20.12.2023 Joulukalenteri: Linda Segtnan: Kahdeksas huone – Erään tytön muistoksi
Kirjan riveille hypätessä tulee heti mieleen joulukalenterissa aiemmin esittelemäni, niin ikään ruotsalaisen Bea Uusman Naparetki - Minun rakkaustarinani. Sittemmin totesin, että en ole mielleyhtymäni kanssa yksin. Katkeransuloisessa naapurimaassamme osataan true crimen genre, muuta en myönnä. Niin Uusma kuin Segtnankin etsivät vastausta mystisiin tragedioihin arkistoja ja tapahtumapaikkoja kollaten ja kirjoittavat etsintänsä tekstiin mukaan. Uusma tarkastelee kuolemaa, Segtnan murhaa.
9-vuotiaan Birgitta Sivanderin vuonna 1948 Skånen Perstorpissa tapahtuneen murhan selvittelyn rinnalla eletään Segtnanin omaa perhearkea pienen tytön ja pojan äitinä ja heidän isänsä kanssavanhempana. Yhdistelmä tuntuu etukäteen turhankin asetellulta, mutta nämä todellisuudet yhdistyvät kirjassa pakottomasti ja kauniistikin. Perhenäkökulma myös armahtaa lukijaa, tekee truecrime-tirkistelystä salonkikelpoisempaa.
Segtnan kirjoittaa myös lapsen maailmasta ja sen epätasa-arvoisuudesta ja aikuisten maailman rikkovasta vaikutuksesta. Liikuttavinta antia ovat pienet, inhimilliset, toden päälle sepitetyt menneiden hetkien kuvaukset, joihin niihinkin kirjailija usein kirjoittaa itsensä näkyviin.
Tällaisessa jälkikäteisessä rikosten kirjallisessa penkomisessa on riskinsä. Lukija odottaa lähtökohtaisesti, että kirjassa selviää jotain lisää verrattuna viralliseen rikostutkintaan, tai että kirjailijan eteen tulee johtolankojen metsästämisessä odottamattomia käänteitä. Mutta niitähän ei kukaan pysty lupaamaan. Ehkä odotusarvona on jopa, että tekijä selviäisi. Sellainen lienee kuitenkin harvinaista, ja siksi läpi kirjan eletään riskirajoilla, myös sen suhteen, että ketään ei saisi jälkikäteen tuomitakaan. Mutta Segtnan onnistuu kirjoittamaan eheän ja kiinnostavan romaanihkon teoksen, odotukset lopputuloksesta eivät kasva nautittavan tekstin yli, ja eettisyys pysyy liitoksissaan.
Kirjan nimi Kahdeksas huone viittaa astrologiaan, jonka huonekartassa ko. huone edustaa salaperäisyyttä ja kuolemaa. Kirjassa on paikoitellen yliluonnollista vibaa, mutta itselleni ”luonnollinen” olisi ollut vallan riittävästi. Siinäkin on kestämistä, voi tämän kirjan parissa todeta.
Teksti: Paula Nissilä, tietoasiantuntija.
Tästä linkistä pääset lukemaan kaikki joulukalenterin lukuvinkit kirjaston verkkosivuilta
