Miten olla etänä läsnä

Maaliskuussa 2020 siirtyminen lähiopetuksesta etäopetukseen huolestutti. Minulla ei ollut käytännönkokemusta etäopetuksesta ja oma asenteeni verkkokursseja ja luentojen videointia kohtaan oli verrattain kielteinen. Kun olin opiskelija, nautin kursseista, joilla oltiin vuorovaikutuksessa opettajan ja muiden opiskelijoiden kanssa, keskusteltiin ja rakennettiin opintoyhteisöjä. Opettajana taas olen ajatellut, että opettajien ja oppilaiden väliset kohtaamiset vaikuttavat siihen, miten opiskelijat sitoutuvat oppiaineisiinsa ja yliopistoon laajemmin.

Pohdinkin, miten muokkaan toimivaksi havaitun organisaatioteoriaa käsittelevän kurssin etäopetusmuotoon menettämättä yhteisöllisyyttä ja vuorovaikutuksellisuutta. Ilokseni onnistuin tehtävässä ja Tampereen yliopiston kauppatieteiden opiskelijoiden Boomi ry ehdotti minua Suomen Ekonomien ”Etänä läsnä” opetuspalkinnon saajaksi. Suomen Ekonomit halusivat tänä poikkeuksellisena vuonna antaa tunnustuksen läsnäoloa luovasta etäopetuksesta ja yllätyksekseni kunnia osui kohdalleni.

Alla esittelen käytänteitä, joiden avulla pyrin rakentamaan opiskelijoille kokemusta läsnäolosta, ja pohdin seuraavaa muutosta eli paluuta etäopetuksesta lähiopetukseen.

”Zoom room” on luokkahuone

Keskeinen oivallus minulle oli, että Zoom-ympäristöä tulee lähestyä kuten tavallista luokkahuonetta. En viittaa tällä ainoastaan Zoomin konkreettisiin toimintoihin, kuten viittaamiseen ja pienryhmäkeskusteluihin, vaan ennemminkin siihen, että aivan kuin luokkahuoneissa, hyvä oppimiskokemus rakennetaan yhdessä. Tällöin on tärkeää luottaa siihen, että osallistujien mustien ruutujen takana on opiskelijoita, jotka ovat saapuneet yhteiseen oppimistapahtumaan motivoituneina ja valmiina osallistumaan. Olenkin sanonut, että jos kaikki osapuolet laittavat itsensä likoon, vuovaikutusta ja yhteisöllisyyttä on mahdollista toteuttaa myös etäopetuksessa.

Tehtävärytmitys ja palautteen merkitys

Koronapandemian alkuvaiheessa kiinnitin huomiota siihen, että opiskelijat olivat uupuneita ja jättivät kursseja tavallista enemmän kesken. Organisaatioteoria-kurssin suunnittelun yhteydessä pohdin kurssitehtävien määrää, laajuutta ja rytmitystä. Opiskelijat kirjoittivat joka viikko lukemiensa artikkeleiden pohjalta lyhyen kirjoitustehtävän. Tällä tehtävärytmityksellä opiskelijat kokivat saavuttavansa joka viikko jonkin tavoitteen, joka taas motivoi jatkamaan.

Luin kirjalliset tehtävät ennen etäopetusta, hyödynsin niiden sisältöä opetuksen suunnittelussa ja kokosin niistä kollektiivisen palautteen, joka käytiin keskustellen läpi. Tämän lisäksi opiskelijoilla oli mahdollisuus pyytää henkilökohtaista palautetta muutaman kerran kurssin aikana. Kurssipalautteen ja Etänä läsnä -opetuspalkinnon myötä sain käsityksen, että opiskelijat ovat pitäneet tätä erityisen merkityksellisenä. Henkilökohtainen palaute viestii, että opettaja on kiinnostunut opiskelijan ajatuksista ja kehittymisestä.

Siirtyminen etäopetuksesta lähiopetukseen

Etäopetuksen jatkuessa edelleen syksyllä 2021 panin merkille, että osa opiskelijoista oli turtunut Zoom-ympäristöön. Huomasin myös, että viime vuonna Zoomin hyödyntäminen oppimisympäristönä tuntui helpommalta, koska opiskelijat olivat entuudestaan jollain tapaa tuttuja. Zoomin kyky tarjota lähiopetuksen tuntua ja toimia vuorovaikutusta ja osallistumista mahdollistavana luokkahuoneena heikentyvät, mitä enemmän opettajat ja opiskelijat etääntyvät toisistaan. Yliopistoissa on esimerkiksi tänä vuonna aloittanut opiskelijoita, jotka ovat käyneet merkittävän osan lukiotaan etänä. Miltä heistä on tuntunut siirtyä lukion etäopetuksesta yliopiston etäopetukseen? Mitä tapahtuu valmiudelle ja uskallukselle osallistua etäopetukseen, jos ei ole aikoihin saanut kokemusta lähiopetuksesta tai tavannut muita opiskelijoita? Etäopetuksesta lähiopetukseen siirtymisen haasteet ovat vasta tulossa näkyville ja selviävät meille vähitellen.

Elina I. Mäkinen, PhD, Dosentti
Apulaisprofessori
Johtamisen ja talouden tiedekunta

Teaching and Learning Centre onnittelee Mäkistä palkinnon saamisesta!