14.12.2022 Anthony Doerr: Taivaanrannan taa
Ja tarina jonka nyt kerron on niin naurettava ja uskomaton, että te ette usko siitä sanaakaan, mutta silti" - hän napauttaa pojan nenänpäätä - "se on tosi.
Taivaanrannan taa on Doerrin kolmas romaani. Suureen tietoisuuteen kirjailija nousi vuonna 2015 Pulitzerin kirjallisuuspalkinnon voittaneella toisella romaanillaan Kaikki se valo jota emme näe. Pian tämän jälkeen suomennettiin myös hänen esikoisromaaninsa Davidin uni (2004). Mielestäni romaaneista näkyy selvästi Doerrin kehitys kirjailijana. Tarinoiden kiehtovuus ja tekstin vetävyys on nousujohteista.
Taivaanrannan taa kertoo useaa rinnakkaista tarinaa. Kolme päätarinaa sijoittuu eri aikakausille ja kertovat nuorista ihmisistä, heidän unelmistaan ja pyrkimyksestä niiden toteuttamiseen. Se on myös kertomus tarinoiden voimasta sekä siitä kuinka pienestä kirjan ja sen tarinan säilyminen voi olla kiinni.
1400-luvun Konstantinopolissa orpo Anna asuu sisarensa kanssa luostarin ompelimossa vailla suuria tulevaisuuden näkymiä. Hän on kömpelö käsitöissä, mutta oppii lukemaan, mikä ei etenkään tytölle ole tuohon maailmanaikaan mikään itsestäänselvyys. Iltaisin Anna lukee sairaalle sisarelleen avaten heille molemmille rinnakkaisia maailmoja. Samaan aikaan ihmisten hyljeksimä ja kovia kokenut puunhakkaajan poika Omeir on härkineen värvätty vastentahtoisesti sulttaanin sotajoukkoon, joka on matkalla valloittamaan Konstantinopolia.
Kun Anna lakaisee ompelimon työhuoneen lattiaa, kun hän raahaa taas kangaspakkaa tai hiilisankoa, kun hän istuu ompelimossa Marian vieressä sormet turtina ja hengitys silkin yllä huuruten, hän harjoittelee kirjaintensa piirtämistä mielensä tuhannelle tyhjälle sivulle. Joka merkki edustaa äännettä ja äänteitä yhdistelemällä muodostetaan sanoja ja sanoja yhdistelemällä rakennetaan maailmoja.
Zeno on eläkkeellä oleva Korean sodan veteraani nykyajan Idahossa. Hän kääntää harrastuksenaan muinaiskreikkalaisia tekstejä ja on auttamassa koululaisia kreikkalaisen tarinan teatteriesityksen valmistelussa. Erityisherkkä Seymour elää yksinhuoltajaäitinsä kanssa. Hänen paras ystävänsä on lähimetsässä asuva Lapinpöllö. Seymour ahdistuu entisestään oppiessaan lisää uhanalaisista lajeista, luonnon hävityksestä ja ihmisten välinpitämättömyydestä. Hän on vihainen ja valmis toimimaan. Seymourin ja Zenon tarinat kohtaavat molemmille tärkeässä paikassa, kirjastossa.
Vastasyntyneena Seymour rääkyy, ulvoo, parkuu. Pikkulapsena hän syö vain ympyrönmuotoista ruokaa: Cheerios-muroja, pakastevohveleita ja tavallisia M&M’s-suklaapastilleja 48 gramman paukkauksesta. Ei säästöpakkauksesta, ei perhepakkauksista, ja luoja Bunnya varjelkoon, jos hän tarjoaa Seumourille M&M’s-maapähkinäpastillin. Bunny saa koskettaa Seymoria käsivarsiin ja jalkoihin, mutta ei käsiin tai jalkateriin. Eikä ikinä korviin. Hiustenpesu on yhtä painajaista. Hiustenleikkuu = mahdottomuus.
Neljätoistavuotias Konstance asuu Argoksella, joka on tähtienvälinen sukupolvialus matkalla kohti ihmislajin pelastusta. Alus on hänen koko maailmansa. Aluksen virtuaalinen kirjasto on Kontancen aarreaitta. Siellä hän opettelee tietoja ihmiskunnan uudesta, tulevasta kotiplaneetasta aluksen tekoäly Sybilin avulla sekä perehtyy omiin juuriinsa maapallolla. Hän törmää erikoisiin asioihin tutkiessaan virtuaalista kotiplaneettaansa, jossa ei ole koskaan fyysisesti käynyt.
Aikuiset sanoivat, että meillä on aluksessa kaikki, mitä ikinä tarvitsemme. Jos emme pysty ratkaisemaan jotakin itse, Sybil kyllä ratkaisee sen. Mutta se oli pelkkä tarina, jota he kertoivat oman mielenrauhansa tähde. Sybil tietää kaiken mutta silti hän ei tiedä mitään.
Tarinat olisivat vetäviä itsenäisinäkin mutta kirjan varsinainen juju on siinä, kuinka ne punotaan yhteen. Olin hieman skeptinen kuinka näin erilaiset tarinat on mahdollista yhdistää uskottavasti mutta Doerr on onnistunut ujuttamaan yhteyden syvälle juoniin. Yhteisenä tekijänä toimii lähes 2000 vuotta vanha mutta jo kadonnut Antonios Diogeneen kirja Kukkupilvelä. Kirjan katkelmia esitellään lukujen alustuksina päähenkilö Zenon kääntäminä. Kukkupilvelässä on totuuspohjaa mutta se on kaavittu kasaan eri antiikin kirjailijoiden tuotoksista. Antonios Diogenes on oikea antiikin kreikkalainen kirjailija mutta hänen oikeasti kadonnut teoksensa on nimeltään Thulen takaiset ihmeet. Kukkupilvelän tarina saa vaikutteita etenkin Apuliuksen Kultaista aasia ja nimi Kukkupilvelä on peräisin Aristofaneelta.
Taivaanrannan Taa on vetävä kirja mutta, sille pitää suoda hieman kärsivällisyyttä. Alku saattaa tuntua hieman sekavalta, kun eri aikakausien tarinat käynnistyvät, koska kirja etenee epäkronologisesti ajasta ja paikasta toiseen. Kärsivällisyys kuitenkin palkitaan nopeasti ja tarinat imaisevat mukaansa.
Yritin ensin kuunnella kirjaa äänikirjana mutta jouduin luovuttamaan melko nopeasti. En vain pysynyt mukana haluamallani tavalla. Käyttämäni kirjojen suoratoistopalvelu ei myöskään valitettavasti tarjonnut e-kirjaversiota, joten ei muuta kuin teeman mukaisesti kirjastoon varaus. Suosittelen kirjaa lukumuodossa. Joku voi toki tykätä tämän kuunnellakin, mutta itse koin muutamaankin kertaan hyödylliseksi mahdollisuuden selata helposti takaisin tarkastamaan aiemmin lukemaani.
Kaikkiaan Taivaanrannan taa on monisyinen tarinoiden kudelma, joka kuitenkin onnistuu pysymään hienosti koossa. Vaikka kirjassa ollaan eri aikakausilla ovat sen teemat vahvasti kiinni nykyhetkessä, nuorten hyvin- ja pahoinvoinnissa, luonnon monimuotoisuuden kutistumisessa sekä pandemia-ajan klaustrofobisuudessa. Doerr on mestarikertoja ja kirjan tarinat jäävät helposti kulkemaan mukana ajatuksissa pidemmäksikin aikaa. Omalla listallani kirja yltää vuoden parhaimpien joukkoon.
Teksti: Tuomo Seppänen, tietoasiantuntija.
Tästä linkistä pääset lukemaan kaikki joulukalenterin lukuvinkit kirjaston verkkosivuilta
