22.12.2023 Joulukalenteri: Petri Tamminen: Urheilijaelämäkerta
Pieni kirja on viehko ja sympaattinen. Se haikeuttaa ja naurattaa, ja kertoo se onneksi urheilustakin siinä sivussa. Lyhyitä tarinoita tai kohtauksia voisi kuvata tammisentyylisiksi toteaviksi arjen aforismeiksi. Jo otsikotkin ovat kiinnostavia: merkityksestä painavia – kuten Kauneinta mitä minusta on sanottu – ja sitten taas lisämerkityksiä vaativia – kuten Raision Loimun tilanne – ja sitten molemmanlaisia, kuten Arkussa. Hädin tuskin yhden sivun mittaisten tuokiokuvien lukemista tekisi mieli tauottaa päivän mietelauseiksi, jotta olisi aikaa makustella elämää – elämä kun usein tapahtuu ”siinä välissä”.
Olin joskus läsnä, kun Tamminen puhui kirjoittaville kirjoittamisesta. Olin sieltä merkannut itseni suodattamana muistiinpanovihkooni, että tarina vaatii muodonmuutoksen tai opetuksen loppuun. Urheilijaelämäkerran tarinoistakin on opetus luettavissa, vaikka se onkin enemmän hellä tönäisy. Teos käsittelee myös monia painavia aiheita. Teksteissä vilahtavat kuolema, yksinäisyys, ero, uupumus; aiheet putoavat kuin höyhenet sanojen sekaan. Kirja hyvittää jotakin lukijalle, sekin löytyi raapustettuna vihostani.
Mukana on myös paljon ironiaa, ja ihan komediaakin. Pohjalaisine juurineni nauratti pirusti (naurattaa yhä), kun hävyttömyyksiä huutelevaa äijää kärrättiin ei-hihamerkattujen-järkkärien toimesta ulos kansallislajillamme kyllästetyn Vimpelin pesisstadionilta, ja kanssakokija huusi yleisöstä kaverinsa perään: ”Pistä vastahan, pistä vastahan, ei niil oo merkkii!” Urheilunnälkäisille kirjasta löytyy myös jaettuja kansallisia urheilumuistojamme.
Kirja kestää useamman lukukerran, ellei jopa kärtä niitä. Tarinanvälähdykset ovat kuin pyöriviä helmiä, valo osuu niihin toisella kertaa ehkä vähän eri tavalla. Hassua ja virkistävää on, että vaikka kirjan minä taitaa osua lähelle Tammista läheisineen, autofiktiosta puhuminen tuntuu aivan toisarvoiselta. Kirja on uskottava sellaisenaan.
Omakohtaisesti tuntuisi varsin mukavalta jääkiekkoa seuraavan isoäitinsä vanhuuden tunnelmat, joita Tamminen kuvaa näin: ”Isoäidillä oli elettyä elämää vajaan vuosisadan verran, sen suuria suruja ja varmasti ilojakin, mutta lopussa sitä kaikkea osasi täsmällisimmin käsitellä Turun Palloseura.” Miellyttävä vanhuudenkuva, kunhan Tepsin tilalle vain vaihdetaan Tappara.
Teksti: Paula Nissilä, tietoasiantuntija.
Tästä linkistä pääset lukemaan kaikki joulukalenterin lukuvinkit kirjaston verkkosivuilta
