7.12.2022 Karin Erlandsson: Sininen lanka. Mitä tiedän neulomisesta.
Näin kiteyttää kirjailija Karin Erlandsson neulomisen hurman jatkumon, joka yleensä alkaa lankaliikkeestä ja päättyy – jos hyvin käy – valmiiseen neuleeseen. Lankakaupassa koettuja hetkiä on vaikea kuvata sellaiselle, joka ei viehäty lankakeristä, väreistä ja materiaaleista. Miksi sitten lankaa pitää olla niin paljon? ”Lankakerä lupaa että kaikki on mahdollista, ja jos minulla on enemmän lankaa, kaikki on vielä enemmän mahdollista”, vastaa Erlandsson.
Lankojen etsimiseen, hypistelyyn ja neuleen suunnitteluun ja mallin ei liity vain käytännön toiminta, vaan kysymys on aina jostain muustakin. Mitä neuloisin? Kenelle neule tulee? Miltä se näyttää valmiina? Missä tilanteissa voisin neulettani käyttää? Silloin kun neuloo televisiota katsellessa, voi tuntea itsensä hyödylliseksi. Kun näkee läheisen pukevan neulomansa lämpöiset villasukat, tuntee tyytyväisyyttä ja rakkautta.
Neulominen on kuitenkin sarja epäonnistumisia ja onnistumisia. Usein neuloja joutuu purkamaan aikaansaannoksiaan, sillä ”väärin neulominen on inhimillistä ja purkaminen jumalallista.” Erlandssonille ovat tuttuja myös koulun käsityönopettajien vaatimukset tietystä tavasta neuloa ja noudattaa annettuja ohjeita ja toisaalta ilo ja luovuus, jonka neuletyöt mahdollistavat. Itse keksitty neulemalli on ainutkertainen ja valmiiksi saamisen ilo kantaa pitkälle.
Sininen lanka kuvaa paitsi Erlandssonin omaa luomistyötä neulojana ja kirjailijana, myös neulomisen kulttuurihistoriaa, yhteiskunnallista merkitystä ja taikaa. Sillä taianomaista neulominen on: oikeita ja nurjia silmukoita muuntelemalla voi neuloa määrättömästi erilaisia pintoja. Neuloja ei myöskään pääse pitkästymään, koska aina voi harjoitella uusia tekniikoita ja suunnitella tai kokeilla uusia malleja. Aina on mahdollista aloittaa alusta.
Kirjallisuudesta, elokuvista ja sarjoista löytyy runsaasti esimerkkejä neulomiseen liittyen. Kukapa ei olisi ihastellut vaikkapa Outlander-sarjan upeita neuleita? Myös esimerkiksi Gunnar Ekelöfin ja Edith Södergranin runoissa käytetään lankakeräsymboliikkaa. Harry Potter -kirjoissa itse neulotuilla joululahjoilla taas kuvataan köyhyyttä.
Erlandsson vertaa neulomista myös kirjoittamiseen. Koska kirjoittaminen on kirjailijalle pakollista, neulominen puolestaan tuottaa puhdasta iloa. Neuleet tai neulominen merkitsevät toki eri asioita eri ihmisille. Neulominen voi olla myös terapeuttista ja yhteisöllistä toimintaa. Neuloja voi liittyä ompeluseuraan ja yksinkin neuloessaan kokea kuuluvansa yhteisöön, sukupolvien pitkään jatkumoon.
Kirja esittelee innostavasti myös paitsi neulemallien, myös neulomisen historiaa ja sen tutkimusta. Nykyään meidän on mahdollista valita, ostammeko vaatteet kaupasta vai haluammeko neuloa itse. Halpaakaan se ei välttämättä ole. Kylmissä maissa on ollut pakko tarttua puikkoihin. Neulominen on ollut kriisiaikoina tärkeää monestakin syystä: neuleet pitävät lämpiminä, mutta neulomisen tai neuleiden avulla on otettu myös poliittisesti kantaa.
Erityisesti neulova nainen on nähty harmittomana ja vaarattomana, mutta jännittäviä ja yllättäviä vastakkaisia esimerkkejä löytyy vaikka kuinka: Alice-vakoojaverkostoon kuulunut madame Levangle, craftivismi, Pussyhat-myssyt, Knitting Nanas, Knitting for Ukraine -neuleet…
Siksi kirjaa voi suositella niillekin, jotka eivät erota nurjaa silmukkaa oikeasta. Eikä koskaan ole liian myöhäistä oppia.
Lisätietoja kirjailijasta kustantamon sivuilla.
Teksti: Maarit Cederberg, tietoasiantuntija
Tästä linkistä pääset lukemaan kaikki joulukalenterin lukuvinkit kirjaston verkkosivuilta
