20.12.2021 Bea Uusma: Naparetki – Minun rakkaustarinani
Retkeläisten tavoitteena oli päästä unexplored regionille iskemään lippua lumeen. Matkaan lähdettiin suurin suunnitelmin Huippuvuorten pohjoisimmalta luodolta, Tanskansaarelta. Mutta. Ultramoderni vetyilmapallo päästikin jo alkutaipaleella vedyt pihalle sen silkkiseen pintaan Pariisissa tikatuista miljoonista ompelurei’istä ja heitti miehet keskelle jäälakeuksia. Ja sinne he jäivät.
Edes retkeläisten kuolemaa ei voitu varmistaa vuosikymmeniin, sillä heidän umpijäätyneet ruumiinsa löydettiin vasta 1930-luvulla autiolta Valkosaarelta. Teoriassa he olisivat selviytyneet siellä talven yli, sillä heidän matkatavaroissaan oli yhä reilusti muonaa, aseita ja vällyjä, tulitikkujakin. Mutta elämä ei ole teoriaa.
Uusma kirjoittaa kokemuksen historiaa. Miltä tuntuu kolmeen tukholmalaispekkaan ylittää talvea ja odottaa kevättä lumiutuisen Arktiksen pienellä saarella? Miltä ihan kylmänkankeisiinkouriin tuntuvasti tuntuu, kun harmaasta horisontista lähestyy vain nälkäisiä jääkarhuja, eikä ole koko aikana hajuakaan siitä missä ollaan tai onko päivä vai yö? Appeena on samaisten jääkarhujen lihaa, jonka aiheuttamia mahakipuja lääkitään sitten morfiinilla ja oopiumilla. Miltä tuntuu pitää hengissä itseään ja kavereitaan?
Uusma tuo kuolinsyyn ratkomiseen mukaan myös lääketieteellisen asiantuntemuksensa. Jännitys tihenee vihjeiden ja aukkojen harmoniana. Kirja on maltillisen paksuinen ja tekstin muoto vaihtelee virkistävästi. On päiväkirjamerkintöjä, kirjeitä, vaateluetteloita, säätietoja, suoraa kerrontaa, karttapiirrosta, otteita sanomalehtien uutisista ja kirjailijan oman tutkimusmatkan reflektointia. Lukukokemus tuntuu siltä kuin istuisi itse kytevillä hiilillä arkistossa yhdistelemässä palapelin palasia. Romantiikkaakin tarinassa on, Nils kirjoitti koskettavia kirjeitä muistiin morsiamelleen Annalle.
On aina yhtä ihanaa, kun kirjojen nopean kulutuksen aikana tulee vastaan ei-ihan-tuore kirja, joka osoittautuu helmeksi. Tämä vuonna 2013 ilmestynyt opus tuli itselle ihan länsinaapurimme puskista. Takakannesta voi lukea, että se on Ruotsissa palkittu julkaisuvuonnaan arvostetulla tietokirjallisuuden August-palkinnolla. Amen.
Teksti: Paula Nissilä, tietoasiantuntija.
Tästä linkistä pääset lukemaan kaikki joulukalenterin lukuvinkit kirjaston verkkosivuilta
