13.12.2022 Ann-Helén Laestadius: Varkaus
Kirjan tapahtumat liikkuvat kahdella vuosikymmenellä 2000-luvun puolella. Tapahtumien keskiössä on porosaamelaisen perheen tytär Elsa, joka on kirjan alussa 9-vuotias. Eräänä päivänä hän päättää hiihtää yksin poroaidalle, vaikka ei aikaisemmin olekaan käynyt yksin niin pitkällä. Rohkeuden herättämä riemu kuitenkin muuttuu pian järkytykseksi; paikkakuntalainen mies on tappanut Elsan omin käsin korvamerkitsemän poronvasan Nástegallun. Elsa ei pysty itkemään, eikä huutamaan. Pään sisäisestä huminasta muovautuu ajatus: jonakin päivänä hän tappaa miehen.
Tapahtuma vaikuttaa voimakkaasti Elsaan, mutta myös hänen perheeseensä. Elsa ei peloltaan saa kerrottua kenellekään totuutta siitä, että näki tekijän, vaan pitää asian visusti salassa. Tekoa ryhdytään selvittämään, mutta pian tulee selväksi, että paikallinen poliisi ei vaikuta erityisen kiinnostuneelta tai tehokkaalta selvittämään jälleen uutta tapausta. Lukijallekin käy nopeasti selväksi, että poronvasan kohtalo ei ole ensimmäinen tapaus, eikä jää viimeiseksi. Elsan kasvaessa aikuisuuteen hänessä kasvaa myös rohkeus tarttua vääryyksiin ja vaatia oikeutta.
Teos kuvaa puhuttelevalla ja karullakin tavalla poronhoitoon nojaavan pohjoisruotsalaisen yhteisön arkea ja kipupisteitä. Kuvattujen tapahtumien järkyttävyyttä lisää tieto, että ne perustuvat osin tositapahtumiin. Yksilön näkökulma nivoutuu hienovaraisesti isompiin teemoihin kuten ilmastonmuutokseen, perinteisen elämänmuodon muutokseen, yhteisön ongelmiin ja alkuperäiskansan kohteluun. Porotaloudessa porot ovat enemmän kuin elinkeino, ne ovat elämä. Suuri globaali uhka poronhoidolle on ilmastonmuutos, joka kirjassa näkyy huolena lauhtuvista talvista ja porojen ravinnonsaannin vaikeutumisesta. Paikallistasolla akuutimpi uhka on kuitenkin porojen salametsästys, johon kirjan nimi Varkaus viittaa. Yksi teoksen teemoja onkin se, miten rikos määritetään. Koska porot rinnastuvat kotieläimiin, salametsästystapaukset merkitään tutkintapyynnöissä vain varkauksiksi, eikä metsästysrikoksiksi, jolloin tapausten selvittäminen ei yleensä johda minnekään.
Salametsästyksen kautta avautuu laajempia näkökulmia yhteisön sosiaalisiin suhteisiin, sisäisiin konflikteihin ja yksilön valintoihin. Vaikka Elsa onkin varma, että poronhoito on hänen tulevaisuutensa, eikä hän haikaile muuta, ei perinteisen elinkeinon jatkaminen ole itsestään selvää kaikille. Perinteiden jatkamisen paine näkyy kipuiluna, karuimmillaan esimerkiksi nuorten miesten itsemurhina. Myös Elsa kipuilee varmuudessaan, sillä poronhoito on perinteisesti ollut miesten ammatti, jossa naisille varattu rooli on ollut rajatumpi.
Yhteisön kahtiajakautuneisuus näkyy selvimmin saamelaisiin kohdistuvassa rasismissa ja vihapuheessa. Teille ja autojen eteen vaeltavat porot aiheuttavat osassa kyläläisiä raivoa, mutta juopa on syvempi ja heittää varjonsa jopa yhteisön lapsiin. Sukupolvesta toiseen siirtyvän katkeruuden ja epäluulon kierrettä on vaikea katkaista. Salametsästyksen selvittämistä vaativa Elsakin saa osakseen rasistista vihapuhetta ja uhkailua, jonka tehtävä on selkeä – pelotella ja vaientaa. Kerronnan ja tapahtumien intensiteetti kasvaa kohti loppua, jossa vyyhti alkaa vihdoin keriytyä auki. Lopussa väräjää onneksi myös toivo: ”Uskon, että asiat kääntyvät nyt parhain päin ja meidän kaikkien elämä rauhoittuu”, toteaa Elsa.
Suomentaja Laura Kulmalan jälkisanat valaisevat kiinnostavasti kirjan erityissanaston kääntämiseen liittyviä valintoja sekä sanojen kautta avautuvaa näkymää poronhoitoon ja saamelaiskulttuuriin. Linkki- ja lukuvinkkien avulla pääsee tutustumaan itse syvemmälle aiheeseen niin halutessaan.
Teksti: Katja Fält, erityisasiantuntija
Tästä linkistä pääset lukemaan kaikki joulukalenterin lukuvinkit kirjaston verkkosivuilta
