9.12.2023 Joulukalenteri: Bernard-Pierre Molin: Asterix – Latinaa sarjakuvien sivuilta
Kohtaus on ensimmäisestä Asterix-albumista, jonka itse pikkupoikana sain, nimeltään Asterix ja riidankylväjä. Merirosvolaiva rosvoineen on yhden sarjakuvan sisällä oleva parodia toisesta, vakavahenkisemmästä sarjakuvasta, 1700-luvulle jKr. sijoittuvasta Punaparrasta. Viimeksimainitussa ”kääkkä” tunnetaan nimellä Kolmijalka, koska hänellä on puujalka. Ja vaikka merirosvopäällikkö ei edellä päässyt lausettaan loppuun, vanhus alkoi epäilemättä käydä hänen hermoilleen. Varsinkin kun merirosvojen laiva alkoi jälleen kerran upota, tällä kertaa rosvojen keskinäisen riitelyn seurauksena.
”Auri sacra fames” on suomennettu yleensä sanoilla ”kirottu kullanhimo”, ja se on yksi monista latinankielisistä fraaseista, joita esiintyy Asterix-sarjakuvissa. Se on toki luonnollista, koska Asterixit sijoittuvat Rooman tasavallan ja keisariajan taitekohtaan, jolloin Gaius Julius Caesar hallitsi Rooman imperiumia. Tosin Caesarin hahmossa on nähty piirteitä myös piirtämisajan Ranskan presidentistä Charles de Gaullesta. Vaikka Asterixin tarinat ovat fiktiota, niissä on kuitenkin nähty paljon vaivaa tietyntasoisen historiallisen todenmukaisuuden toteuttamiseen. Ja koska roomalaiset ovat pienen voittamattoman gallialaiskylän vastustajia ja niitä on joka puolella, ihmekös että latinaa lausutaan siellä täällä vähän väliä.
Kuten vaikka mainitun tarinan alussa, jossa Julius Caesar on hulppeassa palatsissaan lähimpien miestensä ympäröimänä ja miettii, miten nuo kiusalliset gallialaiset voitaisiin loputkin kukistaa. Siinä yhteydessä hän tulee tölväisseeksi ottopoikaansa Brutusta ja hetken päästä komentaa: Tulehan, sinäkin Brutukseni. Mihin tämä mutisee: ”Jonakin päivänä minä vielä…” Historiaa tuntevat muistavat, että joutuessaan Rooman senaatissa salamurhan uhriksi maaliskuun iduksena vuonna 44 eKr. Caesarin väitetään sanoneen yhdelle murhaajistaan: ”Et tu, (mi) Brute”, minkä suomalaiset tuntevat sanontana ”Sinäkin Brutukseni”. Kirjaimellisesti ”Et tu” on ”ja sinä” (siis ”sinäkin”) ja Brute on hieman harvinaisempi taivutusmuoto eli vokatiivi, puhuttelumuoto nimestä Brutus.
Storyhouse Egmont on kustantanut suomeksi ranskalaisen Bernard-Pierre Molinin teoksen Asterix – latinaa sarjakuvien sivuilta. Kirjoitustyyliltään se on ehkä enemmän lapsille ja nuorille suunnattu, mutta sisältää kyllä ihan aikuisillekin sopivaa tietoa Asterix-albumien latinankielisistä fraaseista. Johdannon jälkeen se on nimittäin lähinnä fraasisanakirja, jossa latinankielisiä lausahduksia esitellään aakkosjärjestyksessä. Jokaisella aukeamalla on vasemmalla puolella kuva tai pari, jossa fraasi Asterixissa esiintyy ja oikealla puolella sanonnan selitys taustoineen. Siellä asiaa kommentoi myös alusta tuttu kääkkä, joka on Asterix-suomennoksissa nimeltään Pölkky. Lisäksi teoksen lopussa on perustietoa latinan kielestä ja antiikin Roomasta.
”Ceterum censeo Carthaginem esse delendam”, muuten olen sitä mieltä, että Karthago on hävitettävä. Tämä on yksi kuuluisimmista latinankielisistä lauseista, johon tasavallanaikaisen roomalaisen poliitikon Cato vanhemman kerrotaan päättäneen kaikki puheensa. Se tunnetaan myös lyhyemmässä muodossa Carthago delenda est, tai vain Delenda Carthago! Tässä muodossa se esiintyy myös Asterix-tarinassa Caesarin laakeriseppele, jossa Asterix ja Obelix joutuvat roomalaiseen oikeusistuimeen, jossa syyttäjä aloittaa puheensa samalla sitaatilla kuin puolustusasianajaja oli suunnitellut. ”Mutta minunhan piti…!” Delenda on muuten ns. gerundiivimuoto verbistä delere, tuhota, joka on myös tutun englannin sanan delete taustalla.
Qualis artifex pereo! Näin kerrotaan pahamaineisen keisari Neron huudahtaneen kuolemansa edellä 60-luvulla jKr. Artifex on taiteilija, oikeastaan taiteen (ars) tekijä (facere = tehdä), qualis taas millainen. Pereo tuo myös mieleen englannin verbin perish. Vapaasti käännettynä Nero valitti: Millaisen taitelijan maailma minussa menettääkään, hänellä nimittäin oli taiteellisia taipumuksia – hänen mm. väitetään soittaneen lyyraa Rooman kaupungin palaessa… Ehkä Adolf Hitlerkin olisi voinut siteerata Neroa (jos olisi osannut), hänhän pyrki nuorena Wienin taideakatemiaan, mutta ei päässyt. Hmmm, kuinkahan monella nykyisellä itsevaltiaalla on taiteellisia ambitioita…
Itsevaltiaillahan on taipumus aloitella sotia, ja niin teki Caesarkin ylittäessään Rubicon-joen Pohjois-Italiassa vuonna 49 eKr. Hänen sanotaan tuolloin todenneen: ”Alea iacta est” eli arpa on heitetty. Rooman senaatti piti tätä sodanjulistuksena ja olisi voinut kysyä Caesarilta kuten Henryk Sienkiewicz romaanissaan: ”Quo vadis”, minne olet menossa? Roomalaisilla oli myös sanonta: ”Si vis pacem, para bellum”, jos haluat rauhaa, valmistaudu sotaan. Ehkä Caesar noudatti neuvoa ”Carpe diem”, tartu hetkeen. Ja toisella kerrallahan Caesar voitti sodan ihan nopsaan periaatteella ”Veni, vidi, vici” – tulin, näin, voitin. Toki sodan aloittanut diktaattorikin voi joutuakin toteamaan: ”Errare humanum est”, erehtyminen on inhimillistä. Ja sotilaat voisivat sanoa johtajalleen, kuten gladiaattorien kerrotaan tervehtineen keisaria areenalla: ”Ave Caesar, morituri te salutant”, terve keisari, kuolemaan menevät tervehtivät sinua! Ja vaikkei näin pahasti kaikille kävisikään, monella ei kohta ole ”Mens sana in corpore sano”, terve sielu terveessä ruumiissa. Ja voitettujen osa tuskin on kovin hyvä – ”Vae victis”, voi voitettuja! Rahvaan rauhoittamiseksi sille onkin tarjottava ”Panem et circenses”, leipää ja sirkushuveja. Lopputulos on se, että voi joutua toteamaan ”O tempora, o mores”, voi aikoja, voi tapoja. Ja vaikka mitä saavuttaisi sota- tai muilla tantereilla, kaikkien kohtalo on lopulta se, että ”Sic transit gloria mundi”, niin katoaa mainen kunnia.
Mitä tästä kaikesta voisi Asterixin paras kaveri Obelix todeta? Epäilemättä saman kuin aina ennenkin: Hulluja nuo roomalaiset! Asterixin alkuperäiskielellä ”Ils sont fous, ces Romains!”. Gallialaisena Obelix olisi toki voinut muuten sanoakin noin, mutta ranskan kieltä ei ollut vielä moneen vuosisataan keksitty, vaan se kehittyi myöhemmin Gallian alueella kansan puhumasta ns. vulgaarilatinasta. Ja vaikka klassinen latina on (melkein) kuollut kieli, latinan kieli elää yhä kaikkialla missä puhutaan ranskaa, italiaa, espanjaa, katalaania, portugalia, romaniaa ja muita latinasta kehittyneitä eli romaanisia kieliä.
Teksti: Hannu Hahto, tietoasiantuntija.
Tästä linkistä pääset lukemaan kaikki joulukalenterin lukuvinkit kirjaston verkkosivuilta
