11.12.2023 Joulukalenteri: Jevhenija Kuznjetsova: Kysykää Mialta
Tässä kirjassa keski-ikää lähestyvät sisarukset Mia ja Lilia matkustavat maalle ikivanhan isoäiti-Teodoran luokse. Pikkuhiljaa sinne alkaa kerääntyä myös muita suvun naisia. Isoäidin luokse hakeudutaan turvapaikkaan, kun elämä rassaa, on liikaa säädettäviä ja päätettäviä asioita.
Serkku-Marta ilmoittaa saapuvansa Intiasta asti. Hän on ollut siellä usean vuoden töissä kansainvälisessä firmassa. Mukanaan hänellä on yllätys: jättipyöreä vatsa, kaksoset tulossa. Lapsen isästä hän ei suostu kertomaan.
Turvapaikka on rapistunut talo, jossa on suuret epäsuhtaiset ikkunat, kulunut lattia ja laho terassi, ja kaiken lisäksi talo on kokonaan vatukon, humalan, villiluumujen ja omenapuiden peitossa. Se on siis kesäinen paratiisi.
Absurdiin tunnelmaan sopii, että Lilian entinen mies piipahtaa äkkiseltään mökillä pieni tyttö kainalossaan. Voisiko Lilia hoitaa lapsukaista vähän aikaa? Tottahan toki. Ljusja jääkin sitten mökille loppukesäksi. Toinen piipahtaja on Mian entinen heila Ustym. Vanha suola janottaa puolin ja toisin. Lisäksi Ustym kätevänä miehenä korjaa terassin.
Entäs sitten kissat? Isoäidin kissa nimeltään Punainen katoaa. Lilia löytää tilalle melkein karvattoman kissareppanan. Se saa nimen Julja.
Tärkeintä on kuitenkin isoäidin luona vallitseva rauhoittava tunnelma. Kaupungin huolet eivät sinne ylety. Huolet liittyvät usein miehiin, joskus lapsiin tai työhön. Isoäiti tuntee jälkikasvunsa ja esittää teräviä kysymyksiä. Niihin vastataan tai sitten ei. ”En tiedä”, on tavallinen vastaus. Pulinaa kirjassa riittää. Myös henkilöitä menee ja tulee. Alussa vielä pysyy kartalla, kuka on kuka, mutta loppua kohti vauhti kiihtyy. Kesän loppupuolella päivällispöytään istuutuu yksitoista henkeä. Siihen porukkaan mahtuu jo miehenpuoliakin. Ja lapsia.
Loppuhuomio: Mian auto on punainen Honda. Hän muistelee suvun autoja aina Neuvostoliiton ajoista lähtien: ensin oli pari Volgaa, ensimmäinen länsiauto oli Opel, seuraavaksi tuli Volkkari, ja lopulta peräti Ford. Opelin omistajana naureskelin, miten Opel on järjestyksessä heti Volgan jälkeen seuraava.
Kirja antaa Ukrainasta kuvan leppoisana ja ystävällisenä maana. Sen vuoksi tuntuu entistä pahemmalta, että osa maasta alkaa olla raunioina, ja nuoret miehet kuolevat ja haavoittuvat rintamalla. Kirjailija Jevhenija Kuznjetsova (s. 1987) asuu nykyään miehensä ja pienten lapsiensa kanssa Espanjassa.
Suomeksi on äskettäin käännetty myös Victoria Belimin romaani Punaiset seireenit. Siinä eletään Ukrainassa vuoden 2014 jälkeistä aikaa, jolloin Venäjä on jo ominut Donbassin alueen. Isoäidillä on siinäkin kirjassa keskeinen rooli.
Teksti: Eija Poteri, tietoasiantuntija.
Tästä linkistä pääset lukemaan kaikki joulukalenterin lukuvinkit kirjaston verkkosivuilta
