Pedagoginen suunnittelu

1. Pedagogisia malleja ja suuntauksia
2. Opetusmenetelmät

Opintojakson pedagogisten työskentelytapojen ja opetusmenetelmien valintaan sekä oppimistehtävien laadintaan vaikuttavat osaamistavoitteet, pedagogiset mallit ja suunnitteluperiaatteet, käytettävissä olevat digitaaliset oppimisympäristöt ja opiskelijaryhmän sen hetkinen osaamistaso. Tältä sivulta löydät tietoa pedagogista malleista, pedagogisesta käsikirjoittamisesta opintojakson suunnittelumallin avulla. Lisäksi sivuston alaosassa on linkkivinkkejä erilaisiin opetusmenetelmiin.

Suunnittelussa on hyvä muistaa, että osaamisen kehittyminen on opiskelijasta lähtevää osallistumista, jossa on yksin ja yhdessä asioiden työstämistä sekä kokeilemista käytännön toiminnassa. Kompleksisten asioiden syvälliseen oppimiseen tarvitaan sekä yksin, että yhdessä tekemistä ja opettajan ohjausta. Opintojakson pedagogiseen suunnitteluun vaikuttaa opettajan oma ymmärrys soveltaa ihmis-, tieto- ja oppimiskäsityksiä käytännössä. Näiden tekojen kautta opettaja rakentaa oppimistilanteen opettajalähtöisyyden tai oppijalähtöisyyden, ei minään temppuina vaan prosessiin sopivina työskentelytapoina.

Oppimisprosessia suunnitellessaan opettaja pohtii, millaisten työskentelytapojen ja opetusmenetelmien kautta oppimistilanteissa edetään. Opettaja miettii opetus- ja oppimismenetelmälliset teot tähän tapahtumien sarjaan sekä opettajan että opiskelijoiden osalta. Opintojakson suunnittelussa pitää miettiä opetuksen jaksotus, eli missä vaiheissa opiskellaan opettajajohtoisesti, yhteisöllisesti ja yksin. Opiskelija kulkee käsikirjoituksen mukaisen ohjatun oppimispolun ja pedagogiset valinnat  ohjaavat tätä oppimisprosessin muotoilua.

Tälle sivulle on kerätty aineistoa erilaisista pedagogisista malleista, suunnittelutyökaluista ja opetusmenetelmistä.

Pedagoginen malli:
Tapa organisoida opetus- ja oppimistapahtumia, siten että oppiminen etenee pedagogisesti taidokkaasti ja strukturoidusti. Pedagogisen mallin taustalla vaikuttaa ymmärrys oppimisen ja osaamisen kehittymisen luonteesta. Se on opetuksen suunnittelun apuväline, joka jäsentää oppimis- ja opetusprosessia sekä niihin linkittyviä aktiviteetteja.

Pedagoginen käsikirjoitus:
Pedagogisen mallin yhteydessä puhutaan pedagogisesta käsikirjoituksesta, joka tarkoittaa oppimistilanteiden ja oppimista edistävien tehtävien vaiheistamista pienempiin osiin. Valittu pedagoginen malli ohjaa tätä käsikirjoittamista, joko koko opintojakson tai osaa siitä. Opiskelija kulkee siis käsikirjoituksen mukaisen ohjatun oppimispolun suunnaten opintojakson osaamistavoitteisiin.

Tähän tueksi on kehitetty alla esiteltävä opintojakson suunnittelumalli.

Opintojakson suunnittelumalli

Seuraavaa suunnittelupohjaa – Opintojakson suunnittelumalli, Opetuskerran rakennemalli sekä Työkalut ja työtavat – voi käyttää opintojakson kokonaisuuden ja opetuskerran rakenteen muotoilemisessa. Opintojakson suunnittelumalli voi toimia pohjana erilaisten opintokokonaisuuksien rakentamisessa alusta loppuun. Suunnittelupohjasta saa myös osviittaa opetukseen liittyvien työkalujen valitsemiseen.

Alla oleva kuva on linkki, joka avaa suunnittelupohjan kokonaisuudessaan. Dokumentissa on interaktiivisia alueita muun muassa opetuskerran kuljettamiseen kuluvan ajan merkitsemiseen sekä koko opintojaksoa koskevan suunnittelun kirjaamiseen. Symboleja klikkaamalla pääsee asianomaiseen kohtaan pdf-dokumenttia, jonka voi halutessaan myös tulostaa. Toimii parhaiten Firefoxilla ja Adobe Readerillä. Chrome ja Edge versio tästä.

Pedagogisia malleja ja suuntauksia

Case-pohjainen oppiminen

Case-pohjainen oppiminen eli tapauspohjainen oppiminen on lähtökohdiltaan autenttista, aitoon reaalimaailman perustuvaa oppimista. Opittavia asioita lähestytään tapauskuvausten (eli casejen) tai esimerkkien kautta, joita analysoidaan ja työstetään. Myös teoreettisten asioiden opiskelu tapahtuu näiden konkreettisten tapauskuvausten kautta.
Case-pohjaiselle oppimiselle tyypillisiä, oppimista edistäviä prosesseja ovat mm.  ongelmanratkaisu, analysointi, vertailu, luokittelu, syntetisointi sekä abstrahointi (ylempien abstraktiotasojen ja tarkastelunäkökulmien luominen).

Tapausperustaista (caset) opetusta käytetään vastaan tulevien ongelmien ratkaisussa opetus on opiskelijakeskeistä, vuorovaikutteista sekä ankkuroitua todellisiin tilanteisiin/tapahtumiin (lehtileike, tarina, kuva, video, jne)  opetustilanteessa opiskelijat käsittelevät jotakin esimerkkitapausta aiempien kokemustensa sekä koulutuksessa oppimiensa tietojen ja taitojen avulla  tapausperusteisuus pyrkii tiedon rakentamisen lisäksi kehittämään analyyttistä päättelyä, yhteistyötaitoja, viestintätaitoja, soveltamiskykyä sekä luovuutta.

Dialogi oppimisessa, dialoginen oppiminen ja tiedonrakentaminen

Dialoginen oppiminen tai dialogi oppimisessa ja tiedonrakentamisessa nähdään hyvin moniuloitteisena lähestymisenä oppimiseen ja opettamiseen.  Vuosituhannen alussa kehitetty DIANA-malli (kts. Aarnio & Enqvist, 2016)  auttaa opettajaa jäsentämään oppimisprosessia dialogisen yhteisöllisen tiedonrakentamisen  avulla.  Viimevuosien tutkimukset ovat osoittaneet, että dialogiosaaminen ja siinä kehittyminen vaatii valmentamista. Tämän tueksi on kehitetty Helena Aarnion (2012) johdolla dialogiset menetelmät.  

Haastepohjainen oppiminen (CBL = Challenge-based learning)

Haastepohjainen oppiminen muistuttaa läheisesti ongelmalähtöistä oppimista ja muita sen kaltaisia pedagogisia malleja. Haastepohjaisen oppimisen tunnusomaisuus on kuitenkin se, että monialainen oppijatiimi muodostaa itse haasteen jonkin todellisen yhteiskunnallisen ilmiön pohjalta. Tarkoitus on kehittää itse muodostettuun haasteeseen kestävä ja käyttäjälähtöinen ratkaisu, joka on sovellettavissa laajalti. Tässä pedagogisessa mallissa yhdistyy tiimioppiminen, syväoppiminen ja monialainen ongelmanratkaisu. Vastuu omasta ja tiimin oppimisesta on oppijoilla itsellään ja heidän tukenansa oppimiskokemuksessa on tiimivalmentaja, joka fasilitoi valittua menetelmää, kuten muotoiluprosessia, sekä tukee tiimiä heidän tavoitteiden onnistumisessa.

Oppijan roolissa:

• Ammatillinen identiteetti vahvistuu
• Itsensä ja osaamisensa johtaminen vahvistuu
• Yleiset työelämätaidot kehittyvät
• Tiimityöskentely/-oppimistaidot kehittyvät
• Merkityksellisyyden tunne voimistuu
• Systeeminen älykkyys kehittyy

Tiimivalmentajan roolissa:

• Johdetaan oppijat vuorovaikuttamaan
• Rakennetaan luottamusta empatian kautta
• Varmistetaan oppijoiden välinen palaute
• Korostetaan tarkoitusta ja tavoitetta
• Rohkaistaan ja arvostetaan
• Tuetaan erilaisin työkaluin

Ilmiöpohjainen oppiminen

Kotimaisten kielten keskus määrittelee ilmiön seuraavasti:  ”jollakin tavalla ilmenevä, havaittavissa oleva tapahtuma, tapahtumasarja, seikka tai asiaintila”. Ilmiöpohjaisen oppiminen tarkoittaa jonkin havaittavissa olevan asian tarkastelua ja oppimista. Rinnakkain käytettyjä termejä ovat mm. ilmiökeskeinen tai ilmiölähtöinen oppiminen laaja-alaiset ,monialaiset oppimiskokonaisuudet, integroiva ja eheyttävä opetus teemaopinnot  oppiainerajat ylittävä opetus.

Käänteinen oppiminen (Flipped learning)

Käänteisessä oppimisessa koko oppimiskulttuuri muuttuu, aina opettajasta oppimistapahtumiin asti. Oppiminen tapahtuu  usein omassa tahdissa itseohjautuvasti. Opettaja ei kontrolloi oppimista siinä mielessä, onko esimerkiksi määrätyt tehtävät tehty. Tämä johtaa myös siihen, että välttämättä kaikki ei opi/opettele kaikkea.

Käänteinen oppiminen sekoitetaan usein  käänteiseen luokkahuone (flipped classroom) pedagogiseen toimintamalliin. Käänteinen luokkahuone on tuoreempi opetusmetodi. Siinä on kyse ennemmin teknisestä muutoksesta. Malli sai alkunsa opetusvideoiden teosta ja niiden tarjoamisesta oppilaille netin välityksellä.

Projektioppiminen

Projektioppiminen käytännön toiminta muodostetaan projektiksi  projektilla on selkeät tavoitteet, aikataulu ja resurssit (myös toimijoilla roolit – oppiminen voi tapahtua konkreettisten tuotanto-, tutkimus- tai kehittämisprojektien puitteissa, tai aito asiakastyö) oppijat pyrkivät ratkaisemaan todellisia ongelmia täsmentämällä ongelmanasettelujaan, kokoamalla tietoa, keskustelemalla ideoista, keräämällä ja analysoimalla saatua tietoa, työskentelemällä (toteutus) tulkitsemalla tuloksia, tekemällä johtopäätöksiä sekä kommunikoimalla ideoitaan ja saatuja löydöksiään muille.

Ongelmälähtöinen tai ongelmaperustainen oppiminen (PBL= Problem Based Learning)

Opiskelijat ratkovat esimerkiksi työelämässä vastaan tulevia käyttötapauksia, haasteita ja ongelmia luettua ja opiskeltua tietoa päästään soveltamaan käytännössä. Opiskelijat työskentelevät pienissä ryhmissä ja itse opiskelu tapahtuu avoimia kysymyksiä asettamalla. Opettajan rooli on pienryhmätyöskentelyn eli tutoriaalin ajan toimia opiskelun ohjaajana eikä tarjota valmiita vastauksia yhteisiin tavoitteisiin. Sitoutuminen ja yhteisöllisyys eri ympäristöissä korostaa tiimin tai ryhmän merkitystä. PBL-toteutuksen eri vaiheet perustuvat saman- ja eriaikaiseen verkkotyöskentelyyn sekä itsenäisesti ja ryhmässä tapahtuvan lähi- ja etätyöskentelyn yhdistäminen vaatii pedagogisten ja teknisten ratkaisujen huolellista suunnittelua.

Ongelmalähtöisessä oppimisessa:

• keskiössä on opiskelija
• oppiminen tapahtuu oppijayhteisössä/pienryhmässä
• ohjaajana toimii tuutori tai fasilitaattori
• ratkotaan yleensä aitoja työelämään linkittyviä ongelmia
• ratkaisu löytyy itseohjautuvasti tai stukturoidummin ohjattuna hyödynnetään erilaisia digitaalisia ympäristöjä prosessin tukena (esim. dokumentointi, yhteisöllinen työskentely, ohjaus).

Simulaatiopedagogiikka

Simulaatiot tarkoittavat erilaisia, aitoja työelämän tilanteita jäljitteleviä oppimistilanteita. Ne voivat liittyä ammatissa edelleen kehittymiseen tai perusosaamisen saavuttamiseen.  Simulointi voidaan tehdä käyttäen apuna simulaattoreita tai simulointiohjelmia tai muulla tavalla simuloiden oikeaa tilannetta tai ilmiötä. Simulaatiot ovat pitkään olleet käytössä jo ilmailu- ja turvallisuusalaloilla. Viimeisten vuosien aikana erityisesti terveydenhoitoalalla simulaatiot opetuksessa ja oppimisessa ovat lisääntyneet. Simulaatiotilanteet  ja toteutusmallit vaihtelevat alakohtaisesti sekä käytettävissä olevien tilojen sekä resurssien mukaisesti. Opetustilanteisiin rakennetuissa simulaatiotilanteissa voidaan harjoitella esimerkiksi vuorovaikutustaitoja. Puolestaan rakennetut simulaatiot toimivat verkkoympäristöissä ja niissä voi olla pelimäisiä elementtejä. Lisäksi  esimerkiksi erilaiset potilassimulaattorit toimivat simulaatio oppimisen ja opetuksen tukena. Simulaation käsite vaihtelee koulutusalakohtaisesti.

Syväoppiminen (Deeper learning)

Syväoppiminen määritellään usein korkeamman tason ajattelutaitojen saavuttamisen näkökulmasta, jossa opiskelija tai oppijayhteisö analysoi, tulkitsee, tutkii, vertailee, arvioi, rakentaa ja luo uutta tietoa. Työelämä nyt ja tulevaisuudessa odottaa valmistuvien opiskelijoiden omaavan korkeamman tason ajattelutaitoja.
Opetuksen suunnittelussa ja muotoilussa on hyvä pitää mielessä muutamat syväoppimista edistävät seikat. Oppijayhteisö nähdään keskeiseksi tekijäksi ja motivaattoriksi, kun tavoitellaan syväoppimista . Autenttisuus ja autenttinen oppiminen luovat tärkeän pohjan syväoppimiseen suuntaavalle yhteisölliselle tiedonrakentamiselle. Yhteisöllinen tiedonrakentaminen ja erityisesti dialoginen yhteisöllinen tiedonrakentaminen nähdään suuntaavan syväoppimiseen. Oppimisprosessin eri vaiheisiin sijoitetut itseopiskeluvaiheet (self-paced) auttavat saavuttamaan syväoppimista. Yleisti voidaan sanoa, että projektimuotoinen työskentely edistää syväoppimisen ajattelutaitojen saavuttamista.

Tiimioppiminen

Cohenin ja Baileyn systeemisen määritelmän (1997) mukaan tiimi on ”kokoelma yksilöitä, jotka ovat tehtävissään toisistaan riippuvaisia, jotka jakavat vastuun työn tuloksista, ja jotka näkevät itsensä ja jotka myös toiset näkevät ehyenä sosiaalisena kokonaisuutena, joka kuuluu yhteen tai useampaan laajempaan sosiaaliseen systeemiin”. Oppimisen näkökulmasta erityisen huomattavaa tässä määritelmässä on tiimin jäsenten keskinäisriippuvuus ja jaettu vastuu työn tuloksista, jotka molemmat vaikuttavat pedagogiseen suunnitteluun, oppimisen tueksi tarvittaviin rakenteisiin, opetukseen ja ohjaukseen (tiimivalmennukseen) ja arvioinnin käytäntöihin.

Tiimioppiminen itsessään on monitahoinen käsite, joka voidaan määritellä monesta eri näkökulmasta. Mahdollisia määritelmiä on muotoiltu aiemmin ”jatkuvasta [kollektiivisen] reflektoinnin ja toiminnan prosessista” (Edmondson, 1999) ”muutokseen ryhmän mahdollisten käyttäytymisten valikoimassa” (Wilson, Goodman & Cronin, 2007) tai ”prosessiin jolla viritetään ja kehitetään tiimin kykyä tuottaa niitä tuloksia, joita sen jäsenet todella haluavat” (Senge, 2006). Decuyperin, Dochyn ja Van den Bosschen (2010) mukaan tiimioppiminen on dynaaminen ja kompleksinen prosessi, joka edellyttää sellaisen dialogisen tilan luomista, jossa tiimi pystyy käymään merkityskeskustelua ja reflektoimaan jaettua tilannetta ja tavoitteita siinä, sekä ryhtymään toimeen tavoitteiden saavuttamiseksi. Tiimioppiminen voidaan käsitteellistää prosessiksi, joka kehittää tiimin kykyä rakentaa jaettua tietoisuutta tilanteesta ja potentiaalisesta arvosta siinä, sekä tiimin kykyä koordinoida toimintaansa tehokkaasti tuon arvon lisäämiseksi.

Dochy ja Segers (2018) ovat listanneet kolme keskeistä tiimioppimisen prosessia:

• Jakaminen – tiimin sisäisen viestinnän prosessi, jossa tiimi jakaa tietoa, oivalluksia, osaamista, uskomuksia ja mielipiteitä
• Merkityksen yhteisrakentelu (co-construction, sense-making) – prosessi jossa tiimin jäsenet vertaavat kriittisesti ja yhdistelevät työstään ja käsillä olevasta projektista jaettua tietoa, oivalluksia, osaamista, uskomuksia ja mielipiteitä
• Rakentava konflikti tai jännite – prosessi, jossa tiimi paljastaa ja sisällyttää toimintaansa erilaisia monimuotoisia identiteettejä, näkökulmia ja mielipiteitä (Dochy & Segers, 2018; Decuyper, Dochy & Van den Bossche, 2010)

Näiden tiimioppimisen prosessien edistäminen ja ylläpitäminen on molempien, tiimin jäsenten ja heidän valmentajansa tehtävä. Erityisen tärkeä oppimisprosessille on tiimin sisäinen jännite yksilön autonomian ja tiimin kollektiivisesti jaettujen tavoitteiden välillä. Näiden keskeisten oppimisprosessien lisäksi tiimioppiminen edellyttää edistäviä, eli fasilitoivia prosesseja.

Tutkiva oppiminen  (Inquiry-based learning)

Mallin mukainen vaiheistettu opetus etenee seuraavasti:

1. kontekstin luominen
2. ongelmien asettaminen
3. oppilaiden työskentelyteorioiden luominen
4. kriittinen arviointi
5. uuden syventävän tiedon hankkiminen
6. tarkentuvien kysymysten kehitteleminen 
7. asteittain tarkentuvien teorioiden luominen
8. prosessin jakaminen
9. tulosten julkistaminen

Yhteistoiminnallinen oppiminen  (cooperative learning)

Yhteistoiminnallinen oppiminen on opiskelua pienryhmissä yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Tavoitteena on yhdessäoppimisen kautta sitouttaa opiskelijat oppimisprosessiin ja toisaalta opettaa opiskelijoille yhteistoiminnan taitoja ja vastuuta omasta ja toisten opiskelijoiden oppimisesta.  Yhteistoiminnallisessa oppimisessa on pääpaino yhteisellä tuotoksella ja sillä, että kaikki oppivat samat asiat ja osallistuvat yhteisen tavoitteen saavuttamiseen oppimisen muotoina keskustelu, pohdinnat ja ryhmän itsearviointi ovat keskeisiä. Yhteistyöskentely vaatii tavoitteellisuutta, vastuullisuutta ja sitoutumista.

Yksi ko. oppimisen malli on ns. palapelitekniikka, jossa perusryhmänä toimii nk. kotiryhmä ja tilapäisesti kotiryhmästä voidaan koota nk. asiantuntijaryhmiä teemakohtaiseen työskentelyyn.

Mallin mukaisessa toteutuksessa voi hyödyntää erilaisia  digitaalisia ympäristöjä, jotka tukevat prosessin mukaista toimintaa.

Yhteisöllinen oppiminen (collaborative learning)

Yhteisöllisellä oppimisella tarkoitetaan oppimista, jossa jokaisella ryhmän jäsenillä on yhteinen tehtävä ja tavoite ja jossa pyritään jaettujen merkitysten sekä sitoutumisen ja yhteisen ymmärryksen rakentamiseen vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa (kts. esim. Dillenbourg, 1999; Baker et.al., 1999; Järvelä & Häkkinen, 2002).

Edellytyksenä on, että oppijayhteisön rakentumiseen kiinnitetään huomiota ja kaikki nk. yhdessä oppiminen eivät edusta yhteisöllisen oppimisen mallia. Oppijayhteisön jäsenillä on yhteinen perusta ja toisaalta oppimisen tavoite.

Yrittäjyyspedagogiikka

Yrittäjämäinen tiimioppiminen

Alun perin Johannes Partasen Jyväskylän ammattikorkeakoulun Tiimiakatemialla vuodesta 1990 alkaen kehittämä ja TAMKin Proakatemialla edelleen vuodesta 1999 lähtien kehittynyt yhteisöllisen oppimisen malli, joka perustuu holistiseen ihmiskäsitykseen, pragmaattiseen tietokäsitykseen (tieto ja toiminta yhdistyvät sekä todentuvat jatkuvassa prosessissa), sekä sosio-konstruktivistiseen käsitykseen yhdessä oppimisesta.

Mallin ytimessä ovat oppimisprosessin ja sen pääasiallisina viitekehyksinä toimivien yhteisöjen (koulutusohjelman yhteisö, tiimiyritys) jäsenyys ja omistajuus, tiimivalmennus pääasiallisena ohjausmenetelmänä, aito liiketoiminta (projektit) ja asiakkuudet, sekä dialogi tiimin yhteisen tilannekuvan, tavoitteiden ja toiminnan hahmottamisen ja uuden tiedon rakentamisen ja reflektoinnin keskeisimpänä menetelmänä.

Yrittäjämäinen tiimioppiminen on vaativa relationaalinen prosessi, jossa itseohjautuva kollektiivinen toiminta, dialoginen reflektointi ja uuden tiedon luominen kietoutuvat yhteen itseään ylläpitävänä oppimisprosessina, jonka tavoitteena on positiivinen ja kestävä muutos materiaalisessa ja sosiaalisessa ympäristössä ja olosuhteissa. Tämä prosessi perustuu yhteistyöhön joka edellyttää osallistujilta (tiimin jäseniltä, valmentajilta) rohkeaa jaetuista arvoista ja tavoitteista huolehtimista, sitoutumista toistensa auttamiseen ja yhteistyöhön, sekä dialogisuutta viestinnän päällimmäisenä tavoitteena.

Opetusmenetelmät

Erilaiset ja vaihtelevat opetusmenetelmät tuovat opetukseen monipuolisuutta ja vaihtelevuutta. Lapin AMK:n tekemistä julkaisuista löytyy käytännönlähteisiä ja eri aloille soveltuvia menetelmiä niin lähi- kuin verkko-opetukseen.

Mikäli haluaisit tuottaa sivulle tietopaketin jostain opetusmenetelmästä, ota yhteyttä sivuston ylläpitoon palautelomakkeen kautta tai tlc@tuni.fi.

Linkit tarkistettu 3.10.2023