5.12.2022 Philip K. Dick: Uneksivatko androidit sähkölampaista?
Maailmansodan jälkeisessä radioaktiivisessa maailmassa oikeat eläimet ovat arvokkaita ja harvinaisia. Eläimen omistaminen ja hoivaaminen on paitsi statussymboli, myös osoitus inhimillisyydestä, moraalista ja empatiasta. Kaikilla ei ole varaa hankkia aitoa eläintä, joten mekaaniset koti- ja lemmikkieläimet ovat yleisiä. Nehän näyttävät (ainakin naapureille) ihan oikeilta eläimiltä.
Keinotekoisia eläimiä ei ole helppo erottaa aidoista eläimistä, mutta vielä vaikeampi on erottaa modernit androidit aidoista ihmisistä. Androidit luotiin palvelijoiksi niille ihmisille, jotka muuttivat pois saastuneelta maapallolta toisten planeettojen siirtokuntiin. Toisinaan androidit kuitenkin karkaavat ja palaavat maahan. Istutetut valemuistit saavat androidit itsensäkin toisinaan luulemaan itseään ihmisiksi. Valitettavasti heiltä… niiltä puuttuu täysin kyky tuntea empatiaa, ja ne ovat julmia ja häikäilemättömiä koneita.
Uneksivatko Androidit sähkölampaista? (Täysi käsi, 2022) on uusi käännös Philip K. Dickin (1928-1982) klassikkoromaanista Palkkionmetsästäjä – Blade Runner (Jalava, 1989). Kyllä, se Blade Runner. Ridley Scottin elokuva vuodelta 1982 ei kuitenkaan noudata alkuperäisen romaanin juonta kovin tarkkaan, vaikka siinä monet kirjan hahmoista ja kohtauksista toistuvatkin.
Romaanin, kuten elokuvankin, päähenkilö on palkkionmetsästäjä Rick Deckard, joka työkseen jäljittää ja ”peruuttaa” ihmisinä esiintyviä androidkarkureita. Deckard saa tehtäväkseen eliminoida neljä Nexus-6-mallin erittäin kehittynyttä androidia. Palkkiorahoilla Deckard pystyisi hankkimaan sähkölampaansa tilalle aidon eläimen. Ehkä lehmän, strutsin, jänisperheen tai vuohen?
Ulkoisesti ihmisiä ja androideja ei pysty erottamaan toisistaan, joten Deckard käyttää apunaan tähän tarkoitukseen suunniteltua empatiatestiä. Testin tulos saattaa joskus yllättää testattavan itsensäkin. Ja lopullinen varmuus ihmisyydestä tai sen puutteesta saadaan sittenkin vasta ruumiinavauksessa.
Alkuperäinen romaani on vuodelta 1968, ja se on kestänyt aikaa hyvin. Ydinsodan saastuttama maailma on kuvattu hienosti. Synteettiset eläimet, keinoäly, teknologiapohjaiset uskonnot ja jopa empatialaitteet, joita ihmiset käyttävät säätelemään tunteitaan, asetellaan sujuvasti kirjan henkilöiden arkeen. Kirjan tunnelma on ehtaa neo-noiria. Suosittelen!
Linkki teokseen Andor-hakupalvelussa:
Teksti: Laura Järvinen, tietopalveluneuvoja.
Tästä linkistä pääset lukemaan kaikki joulukalenterin lukuvinkit kirjaston verkkosivuilta
