Moninaisuus opetuksessa

Korkeakouluissa opiskelijoiden joukko on eri tavoin monimuotoista. Jo yksin opiskelijoiden polut, miten ja missä elämäntilanteessa he ovat päätyneet korkeakoulutukseen, ovat hyvin erilaisia. Tämän lisäksi suuri joukko opiskelijoista kuuluu johonkin vähemmistöön, kuten etniseen, seksuaali-, sukupuoli- tai kielivähemmistöön. Opiskelijabarometrin 2016 mukaan 25% opiskelijoista kokee kuuluvansa yhteen tai useampaan vähemmistöön.

Koulutuksessa moninaisuuden huomioiminen on tärkeää itse opetuksen sisällön lisäksi myös opetusjärjestelyiden, ohjauksen kuin muunkin vuorovaikutuksen suhteen. Perinteistä oppimistyyliajattelua (visuaalinen, auditiivinen, kinesteettinen) ei tällä moninaisuudella tarkoiteta, sen katsotaan olevan vanhentunutta ja osin myyttistä tietoa (ks. esim. Niemivirta, 2015; Virkkula, 2018). Sen sijaan opiskelijoiden erilaisuuden huomioiminen voi liittyä esimerkiksi henkisiin tai fyysisiin rajoitteisiin, oppimisvaikeuksiin, etniseen taustaan, kieleen, aiempaan osaamiseen tai elämäntilanteeseen. Moninaisuus huomioidaan laaja-alaisesti pedagogisista ratkaisuista henkilökohtaisiin opetuksen järjestämisen keinoihin.

Tällä sivustolla saavutettavuudesta ja monikulttuurisuudesta kerrotaan omilla alasivuillaan.

Positiivinen diskriminaatio

Positiivinen syrjintä, positiivinen diskriminaatio tai positiivinen erityiskohtelu tarkoittaa jonkin ryhmän asemaa ja olosuhteita parantavia toimia, jotka ovat tarpeellisia ryhmän tosiasiallisen tasa-arvon turvaamiseksi. Positiivisen erityiskohtelun käsite tuli lainsäädäntöön perustuslakiuudistuksen yhteydessä vuonna 1999. Lain perustelumuistion mukaan tarkoituksena oli pyrkiä turvaamaan paitsi perinteistä oikeudellista yhdenvertaisuutta myös tosiasiallisen tasa-arvon toteutuminen yhteiskunnassa. (Yhdenvertaisuuslaki 1325/2014.)

Oppimisvaikeudet

Myös korkeakouluopiskelijoilla voi olla monenlaisia oppimisvaikeuksia. Yksi tavallisimmista on lukemisen ja kirjoittamisen erityisvaikeus eli lukivaikeus. Tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö eli ADHD saattaa myös hankaloittaa opiskelua, samoin Aspergerin oireyhtymä tai toiminnanohjauksen haasteet.

Usein ongelmia ei tunnisteta, sillä saatetaan ajatella, ettei korkeakouluun päässeellä voi olla vaikeuksia oppimisessa. Moni opiskelija on kuitenkin niin sanottu erilainen oppija, joka joutuu tekemään enemmän työtä oppiakseen ja saattaa tarvita oppimisessaan tukea tai yksilöllisiä opiskelujärjestelyjä. Saavutettavuus opiskelussa tarkoittaa sitä, että opiskelijalle mahdollisuuksien mukaan taataan tasavertaiset mahdollisuudet opiskella riippumatta oppimisvaikeuden tai vamman tuottamasta haitasta.

Inkluusio

Inkluusiolla tarkoitetaan vammaisten henkilöiden oikeutta kuulua tavallisiin yhteisöihin sen sijaan, että heidät sijoitettaisiin omiin erillisiin palvelujärjestelmiinsä. Koulutuksen tavoitteena on vastata erilaisten oppijoiden tarpeisiin, mistä hyötyvät kaikki opiskelijat huolimatta siitä, onko heillä diagnosoitu vamma tai ei.

Varhainen välittäminen

Tampereen korkeakouluyhteisössä tavoitteena on henkilöstön hyvinvoinnin lisäksi opiskelijoiden hyvinvointi. Vastuu opiskelijan hyvinvoinnista on myös opettajalla ja muulla ohjausta tekevällä henkilökunnalla. Käytössä on varhaisen välittämisen malli, jonka avulla on tarkoitus havaita ongelmat ja puuttua niihin sekä ohjata tarvittaessa eteenpäin tarvittavan tuen piiriin.