Katse horisonttiin!

”Tulevaisuudentutkijoiden puheissa korostuu huoli siitä, ettei kriisi menisi hukkaan paremman tulevaisuuden näkökulmasta. Toisin sanoen kyse on siitä, millaisia uudistumisen, oppimisen ja kehittymisen mahdollisuuksia kriisissä avautuu ja miten niihin tartutaan.”

Näin toteavat Timo Hämäläinen ja Katri Vataja Sitran Koronan vaikutukset -kirjoitussarjan artikkelissa. Uusien teknologioiden ja toimintatapojen nopea omaksuminen väritti viime vuosia. Nyt olemme uuden päätöksen edessä: Millä vauhdilla ja mihin suuntaan jatkamme?

Tätä kysymystä kartoittamaan on käynnistetty useita koulutuksen digitalisaation visio- ja kehittämishankkeita, niin paikallisesti, kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Samaa pohditaan myös tämän vuoden Horizon Report -julkaisussa. Vuodesta 2004 alkaen vuosittain julkaistu raportti listaa oppimiseen ja opettamiseen vaikuttavat tulevaisuuden trendit, teknologiat ja toimintatavat korkeakoulutasolla. Näkemykset on kerätty alan ammattilaisilta ympäri maailmaa. Aiempina vuosina trendien lista uudistui kovin hitaasti ja usein samat teemat toistuivat tai nousivat uusilla nimillä ja painotuksilla esiin vuodesta toiseen. Korona-ajan vaikutukset näkyvät raportissa paitsi uusina painopisteinä, myös siinä, että trendien aikaennusteesta luovuttiin, mikä osoittaa ennustamisen vaikeutta.

Opetuksen digikehityksen alueella huomio kannattaa kiinnittää seuraaviin teemoihin:

• tekoäly
• sulautuvan opetuksen toteutukset ja hybridikurssimallit
• oppimisanalytiikka
• mikrotutkinnot ja pienet osaamiskokonaisuudet
• avoimet oppimateriaalit
• verkko-opetuksen laatu

Huomionarvoista on myös, että koronan myötä monella alueella on ns. hype-puheesta siirrytty nopeisiin käytännön ja arkipäivän kokeiluihin. Ensimmäisen askeleen ottamisen vaikeus saattaa usein olla pitkäjänteisemmän kehittämisen jarruna. Kun pandemian aikana saimme pakon edessä arvokasta omakohtaista kokemusta, vauhdittaa tämä myös jatkokehittämistä. Yhdeksi avaintrendiksi raportti nostaakin verkko-opetuksen laadun. Nopeus ei välttämättä poista laatua, mutta vauhdilla tehtyjen verkko- ja hybriditoteutusten edelleen kehittäminen kokemusten ja palautteen pohjalta on varmasti leimallista tuleville vuosille.

Odotukset tekoälyn ja analytiikan hyödyntämisen eduista on läpäissyt entistä laajemmin korkeakouluopetuksen eri alueita niin opintohallinnosta, opiskelun etenemisen tukemiseen ja ohjaukseen kuin arviointiinkin. Käytännön tasolla tekoäly nähdään nimenomaan työskentelyn helpottajana, nopeuttajana ja apurina, joka paljastaa ns. sokeita pisteitä ja kiinnittää huomiomme oleellisiin asioihin. Näihin liittyviä innovatiivisia esimerkkejä näemme varmasti tulevina vuosina. Kuten keväällä käyty keskustelu esimerkiksi proktoroinnista, eli ohjelmallisesti suoritetusta tenttien valvonnasta, osoittaa, asiaan liittyy kuitenkin myös paljon eettisiä ja oikeudellisia kysymyksiä.

Tekoäly voisi olla avuksi myös opettajien tuen ja osaamisen kehittämisen alueella. Olemme julkaisseet kaksi sipulimallia, yhden henkilöstön lock ja toisen opetuksen tueksi, joiden tarkoituksena on helpottaa digityökalujen valintaa ja ohjeiden löytämistä. Voisiko tekoälyä hyödyntävä sipulimalli olla tulevaisuudessa jokaiselle aiemman toiminnan ja pedagogisen suunnitelman perusteella rakennettu uniikki malli? Se ehdottaisi seuraavalle opetuskerralle toista työkalua hetkeen, jossa opiskelijoiden toiminta valitulla yhteistyöalustalla takkuili tai tietyn videon katsominen jäi monella kesken, ja sen jälkeen tarjoilisi juuri oikean toimintaohjeen tuon työkalun käyttöön.

Kehittämisen vauhti pandemian aikana oli sen verran nopeaa, että käsitteiden määrittelykään ei meinannut pysyä perässä. Pandemian vaikutus näkyy myös näissä esiin nostetuissa trendeissä: sulautuvan opetuksen toteutukset ja hybridikurssimallit (blended and hybrid course models), avoimet oppimateriaalit (open educational resources) sekä mikrotutkinnot ja pienet osaamiskokonaisuudet (micro-credentials). Millä nimellä näitä joustavia, eri tarpeisiin räätälöityjä, monimuotoisia toteutuksia jatkossa kutsummekaan jää nähtäväksi, mutta joka tapauksessa ne tulevat varmasti lisääntymään.

Samoin kuin yleisemmin kriisistä selviämisessä, myös digikehityksen kohdalla puhutaan nyt resilienssistä eli mukautumisvalmiudesta. Sillä voidaan tarkoittaa paitsi valmiutta palautua muutoksista ja kriiseistä, myös edellytyksiä oppia niistä ja ennakoida niitä. Tarvitaan siis kykyä suunnata katse horisonttiin ja ehkä sen ylikin.

Suvi Junes
IT-asiantuntija
Tietohallinto, Kehityspalvelut