4.12.2021 Tyrskyn myrsky! Johdatus kapteeni Haddockin manauksiin — Albert Algoudin alkuteosta mukaillen toim. Pasi Heikura
Suomeksi Haddockin solvauksia on koonnut jo tietokirjailija Reijo Valta 2006 ja onpa sen pohjalta tehty jo vuosia sitten ohjelma Alivaltiosihteeri-ryhmästä tutun Pasi Heikuran radiosarjaan Aristoteleen kantapää. Nyt tänä vuonna Heikura on toimittanut kelpo kapteenin manauksista yli 90-sivuisen tietoteoksen, ranskankielisen alkuperäisteoksen pohjalta.
Kirjassa on joitain sivuja käsittävä johdanto ja sen jälkeen teos on oikeastaan sanakirja: Pääosan muodostavat Haddockin suomennetut/suomalaistetut haukkumat A:sta Ö:hön, absolutistista öykkäriin. Jokaisesta sanasta on selitykset, mikä on esimerkiksi troglodyytti ja sen jälkeen kerrotaan ketkä henkilöt ovat saaneet kuvauksen osakseen. Tosin albumien nimiä ei mainita, joten pitäisi muistaa, että ketä esiintyi ja mitä tapahtui missäkin tarinassa. Teos on myös kuvitettu, sankarimme esiintyy lähes joka aukeamalla, joko solvauksien kera tai ilman.
Belgialainen Georges Remi, taiteilijanimeltään Hergé, oli julkaissut Tintti-sarjakuvaa ja siitä koottuja albumeja jo vuodesta 1929 lähtien, mutta ensimmäiset suomennokset ilmestyivät vasta 1960-luvulla. Sarjaa teki tunnetuksi myös 1973-74 ilmestynyt legendaarinen Zoom-lehti, joka teki suomalaisille tutuksi monia eurooppalaisia, lähinnä ranskankielisen alueen sarjakuvia. Alkupään Zoom-lehdissä ilmestyi sarjan epäilemättä suurin seikkailu, Tintti kuun kamaralla.
Pieni puute Heikuran kirjassa on, että se ei erittele, mitkä suomenkielisissä Tinteissä esiintyvät haukkumasanat ovat suoria suomennoksia ja mitkä suomentajien väännöksiä. Tinttiä ovat suomentaneet lähinnä Jukka Kemppinen sekä Heikki ja Soile Kaukoranta. Puhtaasti kotoperäinen ilmaisu on esim. mullisaukon poika, joka on lainattu Aleksis Kiveltä. Uusia ilmauksia on löytynyt ihan perhepiiristäkin: Kaukorannan pariskunnan poika oli joskus riidellessään siskonsa kanssa nimittänyt tätä putkisierainlepakoksi, mikä ilmaus on sitten löytänyt tiensä pariinkin suomennokseen.
Kapteeni Haddcok on merimies, jotka tunnetusti olivat ainakin ennen vanhaan karskia sorttia ja se selittääkin Haddockin kielenkäyttöä. Monet Haddockin ilmaukset liittyvätkin jotenkin hänelle tuttuun merenkäyntiin. Huikeimpia meriseen maailmaan liittyviä ilmauksia lienevät käymälälaivan kippari ja sillinihrassa kieritetty kermaleivos. Mutta huomattavan osan Haddockin sanavarastosta muodostavat erilaiset sivistyssanat.
Tämä johtuu siitä, että Tinttiä julkaistiin alunperin parissa belgialaisessa nuorten- ja lastenlehdessä, joten Hergéllä oli ongelma: miten Haddock saisi purettua sydäntään ja sydämistymistään, mutta tavalla joka sopisi kohderyhmälle. Sattuma tuli peliin, kun hän kuuli, kuinka eräs kauppias haukkui asiakastaan ”Neljän vallan sopimukseksi” (Accord quadripartite), joka liittyi ajan suurvaltapolitiikkaan. Tästä Hergé idean, että Haddock voisi käyttää erilaisia sivistyssanoja, jotka eivät sinänsä olisi rumaa kieltä, mutta vastapuoli saisi kuitenkin kuulla kunniansa.
Kapteeni Haddock ei edes esiintynyt ensimmäisissä Tintti-tarinoissa. Hän tuli mukaan sivuhenkilönä vasta yhdeksännessä kertomuksessa Kultasaksinen rapu (1941), jossa hän oli rikollisten käsiin joutunut juopotteleva merikapteeni. Haddock oli kuitenkin niin värikäs hahmo, että häntä ei voinut jättää vain yhteen tarinaan, vaan hänestä tuli Tintin pysyvä seuralainen. Tähän vaikutti myös se, että Tintti itsessään on aika väritön, mauton ja hajuton hahmo, hän on niin kelvollinen ja kunnollinen, että hän kaipaakin vähän väriä ympärilleen. Tätä tuovat Haddockin lisäksi muut persoonalliset sivuhenkilöt, kuten professori Tuhatkauno (Tournesol) ja tumpeloivat poliisit Dupond ja Dupont eli Dupondtit. Satunnaisemmista sivuhahmoista oma suosikkini on ajoittainen maanvaiva nimeltä Seraphin Lampion, vakuutuskauppias.
Kapteeni Haddockin etunimi paljastetaan vasta viimeisessä loppuunsaatetussa Tintti-albumissa Tintti ja Picarot (1976): se on Archibald, englanninkielinen nimi, kuten myös sukunimi Haddock (turskakala nimeltä kolja). Suvun ensimmäinen tunnettu edustaja oli kuitenkin ranskalainen kavaljeeri de Hadoque, mikä kuulostaakin aateliselta, mutta merikapteeni oli hänkin.
Ja mitä tarkoittavatkaan edellä mainitut sivistyneet haukkumasanat? Absolutistihan kieltäytyy ehdottomasti alkoholista, mikä on tietysti Haddockin kaltaiselle viskin ystävälle kielteinen asia. Jos joku on troglodyytti (luolaihminen), hän on varmaankin myös analfabeetti (lukutaidoton). Kapteeni Haddock voisi löytää nykymaailmastakin aika monta autokraattia, sillä he ovat itsevaltiaita. Brontosaurus puolestaan on tunnettu dinosauruslaji, sivupersoona puolestaan psykologian termi. Ektoplasma on puolestaan alunperin parapsykologian käsite, mutta miten sille voidaan tehdä matemaattinen operaatio nimeltä neliöjuuri? Myös logaritmi liittyy matematiikkaan, mutta millainen on sen hännänhuippu? Hominidi on ihmisapina (joilla taas ei ole häntää). Ikonoklastit olivat ikoneita Bysantin valtakunnassa vastustaneita kuvainraastajia. Mullisaukko puolestaan on sukukypsyyden saavuttanut saukko. Karnevaalisammakko, kärsäkuoriainen ja sirkus-Mussolini eivät ehkä kaipaa selityksiä.
Oma suosikkini Haddockin lausumista on nimenomaan alussa mainittu bassi-basuukit. Ja keitä he olivatkaan? Bassi-basuukit olivat turkkilaisen Ottomaanien valtakunnan kurittomia ja ryösteleviä palkkasoturijoukkoja. Kuten Pasi Heikura aiheellisesti kysyy, kukapa nykyaikana tuntisi bassi-basuukit ilman kapteeni Haddockia ja hänen lyhyttä pinnaansa?
Teksti: Hannu Hahto, tietoasiantuntija.
Tästä linkistä pääset lukemaan kaikki joulukalenterin lukuvinkit kirjaston verkkosivuilta
