Tämä kooste summaa Alustan loppukevään juttuja, joiden aihepiirit vaihtelevan nationalismista köyhyyden esittämiseen tosi-TV:ssä ja someoikeudesta sote-sektorin ympäristökuormaan. Aiheina olivat myös mm. kulttuuriperintö, alkuperäiskarjat, pakolaisuus ja paperittomuus.
Keväällä alkoi kolme artikkelisarjaa, joiden teemat olivat demokratia, suurvaltasuhteet ja kestävä kehitys. YK:n Agenda 2030-ohjelman kestävän kehityksen tavoitteita kriittisesti ja rakentavasti käsittelevän artikkelisarjamme jatkuu syksyllä.
Alusta siirtyy kesätauolle ja jatkaa elokuun loppupuolella. Toivotamme hyvää kesää lukijoille! Tämä juttu sumaa kevään otsikot.
AGENDA2030-ARTIKKELISARJA:
Sarjan löydät myös täältä.
Mitä sosiaalinen kestävyys on ja miten sitä voi mitata?
Alusta aloitti kestävän kehityksen Agenda2030-toimintaohjelman teemoja ja kestävää kehitystä tarkastelevan artikkelisarjan. Sarjassa valotetaan, mitä kestävä kehitys on, ja käsitellään kestävän kehityksen eri tulkintoja ja tavoitteita kriittisesti tutkimustiedon pohjalta.
Sarjan johdantojutussa Elli Aaltonen kertoo, miten sosiaalista kestävyyttä voi ajatella ja mitata, ja missä sitä jo mitataan. Useat valtionhallinnon organisaatiot, esimerkiksi THL ja Kela, ovat asettaneet itselleen sosiaalisen kestävyyden Agenda2030-toimintaohjelman pohjalta omia tavoitteita ja raportoineet niissä onnistumista, Aaltonen kirjoittaa.
Suurimmat kestävän talouden uhat ovat tuloerojen polarisoituminen ja vaurauden kasautuminen. Ylipäätään on arvioitu, että pelkästä bruttokansantuotteesta ei ole talouden kestävyyden mittariksi. Se toimi mittarina silloin, kun ei otettu huomioon, että luonto asettaa talouskasvulle rajoja.
Mittaaminen ei ole helppoa, ja monet kestävän kehityksen tavoitteet ovat ristiriidassa keskenään, ja siksi niitä on hankala priorisoida.
Kestävä kehitys ja (näkymättömät) eläimet
YK:n katastrofiriskien vähentämistä koskevan huippukokouksen alla toukokuussa 2022 julkaistiin sadan tutkijan vetoomus, jossa SDG-kehikon todettiin epäonnistuneen ja kehotettiin YK:ta luopumaan siitä.
Agenda2030-ohjelmasta johdetun, kestävää kehitystä mittavan SDG-kehikon perimmäiseksi ongelmaksi on tunnistettu ihmiskeskeisyys eli se, että kestävyyttä tavoitellaan ensisijaisesti ihmislajin hengissä säilymisen ja hyvinvoinnin vuoksi, kirjoittavat Eija Vinnari ja Markus Vinnari.
SDG-kehikossa eläimiin viitataan resursseina tai epäsuorasti osana ekosysteemien lajirikkautta. Miten SDG-kehikko voisi huomioida eläimet ja koko maapallon elämää kannattelevan monimuotoisuuden paremmin?
Sote-sektorin ekologinen kestävyys tarvitsee kansallista ohjausta
Mikä on soten osuus ilmastonmuutoksen ja muiden ympäristöongelmien kiihdyttämisessä?
Merkittävä, mutta ongelmaa voi ja pitää hallita, vastaavat Tampereen yliopiston koordinoiman EKO-SOTE-hankkeen tutkijat Jutta Pulkki ja Pia Västinsalo.
Kiihdyttäessään ympäristöongelmia, kuten ilmastonmuutosta, sote-sektori on paradoksaalisesti osaltaan heikentämässä ihmisten terveyttä ja hyvinvointia ja lisäämässä palvelutarpeita.
Sosiaali- ja terveydenhuollon ekologista kestävyyttä voi lisätä esimerkiksi kestävien hankintojen, energian ja veden käytön, sekä jätehuollon ratkaisujen kautta; vähäpäästöisellä liikenteellä, kestävällä rakentamisella ja ruokaohjelmilla.
Sote-sektorilla voisi olla kansallinen strategia, jossa tarvittavat toimet ja vastuutahot on ilmaistu selkeästi, Jutta Pulkki ja Pia Västinsalo kirjoittavat.
Sote-sektorin ekologinen kestävyys tarvitsee kansallista ohjausta
Sosiaalityön tietoperusta ei tue kestävää kehitystä
Voidaan pohtia, kuinka paljon työn mielekkyys lisääntyisi, jos sosiaalityöntekijä voisi luottaa työnsä vaikuttavuuteen, vaikka hän ei voisikaan koko maailmaa pelastaa, Heikki Ranta kysyy alustuksessaan. Ranta tutkii lastensuojelun laitoshoidon markkinoistumista Tampereen yliopistossa ja on Alustan toimituskunnan jäsen.
Sosiaalityön käytäntö ja tutkimus eivät tällä hetkellä tue kestävää kehitystä, hän kirjoittaa.
Sosiaalityön arviointia ei pääosin tehdä systemaattisesti, vaan tyypillisesti se tapahtuu esimerkiksi tiimipalavereissa sekä työntekijöiden välisissä vapaamuotoisissa keskusteluissa. Kun ottaa huomioon, että tavoite on tämänhetkisellä tietopohjalla juurruttaa esimerkiksi systeemisen lastensuojelun malli mahdollisimman laajalle Suomeen, ei voi tehdä kuin sen johtopäätöksen, että uudistamistyössä on ilmeisesti ajateltu ensin muuttaa rakenteita ja vasta sitten tutkia, oliko muuttaminen järkevää, Ranta kirjoittaa.
How do we define a sustainable city?
It is a common mistake to use “sustainable” and “eco-friendly” or “smart” as interchangeable concepts. Even though sustainability covers both innovations and striving for green alternatives, it does not cover only these aspects.
Dilnaz Zhumabayeva and Malak Abdel Hafez write about Durban: a post-apartheid city located in South Africa.
Main issues that the population of Durban faces include unsafe environment, especially for women, even from the side of the police, who should protect people from danger but instead are the danger themselves.
Durban city is planned as a dream for the rich white man, having modern hotel buildings, coastline and white beaches. By the 20th century, the city was a major port and after the end of the First World War it was transformed into a metropolis to accommodate rich white business owners.
On the other hand, Durban is also a city that has improved and grown over the years.
SUURVALTASUHTEET-ARTIKKELISARJA:
Putinin Ukrainan sota päätti kylmän sodan jälkeisen välirauhan Euroopassa, teki suurvaltasuhteet uudelleen ajankohtaisiksi ja myllersi eurooppalaisen turvallisuusrakenteen ja kansainvälisen politiikan.
Politiikasta-verkkojulkaisun kanssa yhteistyössä toteutettu artikkelisarja tarjoaa näkökulmia suurvaltasuhteiden nykytilaan ja avaa kylmän sodan aikaa ja lähihistoriaa nykytilanteen taustalla. Eri tieteenalojen tutkijat avaavat artikkeleissa nykytilannetta ja historiaa omaan tutkimukseensa ja asiantuntemukseensa nojaten. Artikkelisarja on valmisteltu ja julkaistaan yhteistyössä verkkolehtien välillä.
Venäjän ”nuoressa armeijassa” kasvaa tulevia sotilaita ja seuraavan sukupolven vallanpitäjiä
Alusta- ja Politiikasta-verkkojulkaisujen artikkelisarja suurvaltasuhteista jatkuu Jonna Alavan alustuksella Junarmijasta, joka on venäläinen sotilaallis-isänmaallinen nuorisojärjestö. Alava on väitöskirjatutkija Helsingin yliopistolla ja tutkija Maanpuolustuskorkeakoulun Sotataidonlaitoksen Venäjä-ryhmässä.
Sotilaallis-isänmaallisella kasvatuksella on pitkät perinteet Venäjällä. Lasten ja nuorten sotilaallinen koulutus jatkui Neuvostoliiton hajoamiseen asti. 1990-luvun kaaoksen aikana koulutus oli tauolla, mutta idea ja käytännöt säilyivät armeijan traditionaalisissa piireissä, joissa asevoimien ymmärrettiin toimivan venäläisyyden ja historiallisen jatkuvuuden suojelijana.
Ulospäin maltillisempi Junarmija on saanut rauhassa kasvaa kymmenen kertaa suuremmaksi Naši, joka tunnetaan Suomessa paremmin.
Alavan mukaan Junarmijan merkitys yhä totalitaarisempia piirteitä saavassa valtiossa voi kasvaa alati merkittävämmäksi.
Venäjän ”nuoressa armeijassa” kasvaa tulevia sotilaita ja seuraavan sukupolven vallanpitäjiä
Voidaanko Venäjä erottaa YK:sta?
Venäjän erottaminen YK:sta vapauttaisi sen myös peruskirjan velvollisuuksista ja koko siitä sääntömääräisestä järjestelmästä, jota on rakennettu Kansainliiton ajoista lähtien, kirjoittavat Hanna Ojanen ja Tarja Seppä.
”Erottamisen mahdottomuus on YK:lle ongelmallista. Turvallisuusneuvoston rakenne ilmentää toisen maailmansodan jälkeistä aikaa: sillä on viisi pysyvää jäsentä, jotka ovat olleet sen ajan suurvaltoja, ja niillä kaikilla on veto-oikeus. Veto-oikeutta myös käytetään. Järjestelmä on saanut osakseen paljon kritiikkiä: se ei vastaa tämänhetkistä poliittista todellisuutta, ja pysyvälle jäsenyydelle neuvostossa olisi muitakin ottajia. YK:n turvallisuusneuvoston uudistamista on pohdittu jo noin 25 vuoden ajan, mutta sanottavaa edistystä ei ole tapahtunut (Friedner Parrat 2018).”
Tarja Seppä on YTT ja vieraileva tutkija politiikan tutkimuksen oppiaineessa Tampereen yliopistossa ja Hanna Ojanen on VTT ja tutkimusjohtaja ja politiikan tutkimuksen oppiainessa Tampereen yliopistossa.
Sotien oikeuttamisen pitkä historia ja Venäjän ”sotilaallinen erikoisoperaatio” Ukrainassa
Mikä toistuu, kun sotaa oikeutetaan?
Kun tarkastelemme sotien historiaa, hyökkääjät – olivatpa he sitten muinaisia assyrialaisia, makedonialaisia, roomalaisia, ristiretkeläisiä, kansallissosialisteja, kommunisteja tai liberalismin ja demokratian edustajia – ovat tavalla tai toisella halunneet perustella aloittamansa konfliktin välttämättömyyttä ja esittää sen puolustussotana, kirjoittaa Jaakkojuhani Peltonen, joka on Trivium – Tampere Centre for Classical, Medieval, and Early Modern Studies:n tutkija.
Vaikka Putin käyttää nationalismia sodan oikeuttamiseen ja sen myymiseen kansakunnalle, hän ei ole toistaiseksi saanut aikaan massamobilisaatiota, jossa venäläiset täyttäisivät kansalaisvelvollisuuttaan sotimalla Ukrainassa. Siinä mielessä nationalismin ajatus siitä, että kaikilla kansalaisilla on velvollisuus sotia kansakuntansa puolesta, ei Venäjällä toteudu.
Hyökkääjän retoriikassa sotilaallinen invaasio esitetään naapurimaan johtajien oikeutettuna ”puhdistuksena”. Näin sodasta tehdään ikään kuin pyhä konflikti, jolla vastustajan paholaismainen hallitsija tai valtaeliitti poistetaan vallasta. Konfliktin väitetään palvelevan hyökätyn alueen paikallisväestöä, jota heidän johtajansa ovat kohdelleet väärin. Näin toimivat muun muassa Assyrian kuninkaat, jotka kuninkaallisissa piirtokirjoituksissa halvensivat vastapuolen kuninkaita maagisiin keinoihin turvautuneiksi kelvottomiksi hallitsijoiksi, Peltonen kirjoittaa.
Sotien oikeuttamisen pitkä historia ja Venäjän ”sotilaallinen erikoisoperaatio” Ukrainassa
Venäjän aiheuttama epävarmuus on kasvanut strategisesta eksistentiaaliseksi. Miten länsi voi vastapainoksi lisätä selkeyttä?
Venäjällä on psykologisten vaikuttamisvälineiden käytössä pitkä perinne, joka juontuu Neuvostoliiton ajalta. Pelottelun aiheuttama epävarmuus kohteessa antaa valtaa pelon aiheuttajalle, kirjoittaa väitöskirjatutkija Jyrki Terva.
”Jatkuva pelottelu ydinaseilla on aiheuttanut lännessä, erityisesti Venäjän naapurimaissa pelkoa ja ahdistusta. Tutkimusten mukaan ihmiset kaikkialla Itä-Euroopassa nukkuvat yönsä huonosti, näkevät painajaisia sodasta. Uni reagoi ihmisen valveilla kokemaan stressiin, jota kuvat sodasta ja viestit ydintuhosta lisäävät.
Tämän stressin aiheuttaminen on Venäjän valtiojohdon tarkoituskin. Putin totesi jo marraskuussa 2021 Venäjän ulkoministeriössä pitämässään puheessa, että Venäjän on ylläpidettävä lännessä ihmisten mielissä “tietty jännite”, jotta läntisten johtajien mieleen ei tulisi järjestää konflikteja Venäjän rajoilla. Koska Venäjä on altavastaaja aloittamassaan konfliktissa lännen kanssa, se pyrkii käyttämään epävarmuutta lisäämään voimaansa. Epävarmuuden strateginen käyttö on mahdollistanut tähän asti Venäjälle aloitteen pitämisen itsellä sekä konfliktin intensiteetin ja rytmin säätelyn.”
Uusi ja vanha kylmä sota – George F. Kennan ja Venäjän salamitaktiikka
Diplomaatti ja historioitsija George F. Kennan (1904-2005) oli Yhdysvaltain kylmän sodan ulkopolitiikan keskeisiä arkkitehtejä vuosina 1946‒1948. Kennanin ehdotukset Neuvostoliiton etupiirilaajenemisen torjumiseksi edesauttoivat Trumanin opin muotoutumista ja Marshall-avun myöntämistä.
Kennanin sodanjälkeiset näkemykset Neuvostoliitosta ja Venäjän historiasta tarjoavat mielenkiintoisen peilauspinnan nykytilanteeseen. Millainen oli Kennanin näkemys Neuvostoliitosta ja sen tavoitteista?
Alustuksen kirjoittaja Kimmo Ahonen on kylmän sodan kulttuurihistoriaa tutkinut filosofian tohtori.
Uusi ja vanha kylmä sota – George F. Kennan ja Venäjän salamitaktiikka
DEMOKRATIA-SARJA:
Kunnallinen itsehallinto vallan hajauttamisena ja kuntien vapautena valtiosta suojelee totalitarismilta ja luo osaltaan edellytykset demokraattisen yhteiskunnan toiminnalle, kirjoittaa Anni Jäntti.
Kunta luo elämisen edellytyksiä myös sote-uudistuksen jälkeen
Demokraattisilla innovaatioilla demokratian murenemista vastaan?
Suomessa demokratian perusedellytykset ovat kunnossa. Meillä ei kuitenkaan ole varaa olla vaalimatta demokraattista järjestelmäämme ja huolehtimatta rapautumisen ennaltaehkäisystä.
Demokraattiset innovaatiot ovat varteenotettava väline, kun huollamme ja vahvistamme demokraattista järjestelmäämme, valtio-opin professori Kaisa Herne.
Mitä demokraattiset innovaatiot ovat, mitä niillä voi saada ja on saatu aikaan?
Demokraattisilla innovaatioilla demokratian murenemista vastaan?
Aktiivisen kansalaisuuden perusta rakennetaan jo kouluiässä
Tutkimukset osoittavat, että poliittisten arvojen ja käyttäytymismallien omaksuminen on voimakkaimmillaan aikuistumisen kynnyksellä ja varhaisaikuisuudessa, tutkimuksesta riippuen siis noin 16–24-vuotiaana. Tänä aikana omaksuttu maailmankatsomus ei ole muuttumaton, mutta se on melko pysyvä.
Sisäisen kansalaispätevyyden kokemus on keskeinen edellytys täysimääräiselle poliittiselle kansalaisuudelle. Mitä paremmiksi kansalaiset arvioivat kykynsä vaikuttaa politiikkaan, sitä todennäköisemmin he myös osallistuvat siihen.
Ilman osallistumiseen tarvittavia tietoja on erittäin todennäköistä, että osallistuminen entisestään eriytyy, kirjoittavat Aino Tiihonen ja Josefina Sipinen.
MUITA JUTTUJA:
Kaksinkertainen suukapula – venäläiset tutkijat kahden tulen välissä
Kaksi suukapulaa työntävät venäläiset tutkijat yhä syvemmälle hiljaisuuteen ja marginaaliin. Kuka voittaa, kysyy Aleksanteri-instituutin tutkija ja Tampereen yliopiston dosentti Jouko Nikula.
Kaksinkertainen suukapula – venäläiset tutkijat kahden tulen välissä
Forced displacement crisis amidst the war in Ukraine
Solidarity and sense of shared responsibility do not need to be a zero-sum game, writes Anitta Kynsilehto.
”I want to point to another question that has emerged not only now, but in the more broadly welcoming, yet fairly short-term, approach to refugees traversing the European continent in 2015: is solidarity and collective responsibility for alleviating the suffering of the other a zero-sum game, where something allocated to a certain group or population would mean that similar support and solidarity would be automatically ripped off from differently positioned others?
Or could we witness, instead, that once such mechanism is activated, referring for example to the technical tool of the temporary protection directive at the level of states and EU institutions, and to broader citizens’ solidarity initiatives as regards to refugee reception also in countries where most people have been rather reluctant to receive refugees.”
In refugee crises those who leave first are usually the most able to do so: they have necessary means and resources to travel, such as information, contacts, and some money. This is visible also in the current crisis. Also forced displacement has been happening in Ukraine for years. It has only became a more broadly recognized displacement crisis with the Russian Federation’s attack in 2022.
Tiedonlukutaito koetuksella: Viherpesu- ja mustapesusyytteiden legitimiteetti
Viherpesulukutaito toimii hyvänä tapausesimerkkinä laajemmasta tarpeesta tutkimustiedon lukutaidon edistämiseen.
Eli mistä tiedonlukutaito viherpesun ja mustapesun tunnistamiseen, kysyy Tuuli Turja.
PROSHADES-hankkeen Tiedonluku koetuksella-sarjassa nostetaan esiin ilmiöitä, jotka korostavat yhteiskunnan osuutta yksilöllisen tiedonlukutaidon rakentamisessa.
Tiedonlukutaito koetuksella: Viherpesu- ja mustapesusyytteiden legitimiteetti
Tosi-TV:n ansaitsevuuspuhe kannustaa köyhyydessä eläviä ihmisiä sosiaaliseen liikkuvuuteen ja itsensä muuntamiseen
Kun arvioidaan, millainen ihminen voi omistaa nahkasohvan, arvioidaan ihmisen ansaitsevuutta. Ansaitsevuudesta neuvotellaan monenlaisissa arkisissa yhteyksissä, ja se näkyy ja siitä neuvotellaan myös tosi-TV-ohjelmissa.
Median ansaitsevuuskehykset ovat seuraamuksellisia, sillä niiden avulla esimerkiksi suomalaiset ja brittipoliitikot ovat oikeuttaneet työttömyys- ja toimeentuloturvan vastikkeellistamista, kirjoittaa sosiaalityön yliopisto-opettaja Laura Tarkiainen.
Hän on tutkinut Rikkaat ja rahattomat -tosi-tv-ohjelmassa suomalaisesta köyhyydestä ja hyvätuloisuudesta tuotettuja ansaitsevuusrepresentaatioita.
Vaikka köyhyydessä eläviä henkilöitä esitetään Rikkaat ja rahattomat -sarjassa ansaitsevina ja hyveellisinä köyhinä, sarjassa vahvistetaan mielikuvaa siitä, että köyhyydessä on syytä muuntautua pois tavoittelemalla sosiaalista liikkuvuutta ja kuluttamisen kautta tapahtuvaa elämäntapamuutosta, Tarkiainen kirjoittaa.
There is considerable global inequity in access to continence products
Incontinence is a silent issue facing many, including children and adults with disabilities, people with chronic health conditions, and older people. The need is rapidly growing as populations age, writes Kylie Shae from WHO.
Assistive technology is a broad topic, involving the whole ecosystem that surrounds successful access to many different types of products. Assistive products can be grouped into six function domains.
Self care products include those that enable people to go to the toilet with dignity – including catheters and absorbent products and toilet chairs. Self care products also include shower chairs, and eating, drinking and dressing aids. Environmental adaptations, for example to a bathroom also fall within this group.
There is considerable global inequity in access to continence products
What impacts growing up undocumented has on people?
About 65% of estimated 3.9 between 4.8 million undocumented immigrants residing in Europe are under 35 years old.
Some undocumented children lead relatively normal and regular lives with their parents or relatives and may not even know they are undocumented because their parents want to protect them (PICUM, 2021). Most, however, live on the margins of society and often feel invisible to the rest of society. Thus, the widespread unawareness and ignorance of the topic lead to lives characterized by insecurity and instability, limited protection of individual rights, risk of abuse and exploitation, and fewer opportunities.
Undocumentedness fast-forwards childhoods. Existential insecurity is a common shared experience of undocumented children. Access to services and basic rights are volatile. A ubiquitous feeling of both helplessness for their situation and fear of being caught adds to the already existing stress and insecurity of their sense of belonging.
Inconsistent terminology and incomplete and incomparable data remain on undocumentedness, write Sara Tobal Galán, Amanda Huuki, Sabeth Kessler, Julie Olesky, Anush Petrosyan and Yuri Yoshida.
Someoikeus – digiajan arkaainen oikeusjärjestelmä
Sosiaalinen oikeus on osa yhteiskuntaa ja someoikeus sen yksi muoto. Minkälainen ”oikeusjärjestys” sosiaalinen media on?
Julkisoikeuden yliopisto-opettaja Siina Raskulla tarkastelee alustuksessaan someoikeutta ja rinnastaa sen arkaaiseen oikeusjärjestykseen.
Sosiaalisessa mediassa jaetaan oikeutta – joskus nopeasti ja ankarasti. Syyllisyyttä ei osoiteta ennen rankaisun antamista ja rankaisu ei välttämättä ole oikeasuhtainen teon vakavuuteen nähden, Raskulla kirjoittaa.
”Lainkirjoittajan opas kuvaa, miten yksilön oikeuksien rajoitus julkisen vallan toimesta edellyttää tarkkarajaisia säädöksiä, rajoitteen tarkoituksenmukaisuutta ja oikeasuhteisuutta jonkin hyväksytyn tavoitteen saavuttamiseksi, riittävän yksityiskohtaisia perusteluja, sekä virheellisen päätöksen korjaamista ja vahinkojen korvaamista. Mielipiteen- ja sananvapauden rajoittaminen julkisen vallan toimesta edellyttää tarkkojen kriteerien täyttämistä. Lähtökohtaisesti erilaisia arvoja ja mielipiteitä tulee sietää.
Sosiaalisessa mediassa sen sijaan rajan voi pyrkiä vetämään juuri siihen, mikä ei sovi omaan maailmankatsomukseen, ilman tarkoituksenmukaisuus- tai kohtuullisuusharkintaa. Some-oikeudessa onkin kysymys sosiaalisesta oikeudesta, joka ei perustu sääntöihin vaan tuntemuksiin. Informaalista luonteestaan huolimatta someoikeudella – kuten sosiaalisella oikeudella yleensä – voi olla konkreettisia vaikutuksia. Esimerkiksi taideteosten poistaminen tutkintapyynnön johdosta on varsin harvinaista. (Ks. Äystö 2015, s. 192–194.) Rikosprosessin sijaan taideteoksia on poistettu julkisen paineen takia, kaupallisista syistä, kuten tässä tapauksessa, tai sosiaalisista syistä, eli yhden tai muutaman yksilön henkilökohtaisen moraalisen närkästyksen johdosta. (Hellman 2012, 6.)”
Kulttuuriperintötyöllä on rooli ilmastonmuutoksen vastaisessa toiminnassa
Kulttuuriperintö ei ole ainoastaan menneisyyden tuote, vaan osa tulevaisuuden tekemisen prosessia.
Nykyiset suomenkieliset käsitteemme ohjaavat kuitenkin helposti erottelemaan luonnon- ja ihmisen tuottaman kulttuuriperinnön toisistaan, jolloin poikkitieteellinen yhteistyökin jää helposti paitsioon, kirjoittaa Sini Väisänen, joka kokoaa Tampereella toukokuussa järjestettyjen Kaupunkitutkimuksen päivien satoa yhteen.
Uuden teknologian ja rakentamisen lisäksi olisi tärkeää hyödyntää olemassa olevaa rakennuskantaa ja infrastruktuuria osana kiertotalousajattelun normalisointia.
Sini Väisänen (HuK) viimeistelee historian pro gradu -tutkielmaansa Suomen itsenäistymisen jälkeisestä koetusta venäläisestä kaupunkitilasta ja sen murroksesta. Kirjoittaja toimi konferenssiavustajana Kaupunkitutkimuksen päivillä toukokuussa 2022.
Kulttuuriperintötyöllä on rooli ilmastonmuutoksen vastaisessa toiminnassa
Sosiaalityön tutkimus tarvitsee anarkismia
Väitämme, että sosiaalityön tutkimus ei voi olla – eikä sen pidäkään olla – arvovapaata, vaan tutkimuksen tulee tähdätä demokratian, tasa-arvon ja osallisuuden edistämiseen.
Olennaista on kamppailla sellaisia käytäntöjä vastaan, jotka ovat epäoikeudenmukaisia, alistavia tai muutoin rikkovat eettisiä periaatteita. Sosiaalityön tehtävänä onkin tukea ja edistää ihmisten omien voimavarojen käyttämistä ja itsenäistä selviytymistä, kirjoittavat Maija Haapala ja Marja Hekkala.
Tieteellinen tutkimustieto auttaa säilyttämään alkuperäisiä eläinrotuja
Pohjolassa ihmisen ja karjan yhteinen historia on vuosisatoja, jopa vuosituhansia pitkä. Nykyisten, tarkoin määriteltyjen eläinrotujen historia on lyhyt. Suomalainen lapinlehmä on elpynyt mutta uhanalainen, kirjoittaa tutkijatohtori Hilja Solala.
Voimme tieteellisen tutkimustiedon avulla vaikuttaa siihen, että pohjoisilla alkuperäiskarjoilla on ihmisen ja karjan pitkän yhteisen historia lisäksi yhteinen tulevaisuus, Solala kirjoittaa.
Pohjoismaisen, monitieteisen 3MC – Nordic Mountain Cattle. Cultural Heritage & Genetics -yhteistyöhankkeen päätavoite on edistää kolmen pohjoisen tunturikarjarodun perinnön siirtymistä tuleville sukupolville. Tämän päämäärän saavuttamiseksi hankkeen keskeinen tavoite on lisätä pohjoisten alkuperäiskarjarotujen tunnettuutta.
Pohjoisiin tunturikarjoihin voi tutustua museonäyttelyssä Torniossa kesällä 2022. Näyttely popularisoi pohjoismaisen ja monitieteisen tutkimushankkeen tuloksia.
Tieteellinen tutkimustieto auttaa säilyttämään alkuperäisiä eläinrotuja
