9.12. Colson Whitehead: Nickelin pojat
Whitehead ei ole ottanut lautaselleen ihan helppoa fiktion kakkupalaa: miten kirjoittaa ”paasaamatta” vetävä juoniromaani suurella yhteiskunnallisella sanomalla. Kirja kuitenkin juoksuttaa lukijaa hyvällä sykkeellä alusta asti. Tarinassa on koulukodin kätkemien kauheuksien lisäksi veijarimaisuutta. Pienten ihmisten tarinoiden metsästäjä-keräilijä (kuten minä) haukkaa kirjan innolla.
Kirja herättää enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia, mikä on hienoa. Huomasin miettiväni, millaisiahan olisivat Nickelin valkoisten poikien kokemukset. Entä jos tarina olisi kerrottu heidän näkökulmastaan, millaisina koulukotikokemukset olisivat ylipäätään näyttäytyneet. Ja olisinko silloin kysynyt: entäs millainen mustien poikien kokemus oli?
Tarina koskettaa. Lukija parahtaa, kun tunnollinen Elwood ykskaks passitetaan mielivaltaisesti, juuri todeksi käyvien haaveidensa ääreltä, valkoisten johtamaan koulukotiin. Elwood jakaa haaveet vapaudesta ja paremmasta elämästä paitsi isoäitinsä, myös Martin Luther Kingin kanssa. Lukija myös kuulee kaikkien valvovien poikien tavoin puhaltimen hurinan, jonka on tarkoitus peittää valvojien väkivalta koulukodin yössä. Onneksi Elwoodin sinnikäs asenne on koko ajan lukijan lohtuna. Elwoodin ja Turnerin ystävyys liikuttaa komeaan loppuun saakka.
Colson Whiteheadin, mustan kirjailijan, kuva on sivunkokoisena kirjan takakannessa. Se on osa uskottavaa sanomaa. Kirjailija on myös pitänyt huolta siitä, että mikään muu sivuteema ei vie liiaksi huomiota mustien ja valkoisten epätasa-arvoisuudelta. Ansionsa lukukokemuksessa on suomentajalla, joka on juuri kirjallisuuden valtionpalkinnon pokannut Markku Päkkilä.
Vaikka Nickelin pojat kertoo Yhdysvalloille leimallisesta eriarvoisuudesta, myös kotimaamme kaunokirjallisuudessa olisi tilaa tarinoille lastensuojelun ja sijaishuollon maailmasta. Millaisia rakenteellisia juopia ne rakentaisivat esiin, millaista syrjäytymistä tai kaltoinkohtelua? Tai millaisia voisivat olla esimerkiksi maahanmuuttajataustaisten nuorisokotitarinat? Kaunokirjallisuus voi tuoda esiin ruohonjuuritason ääniä, joita emme muuten kuule. Niin teki Nickelin pojatkin.
Lukijana voimme tarttua Whiteheadin kirjaan, ottaa oheen vaikkapa joulun suklaarasian, nauttia ja sitten kirjan luettuamme katsoa maailmaa uudestaan.
Teksti: Paula Nissilä, tietoasiantuntija.
Tästä linkistä pääset lukemaan kaikki joulukalenterin lukuvinkit kirjaston verkkosivuilta
