Opetusvideoiden tekstittäminen – uhka vai mahdollisuus?

11. maaliskuun 2022

Yliopiston opetusmateriaalien tulee olla saavutettavia, eli niiden on oltava yhdenvertaisesti kaikkien opiskelijoiden käytettävissä. Saavutettavuusvaatimukset koskevat myös opetusvideoita, ja siksi toistuvasti tai pitkäaikaisesti käytettävät videot pitää tekstittää. Laadukkaan tekstityksen tekeminen vie kuitenkin paljon aikaa. Onko se vaivan arvoista, vai kannattaisiko ajan säästämiseksi opetusvideoista luopua kokonaan? Aihetta pohtivat Kielten yksikön digipedagogiikan kehityshankkeessa mukana olleet opettajat.

Miksi opetusvideoita pitää tekstittää?

Tekstityksistä hyötyvät esimerkiksi kuulovammaiset opiskelijat, mutta niistä on apua muillekin: Jos luennon kieli ei ole opiskelijan äidinkieli, tekstitys helpottaa sisällön hahmottamista ja tukee kielen oppimista. Tekstitettyä tallennetta voi seurata kuka tahansa tilanteissa, joissa äänen käyttäminen ei ole mahdollista.

Etäopetuksen myötä videotallenteet ovat tulleet korkeakouluopetukseen jäädäkseen. Huolella tehtyä ja tekstitettyä opetusvideota voi käyttää monenlaisilla kursseilla. Tekstittäminen siis säästää opettajien työtä ajan saatossa.

Millainen on tekstityksen kannalta hyvä opetusvideo?

Videon äänenlaadun täytyy olla riittävän hyvä ja puheen selkeää, jotta tekstittäminen sujuu. Vain yhden henkilön tulisi puhua videolla kerrallaan, sillä päällekkäisten puheenvuorojen tekstittäminen on mahdotonta ja kuunteleminenkin epämiellyttävää. Myös nopeatempoista puhetta on vaikea tekstittää, sillä tekstin täytyy olla ruudussa riittävän pitkään, jotta sen ehtii lukea. 

Tekstityksen kannalta ihanteellinen puhe etenee loogisesti, ajatus kerrallaan, polveilematta sivuraiteille. Koska teksti näkyy ruudulla enintään kahdella rivillä, on tekstitystä seuraavan vaikea hahmottaa pitkiä virkkeitä. Keskeneräiset ajatukset puolestaan vaikuttavat tekstitettyinä vielä kummallisemmilta kuin kuultuina.

On kuitenkin muistettava, että hyvä opetusvideo on luontevaa puhetta! Jos keskittyy liikaa siihen, kuinka tallenteen parhaiten saisi tekstitettyä, puheesta voi tulla liian hidasta, monotonista tai muuten epäluonnollista. 

Mitä omien opetusvideoiden tekstittämisestä voi oppia?

Tekstitys paljastaa monia seikkoja, jotka luentoa tehdessä voivat jäädä huomaamatta. Tekstitystä varten tallenne on kuunneltava niin tarkasti, että pienimmätkin yksityiskohdat käyvät ilmi. Tekstittäminen myös ohjaa tekemään opetusmateriaaleista selkeitä, sillä tekstitystä on vaikea saada mahtumaan ruudulle, joka on täynnä kuvia, kaavioita tai kirjoitusta. 

Tekstitysprosessi saattaa paljastaa sisällöllisiä heikkouksia: Jätätkö ajatuksia auki? Hypitkö hallitsemattomasti asiasta toiseen? Unohdatko asiasi? Epäloogisuuksien huomaaminen kannustaa suunnittelemaan opetusvideot – ja ehkä liveluennotkin – jatkossa tarkemmin. Liian tarkasti käsikirjoitettu opetusvideo puolestaan saattaa tekstitysvaiheessa paljastua “kliiniseksi”. Kuulostaako luentosi ääneen luetulta artikkelilta? Luettu puhe voi myös kiihtyä liian nopeaksi. Jo käsikirjoitusvaiheessa kannattaa siis kiinnittää huomiota tekstin luontevuuteen. 

Oman puheen tarkkaavainen kuunteleminen opettaa paljon äänihygieniasta. Hiipuuko puheesi paikoin muminaksi tai narinaksi? Käytätkö paljon täytesanoja, kuten niinku, tota tai eli? Täytätkö puheen tauot jonkinlaisella väliäänellä (mmm, öö yms.)? Toistatko sanoja virkkeiden lopussa tai keskellä? Onko sinulla joitain maneereja, lempisanoja tai -ilmaisuja, joita viljelet puheessasi? Nämä ovat tavallisia puheen piirteitä, mutta liiallisesti käytettyinä ne voivat olla häiritseviä. Usein emme kiinnitä niihin huomiota, mutta niistä voi pyrkiä tietoisesti eroon.

Opetusvideoiden tekstittäminen on parhaimmillaan erittäin palkitsevaa. Lain vaatimukset ja laatusuositukset täyttävän tekstityksen aikaan saaminen tuottaa onnistumisen iloa – tekstitys on kuin kokonaan uusi teos. On hienoa tehdä opetuksensa seuraamisesta kaikille helppoa ja miellyttävää!

Miia Santalahti, yliopisto-opettaja
Linda Mäkinen, yliopisto-opettaja
Marja Kivilehto, yliopistonlehtori