1.12.2023 Joulukalenteri: Alex Schulman: Eloonjääneet
Alex Schulmanin kirja kertoo kolmesta veljeksestä, jotka matkaavat perheen kesämökille ripotellakseen äitinsä tuhkat mökkirantaan. Samalla lennetään takautumina poikien lapsuuteen ja lapsuuden traumat uivat pintaan. Sattumalta tulin katsoneeksi yhtä aikaa Antti Raivion näytelmään perustuvan filmin Skavabölen pojat, jossa kaksi veljestä potee, muistelee ja elää uudestaan lapsuutensa perhe-elämää. Molemmissa teoksissa päällimmäiseksi ajatukseksi jäi, mitä kaikkea lapset joutuvat raahaamaan mukanaan aikuisuuteen. Miten monta kertaa pitää kompuroida ennen kuin vapautus koittaa ja ajatukset irtautuvat kauan sitten koetusta. Suoraan sanoen tekisi mieli vetää mutkat suoriksi ja väittää, että vanhemmat elävät omaa elämäänsä ja lapset menevät siinä sivussa autopilotilla. Kaikki ei ole kuitenkaan niin yksioikoista, vaan päinvastoin, kuten naapurini Erkki joskus lohkaisi: "Helppoa ei oo mikään." Ei perhe-elämä eikä ainakaan Schulmanin kirjassa.
Kirja on yksi Schulmanin omaan elämään pohjaavista teoksista, mutta se on romaani. Unohda minut ja Polta nämä kirjeet saivat huippuarviot ja käännettiin kymmenille kielille. Samoin näille Eloonjääneille on käynyt. Selityksenä on, että kirjoissa esiintyy yksi Ruotsin mediamaailman seuratuimmista perheistä. Toinen selitys on, että kirjoittaja on taitava ja kertoo vetävästi perheensä tarinaa. Kolmantena saattaa olla vahingonilo, koska kirjassa kuvataan perheen yhteiseloa tunnistettavasti. Kirjailija on avautunut traumoistaan tiedotusvälineissä. Kysymys ei siten ole suoranaisesta tirkistelystä sensaatiolehdistön tapaan, vaan ihan luvallisesta pohdinnasta yhdessä kirjailijan kanssa kaikille tärkeistä ja omakohtaisista asioista. Se ei ole koko totuus, vaan joitakin näkökulmia siitä, vaikkei läheskään aina ymmärtäen tai hyväksyen. Kuten autofiktiossa, ei tästäkään ota selvää, missä kulkee toden ja sepitteen raja.
Kirjan rakenne on hieno. Dekkarien salarakastajaa ilahduttaa, että juonta keritään auki loppua kohti ja palava tulilanka kuljettaa lukijan huipennukseen ihan loppumetreillä. Lyhytjännitteisen lukijan pinna kestää hyvin näkyjen tulkitsemista lyhyissä luvuissa vuoron perään tunneittain ja vuosikymmenittäin. Korkeajännitettä löytyy ihan konkreettisesti, saatte huomata. Rakenteensa takia kirja toimii luullakseni parhaiten luettuna, ei kuunneltuna. Voin olla väärässä.
Ajankuvaa on runsaasti. Aihe on inhimillisesti kiinnostava eikä lukijan tarvitse olla erityisen innokas rypemään tunnereaktioissa. Veljesrakkaus, sisarkateus, tunnottomuus ja omahyötyisyys raapivat vereslihalle ihon ja itsetunnon. Hetken päästä harmonia, läheistuki, välittäminen paikkaavat haavat, mutta puhumattomuus jää kytemään. Siinä päästään ongelman ytimeen.
Lopuksi pitää sanoa, että näitä hullunkurisia perheitä on muuallakin kuin Ruotsissa. Perhe-elämän kulissit rytisevät kaikkialla maailmankirjallisuudessa. Schulmanin kirjoista löytyy kytkös jopa Suomeen.
Teksti: Esa Hakala, tietoasiantuntija.
Tästä linkistä pääset lukemaan kaikki joulukalenterin lukuvinkit kirjaston verkkosivuilta
