Koronapandemia nosti julkiseen keskusteluun henkisen huoltovarmuuden ja resilienssin käsitteet. Viime aikoina kulttuurin merkitystä resilienssille eli selviytymiskykyisyydelle on käsitelty muun muassa taiteen rahoitusleikkausten yhteydessä. Selviytyminen on suhteissa tapahtuva prosessi, johon arkinen kulttuuri ja sen kertomukset vaikuttavat monin tavoin.
Kulttuurin avulla välitetään hyvään elämään liittyviä arvoja ja arvostuksia. Kun ihminen kertoo vaikeista kokemuksistaan, hän hyödyntää kulttuurisesti tarjolla olevia tarinoita. Toisaalta taide ja kulttuuri, kuten musiikki, televisiosarjat tai vaikkapa julkkisten elämäntarinat tarjoavat vertaistukea ja voimaa hankalissa elämäntilanteissa.
Yhteiskuntatieteiden maisteri Miina Kaartinen tutki kulttuurintutkimusta ja sosiaalityötä yhdistävässä väitöskirjassaan populaarikulttuurin merkityksiä selviytymisen ilmiön rakentumisessa. Kaartisen tutkimusaineistona olivat Metsolat-televisiosarja, iskelmälaulaja Katri Helenan julkinen persoona sekä kansalaisaktivistien yhteisöpuutarhaprojekti. Tutkimus valaisee selviytymistä monitieteisenä ilmiönä ja käsitteenä sekä tekee näkyväksi kulttuurin eri merkityksiä sosiaalityön yhteydessä.
Vaihtoehtoiset tutkimusmenetelmät ovat eettinen valinta
Kaartisen omakohtainen kirjoittamistyyli ja kokeellinen tutkimusote poikkeavat tavanomaisesta väitöskirjasta. Omista kokemuksista kertominen on menetelmällinen valinta. Taustalla on ajatus siitä, että yksilökokemukset kertovat aina myös niitä ympäröivästä kulttuurista. Voidaan puhua myös vakiintuneita tiedon tuottamisen tapoja täydentävästä ”toisesta tiedosta”.
– Väitöskirjan tekeminen tarkoittaa tutkijan työn opettelemista. Valmiista tutkimusraportista jätetään yleensä pois koetut harhapolut ja epävarmuudet. Halusin kuitenkin kertoa avoimesti prosessiin liittyvistä ristiriitaisuuksista ja hankaluuksista. On tärkeää tehdä näkyväksi, kuinka monenlaiset asiat vaikuttavat uuteen tutkimukseen, Kaartinen sanoo.
Kaartinen toteaa tutkimuksessaan, että sosiaalityön ja kulttuurintutkimuksen kaltaisilla aloilla on erityinen eettinen vastuu pyrkiä muuttamaan tieteellisiä käytäntöjä nykyistä kestävämmiksi. Kun tavoitteena on yhteiskunnallinen muutos, tulisi myös tutkimusta tehdä toisin, esimerkiksi paikallista tietoa arvostaen.
Kaartisen tutkimuksen tuloksena syntyi jäsennys kulttuurisen sosiaalityön praksiksesta, joka tarkoittaa tietoista toimintaa ja maailman muuttamista kulttuurintutkimuksen ja sosiaalityön poliittisia perinteitä yhdistämällä.
Lahdessa ja Hyrynsalmella asuva Kaartinen työskentelee tällä hetkellä nykytaidetta, tiedettä ja ekologisia kysymyksiä yhdistävän Mustarinda-seuran toiminnanjohtajana ja Sinipyrstö-hankkeen projektipäällikkönä.
Väitöstilaisuus perjantaina 1. marraskuuta
Yhteiskuntatieteiden maisteri Miina Kaartisen kulttuurintutkimuksen alaan kuuluva väitöskirja Kehkeytyvä selviytyminen ja toinen tieto: kulttuurisen sosiaalityön kompilaatio tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunnassa perjantaina 1.11. klo 12, Päätalon salissa D11 (Kalevantie 4, Tampere). Vastaväittäjänä toimii professori emerita Helmi Järviluoma, Itä-Suomen yliopisto. Kustoksena toimii professori emeritus Mikko Lehtonen, Tampereen yliopisto.