3.12.2021 Yōko Ogawa: Muistipoliisi
Yōko Ogawa (s. 1962) on japanin arvostetuimpia kirjailijoita. Hän on julkaissut yli 50 teosta fiktiota ja faktaa ja hän on urallaan kerännyt runsaasti kirjallisuuspalkintoja. Teos Muistipoliisi on ehdokkaana muun muassa International Booker Prize- ja National Book Award -kirjallisuuspalkintojen saajaksi. Ogawan tuotannosta on suomennettu vain kaksi teosta, Muistipoliisi ja Professori ja taloudenhoitaja, joista jälkimmäisestä on myös tehty elokuva.
Muistipoliisi on upea kirja menettämisen traumasta. Kirja on ajaton, eteerinen ja eleettömän kaunis kuvaus muistojen merkityksestä ihmiselle, ihmisyydelle ja muistojen antamasta vallasta elämässä ja yhteiskunnassa.
Katoavia asioita: linnut ja ruusut, kalenterit ja kartat. Valtaosa saaren asukkaista ei edes huomaa kuinka asia toisensa jälkeen häviää. Sillä samalla häviää myös niiden muisto. Ne harvat, jotka pystyvät vielä muistamaan, joutuvat elämään alituisen pelon vallassa. Saarta hallitseva muistipoliisi tekee kaikkensa, jotta se, mikä on kadonnut, säilyy kadoksissa.
Aamuisin ilmassa tuntuva karhea jännite, outo tunne, kielii siitä että jotain on jälleen pysyvästi kadonnut. Asioiden fyysinen katoaminen saa aikaan sen että myös muistot katoavat. Ihmiset eivät enää tiedä mitä linnut ovat eivätkä tiedä miltä ruusut tuoksuvat. Ne ovat pysyvästi kadonneet myös ihmisten muistoista vaikka hetki sitten ne olivat vielä täällä. Ihmiset sopeutuvat tilanteeseen ja jatkavat elämäänsä jälleen yhtä asiaa, muistoa, osaa minuuttaan, köyhempänä. Jotkut menettävät fyysisten asioiden kadotessa myös ammattinsa, mutta sopeutuvat ja löytävät uutta työtä. Yhtenä aamuna katoavat kalenterit, saari vaipuu ikuiseen talveen ja lumisade ja kylmyys tappavat myös kaikki hedelmäpuut. Lumi tukkii maiseman ja ruokapula alkaa vaivaamaan saarta.
Kaikki eivät kuitenkaan unohda. Saarella on myös ihmisiä joiden muistot eivät katoa. He ovat vaaraksi muille ja päätyvät pelottavien, Gestapomaisten, Muistipoliisien kerääminä jonnekin pois. Kirjan päähenkilön oma äiti on ollut tälläinen henkilö, hänet on viety tuntemattomaan paikkaan jo aikoja sitten. Päähenkilö on ammatiltaan nuori naiskirjailija, hän kirjoittaa kaunokirjallisuutta ja jokainen hänen kirjansa kertoo menettämisestä. Eräänä päivänä hän havahtuu siihen, että hänen oma kustannustoimittajansa on yksi harvinaisista ihmisistä, joiden muistot eivät katoakaan. Hän päättää piilottaa kustanustoimittajansa yhdessä oman perhetuttavansa, papan, kanssa Muistipoliiseilta omaan merenrantataloonsa rakentamaansa salakoppiin.
Tapahtumat keräävät vauhtia ja saavat entistä absurdimbiä käänteitä. Kaikkea katoaa, yhteiskunta rapistuu, Muistipoliisi käyttää yhä suurenevaa valtaansa. Ihmiset sopeutuvat kohtaloonsa. Viittauksia ja mielleyhtymiä historian totalitäärisiin käänteisiin on vaikea välttää. Mikään maailmassa ei ole lopulta pysyvää.
Muistipoliisi on vähäeleisen kaunis ja rauhallinen teos jonka teema on puhutteleva. Ihmisten alistuminen kohtaloonsa on välillä jo hieman raivostuttavaa, miksi kukaan ei tee mitään? Miksi minuuden katoaminen vain hijaa hyväksytään? Vaikeaa on välillä sopeutua myös kerronnan tyyliin, joka soljuu eteenpäin hyvin tyynesti vaikka asiat sinällään ovat järkyttäviä. Kirjaa voi suositella erilaisena lukukokemuksena, rauhallisena ja eteerisenä dystopiana. Ristiriitaisena lukukokemuksena muistin tärkeydestä Ihan jokaisella elämän osa-alueella.
Teksti: Marjatta Ojala, tietoasiantuntija.
Tästä linkistä pääset lukemaan kaikki joulukalenterin lukuvinkit kirjaston verkkosivuilta
