20.12.2022 Hanya Yanagihara: Pieni elämä
Ostin Pienen elämän itselleni jo sen ilmestyessä, mutta se odotti 945 sivun arvokkuudellaan vuoroaan korona-ajan yli hyllyn päällä nurkassa. Kaikki ohuemmat kollegansa tulivat hotkaistuiksi ympäriltä. Ja kun pikkuelämän tänä syksynä luin, se oli lukukokemus, jota olisi suuri vääryys ohittaa ilman, että se luuraa joulukalenteriluukkuni takana.
Pieni elämä on pakahduttava, kylmä ja lämmin. Pyyhin sen ääressä useamman kerran poskipäitäni, sillä sinne asti kyyneleet joskus ehtivät. Kirjasta tulee kumppani, josta ei haluaisi luopua. Kirja myös vaatii tilaa, ja lukijan on melkeinpä huolehdittava mielenterveydestään. Arki-illoista se täytyi välillä pistää sivuun.
Kirja kertoo Jude St. Francisin elämästä vuosikymmenien ajalta ja kaikista ja kaikkien elämistä, jotka hänen omaansa sivuavat. Jude on menestynyt juristi, jolla on kolme rakasta, pitkäaikaista ystävää: Willem, Malcolm ja JB. Jude on myös rikki. Elämä on ja on ollut Judelle epäinhimillisen rankka, ja samaan aikaan: nykyhetkensä näyttäytyy myös onnellisena. Hän esimerkiksi saa perheen tavalla, joka yleisesti osunee kohdalle aika harvoin. Hänellä on välittäviä ihmisiä ympärillään. Mutta onnellisuus on ristiriitaista. Kivun ja onnen ristiriita riipii paitsi Judea myös lukijaa. Kehyksenä on myös kevyen kupliva New York, henkilökavalkadikin edustaa ylempää yhteiskunnan osaa, mikä tuo kirjaan kiinnostavaa kontrastia.
Kirjassa ei peitellä rankkuuksia: itsensä vahingoittamista, väkivaltaa, hyväksikäyttöä. Kaikkea Judelle tapahtunutta – lähtien lapsuuden luostariajoistaan – ei kerrota heti. Sitä annostellaan niin, että se on melkeinpä piinallista. Lukija janoaa saada tietää miksi. Tapahtumat Juden menneisyydessä ja niiden vaikutukset nykyisyydessä järkyttävät, mutta samalla ajattelee, että tätäkin maailma on, se on meidän hyvä nähdä. Jude on myös valtavan rakastettu, niin vaikea kuin hänen on sitä hyväksyä. Lukijankin tekee mieli huutaa, että Anna heidän rakastaa. Se ei ole muutenkaan elämässä pöllömpi viisaus.
Nostakaa tekin tämä kirja hyllyllenne odottamaan aikaa, kun se on kypsä tulla luettavaksi, silmäilkää sitä ohimennen sen koon taklataksenne. Joko jouluntienoina olisi sen aika, sitten kun tiptapeista on jo ähky? Ette tule pettymään, kun sen kannet aukeavat, todennäköisesti kasvatte.
Teksti: Paula Nissilä, tietoasiantuntija
Tästä linkistä pääset lukemaan kaikki joulukalenterin lukuvinkit kirjaston verkkosivuilta
