18.12.2021 Päivi Alasalmi: Sudenraudat
Kirjan tapahtumat alkavat keväästä 1880 kun mynämäkeläinen Aapeli Mehtilä löytää sudenraudoista irti purrun suden käpälän. Nalkkiin jäänyt eläin on purrut mieluummin osan raajastaan irti kuin jäänyt rautojen vangiksi. Pikkuhiljaa alkaa kuulua uutisia siitä, kuinka Turun seudulla susi on hyökkäillyt lasten kimppuun ja syönyt heidät suihinsa. Turussa toimittaja Eetri Ahlroos ryhtyy kartoittamaan tilannetta ja päättää saattaa karmaisevat tapahtumat lukijoiden tietoisuuteen ”sävähdyttävällä artikkelilla”. Se tehoaa, sillä järkytys leviää Turussa nopeasti ja kohta susiongelman ratkaisemiseksi ryhdytään organisoimaan järjestäytynyttä toimintaa ja perustetaan jopa susikomitea. Tapporahojen toivossa sutta yrittävät jallittaa niin paikalliset kuin hätiin kutsutut ammattimetsästäjätkin, laihoin tuloksin. Vasta kun Oulusta saapuu Mynämäelle salskea upseeri Raimund Thuring mukanaan lauma pihkovalaisia sudenmetsästäjiä, lukaaneja, alkaa tapahtua.
Kirjan tapahtumia kuvataan useamman eri ihmisen näkökulmista, mutta keskiöön nousee turkulaisen varakkaan tehtailijan Karl Caldoniuksen tytär Henny. Hänessä pilkahtelee feminististä emansipaatiota: Henny on edelleen naimaton 26-vuotiaana ja rakkaudessa pettynyt, mutta hän ei edes halua tyytyä pelkän vaimon rooliin vaan haaveilee urasta taiteen parissa. Hennyn taiteilijuudessa häivähtää Suomen taiteen kultakauden, naistaiteilijoiden esiinmarssin ja impressionismin kalskeet: teokset leiskuvat rohkeissa väreissä ja Hennyn suuri haave on päästä maalausoppiin Pariisiin. Urahaaveille heittää kapulaa romanssi, joka joutuu teoksen lopussa kuitenkin taipumaan Hennyn taitelijan pyrintöjen ja omaehtoisen elämäntavoittelun alle.
Keskeinen hahmo teoksessa on myös susi ja suteen liittyvät monimuotoiset käsitykset ja tunteet. Maaseutuyhteisössä susi on ollut vuosisatoja pelätty, mutta toisaalta myös lähes myyttinen hahmo, johon liittyviä uskomuksia kuullaan teoksessa erityisesti maaseutuväestön suusta. Suden uskottiin omaavan taikavoimia ja pystyvän muuttamaan itsensä harmaanaavaiseksi kuuseksi tai jopa näkymättömäksi. Maaseutuyhteisössä susi oli kuin luonnonvoima, korven kuningas, joka otti lampaan tai lapsen kuin tsaari veron.
Teoksen historiallinen ja aatteellinen konteksti on 1800-luvun lopun suurissa linjoissa. Fennomaanien ja svekomaanien nokittelun myötä hahmottuu kansallistunteen ja kansakunnan rakentamisen prosessien moninaisuus sekä kivuliaisuus, eikä aina aivan rauhanomaisesti. Toimittaja Ahlrooskin saa tuta kielikysymyksen vakavuuden salaperäisen herra Fennian seuralaiskorston nyrkiniskujen myötä. Kielikysymys pirskahtelee hallitusti esiin ja teoksen lopussa häilähtävät jo heräävät haaveet Suomen itsenäistymisestä.
Teoksessa hahmottuu lisäksi laajemmin kysymykset ekosysteemistä ja sen muutoksista. Rapistuneen saaliseläinkannan on arvioitu olleen sysäyksenä siihen, että sudet siirtyivät 1880-luvun Turun seudulla ihmislihan metsästykseen. Veriteoilla ei teoksessa silti liiemmin mässäillä, mutta suden suuhun joutuneiden lasten kohtaloiden karmeus piirtyy kyllä esiin kuvauksissa jäljelle jääneistä ruumiinosista ja vaatekappaleista. Susijahdin lopputulemana on napillakin todistusvoimaa. Hennyltä riittää sudelle kuitenkin myös sympatiaa, ja lukijana sekä urbaanina kaupunkilaisena koin sitä itsekin. Vaikka ihminen hävitti sudet vimmassa lähes sukupuuttoon, kysyy Henny: ”Kai susillakin on jokin tarkoitus”. Mikä siis oikeuttaa ihmisen muokkaamaan rajusti luontoa ja hävittämään kokonaisia lajeja? Teoksessa voikin havaita pohdintaa ihmisen roolista ekosysteemin ja luonnon moninaisuuden muovaajana. Kiihtyvän lajikadon kynnyksellä tämä puhuttelee nykyihmistä ajankohtaisella tavalla.
Teksti: Katja Fält, erityisasiantuntija.
Tästä linkistä pääset lukemaan kaikki joulukalenterin lukuvinkit kirjaston verkkosivuilta
