Warframe tarjoaa kauniissa kuoressa tylsää, mutta ilmaista mäiskintää netin yli.
Warframe on free-to-play-toimintapeli scifi-mausteilla. Netin yli sitä voi pelata samaan aikaan neljä pelaajaa. Sooloilu on myös mahdollista, vaikka tehtävät onkin suunniteltu selkeästi porukalla suoritettaviksi. Mitä vähemmän pelaajia on, sitä haastavammaksi ne muuttuvat. Jos kavereita ei ole omasta takaa, kenttään saattaa ilmestyä muita auttamaan jos sen on asetuksista sallinut. Apureita voi myös odottaa ennen kentän alkua ja seuraa voi etsiä chatin avulla.
Varsinainen taustatarina jää todella hämärän peittoon, sillä mitään ei juurikaan selitellä. Pelaaja on Tenno-soturi, jolla on yllään warframe-haarniska. Haarniska mahdollistaa erikoishyökkäykset ja aseina toimivat heittoaseet, miekat sekä tuliaseet. Soturin neuvonantajana toimivaa mysteeristä naista nähdään vain hologrammin kautta ja pääpahis juttelee hahmolle jonkinlaisen fyysispsyykkisen linkin avulla. Maailman historiaa ei valoteta lainkaan, pääjuontakin tarjoillaan vain maustelusikalla kerrallaan. Tarinan takia tätä siis ei kannata pelata.
Grafiikka on todella nättiä eikä ruudunpäivitysongelmia esiinny. Kenttiä kuitenkin kierrätetään surutta, eikä planeetoilla ole juurikaan eroa. Vaikka tehtävätyyppejä on useita päätehtävien lisäksi, tuntuvat ne puuduttavan samanlaisilta. Hae tai puolusta jotain, tapa kaikki. Toista tarvittaessa. Hieman virkistävää tuulahdusta tuovat vakooja-tehtävät, joissa on tärkeää välttää huomiota sekä keksiä reitti varastettavien tietojen luokse.
Testasin Warframea yksin, kaverin ja tuntemattomien kanssa. Mukavinta se oli kaverin kera, mutta kenttien samankaltaisuus silti tylsistytti nopeasti. Monipuolisemmat varusteet toisivat ehkä vaihtelua, mutta niitä ei alussa ole tarjolla. Parempia aseita, haarniskoita ja muuta voi toki ostaa kauppapaikan kautta platinum-rahalla, jota ostetaan oikealla rahalla. Mikromaksut ovat tässä tapauksessa kovin isoja, sillä halvin planinumpaketti on melkein viisi euroa. Itse keksin rahalle parempaakin käyttöä.
Alusta: Xbox One, Playstation 4, Windows
Kehittäjä: Digital Extremes
Julkaisija: Digital Extremes
Julkaisupäivä: maaliskuu 2013
PEGI: 18
You might also like
More from Game Reviews
The Heartbreaking Story of Little Misfortune
Little Misfortune is a game with adorable art, cute characters and an extremely dark and heavy story. #Horror #InteractiveStorytelling #Adventure
Can Time Not Be Stopped? – A Hades II Game Review
Hades II takes players deeper into the underworld as Melinoë, sister of Zagreus, who now faces Chronos in a rogue-like …
A Classic Tale Unfolds from a Twenty-Year Console – Paper Mario: The Thousand-Year Door Review
In an age filled with remasters and rehashing old ideas, Paper Mario: The Thousand-Year Door still feels fresh. Whether you’re …
