Snufkin: Melody of Moominvalley – A Decidedly Unexciting Tune
It's not every day we get a real Moomin game, but is it worth singing praises?
Overwhelmed or puzzled? A Krispee Street review
A mobile game with an interesting take on "Where's Wally" formula