13.12. Arvo Tuominen: Pietari Arvo Tuomisen matkassa
Tämä kirja oli hyvää lääkettä matkakuumeeseen.
Kirjassa on hengästyttävä määrä yksityiskohtia. Nevskij prospektin, Pietarin valtakadun, talojen rakennushistoriasta kerrotaan rakennus rakennukselta. Kirjassa kuljetaan kadun päästä päähän (Eremitaašista Aleksanteri Nevskij:n luostarille) ja hieman muuallakin. Lukiessa tuntui kuin olisi ollut oikeasti kävelemässä siellä. Aikanaan tuli käveltyä Nevskij:llä paljon, ja asuinkin Pietarin keskustassa yhden syksyn. Opiskeluvuosina siellä kävellessämme pysäytimme ohikulkijoita ja kysyimme tietä ihan vain kielen oppimisen takia. Yleensä ihmiset olivat hyvin ystävällisiä ja vastasivat auliisti. Ihmistungos Nevskij:llä oli jotain omaa luokkaansa. Mitenkähän siellä nyt pidetään huolta turvaväleistä, silloin ei huolehdittu mistään sellaisesta.
Pietari on aina ollut vähän suomalaistenkin kaupunki. Alueella oli ennen Pietaria Nevanlinnan linnoitus ja siellä asui suomalaisia ainakin 1200-luvulta lähtien. Kirjan mukaan vielä v. 1870 Pietarissa asui enemmän suomalaisia kuin Helsingissä tai Turussa. Pietarissa asuneista suomalaisista yksi oli tietenkin Mannerheim, joka asui monessa palatsissa keskustassa. Suomalaisista yrittäjistä kirjoittaja mainitsee Rafael Haartmanin, jonka höyrylaivat kuljettivat kesäisin kaupunkilaisia Nevalla ja Pietarin kanavissa. Talvisin Haartman kuljetti ihmisiä Nevan jään päälle rakennetuilla ratikkalinjoilla!
Pietari on tunnetusti rakennettu suolle, jonne kivet piti tuoda kauempaa. Yleensä ne tuotiin Suomen alueelta. Esimerkkinä Aleksanteri I:n patsas, joka seisoo omalla painollaan Palatsiaukiolla: patsas louhittiin kokonaisena Virolahdelta löytyneestä sadan jalan korkuisesta punaisesta graniittikalliosta.
Kirja on ilmeisesti valmistunut kiireellä, koska siinä on kirjoitusvirheitä: heti ensimmäisessä lauseessa lukee Stolobovan (po. Stolbovan) rauha. Kirjassa ei myöskään ole hakemistoja ollenkaan. Henkilöhakemisto ja paikkahakemisto olisivat olleet enemmän kuin tarpeen. Kirjasta puuttuu myös lähdeluettelo. Kirjan kuvissa oli sentään useimmissa lähdeviite. Osa niistä oli otettu netistä Wikimedia commonsin kuvakokoelmasta.
Bongasin itselleni muutaman uuden nähtävyyden, jossa käydä sitten, kun taas pääsee Pietariin: Novaja Gollandija, keinotekoinen saari Mojka-joessa, on alue, jossa on ravintoloita ja gallerioita ja jossa järjestetään erilaisia tapahtumia. Oligarkki Roman Abramovitš on pannut miljoonia saaren kehittämiseen. Myös Dostoevskin, Ahmatovan ja Puškinin kotimuseot on minulla vielä käymättä. Ravintoloista Cafe Rubinštein on Arvo Tuomisen suosikkiravintola. Teatteritarjonnasta minua kiinnostaisi Rubinšteinin kadulla oleva Pieni draamateatteri, jossa esitetään Vasilij Grossmanin romaaniin ”Elämä ja kohtalo” perustuvaa näytelmää Stalingradin taistelusta ja Stalinin vainoista. Kirjan mukaan se on ollut ohjelmistossa jo 13 vuotta. Esitys kestää yli neljä tuntia (huh!) ja siinä on englanninkielinen tekstitys.
Teksti: Kaija Ranta-Puska, tietoasiantuntija.
Tästä linkistä pääset lukemaan kaikki joulukalenterin lukuvinkit kirjaston verkkosivuilta
