Luontopaneeli suosittelee ympäristökasvatusta kaikille koulutusasteille

Suomen Luontopaneeli on riippumaton ja monitieteellinen asiantuntijaelin, joka tukee luontopolitiikan suunnittelua ja päätöksentekoa.

– Luontopaneeli muuttui uudentyyppiseksi elimeksi viime vuonna, eikä aiemmissa kannanotoissa ollut ympäristökasvatuksellista näkökulmaa tällä tavalla mukana. Tämä on uuden paneelin ensimmäinen isompi kannanotto, iloitsee Luontopaneelin jäsen, Tampereen yliopiston ympäristökasvatuksen professori Kirsi Pauliina Kallio.

Kallio on Suomen ensimmäinen ja ainoa ympäristökasvatuksen professori. Aiemmin ympäristökasvatus on kytketty johonkin tieteenalaan, kuten maantieteeseen ja biologiaan. Kallion professuuri on kuitenkin perustettu jo lähtövaiheessa monitieteiseksi ympäristökasvatuksen oppituoliksi, joita ei muita Suomessa ole.

Korona-elvytyksen tulee tukea vihreää siirtymää

Luontopaneeli vaatii maaliskuussa julkistamassaan kannanotossa, että koronakauden elvytystoimien tulee auttaa yhteiskuntaa selviämään talouden supistumisesta niin, että samalla tuetaan kestävää vihreää siirtymää kohti hiilineutraaliutta ja luontokadon pysäyttämistä.

Kannanotossaan Luontopaneeli arvioi ympäristöministeriön kestävän elvytyksen työryhmän ja Suomen ilmastopaneelin esittämien sekä muutamien muiden elvytystoimien luontovaikutuksia ja antaa suosituksia elvytystoimien mahdollisten haitallisten luontovaikutusten välttämiseksi.

Luontopaneeli arvioi, että osalla Suomen väestöstä on heikot mahdollisuudet ymmärtää ilmastonmuutokseen ja luontokadon kaltaisia monimuotoisia ympäristökysymyksiä ja niiden kytkeytymistä muihin megatrendeihin, kuten kansainväliseen muuttoliikkeeseen ja kaupungistumiseen.

Paneelia huolestuttaa se, että tietoperustan puutteiden vuoksi syntyy helposti vastakkainasetteluja, jotka heikentävät ympäristövastuullisen kansalaisyhteiskunnan kehitystä.

Asiantuntijapuhe leimaa luontokeskustelua

Kirsi Pauliina Kallio sanoo, että kouluopetuksessa on käsitelty tähän saakka hyvin vähän luonnon monimuotoisuuteen ja ilmastonmuutoksiin liittyvä isoja, maailmanlaajuisia ilmiöitä. Nyt niitä ollaan kuitenkin tuomassa mukaan paitsi kouluopetukseen, myös informaaleihin oppimisympäristöihin.

– On aika tyypillistä, että keskustelu näistä asioista on ollut hyvin asiantuntijapuheen luonteista ja luonnontiedepainotteista. Jos ei satu olemaan ekologin koulutusta, niin voi olla vaikea ymmärtää, mitä tarkoittaa luontokato tai mikä on luontokadon suhde suomalaisten talousmetsien käyttöön, Kallio sanoo.

Kallio tähdentää, että nämä asiat eivät ole lainkaan vaikeita ymmärtää. Hänen mukaansa tarvitaan kuitenkin informaalin ympäristökasvatuksen keinoja, jotta kaikki ihmiset alkaisivat ymmärtää perusasiat siitä, miten luontokadon kysymykset ovat olennaisia tällä hetkellä Suomessa ja mitä voidaan tehdä luontokadon pysäyttämiseksi.

Uusia opetussisältöjä kaikille koulutusasteille

Kaikille koulutusasteille varhaiskasvatuksesta yliopistoihin tarvitaan uusia opetussisältöjä, joka auttavat ihmisiä ymmärtämään ilmastonmuutoksen ja luontokadon kysymyksiä.

– On tärkeää, että riippumatta siitä, kuka olet, mistä olet kiinnostunut ja minkä alan opiskelija olet, niin voit oppia ymmärtämään peruskysymykset luonnon tilasta, Kallio sanoo.

Tampereen yliopistossa on tällä hetkellä suunnitteilla kestävän kehityksen koulutuskokonaisuuksia.

– Minun mielestäni hirveän hyvä suunta olisi sentyyppinen, että kestävän kehityksen opintokokonaisuus kuuluisi automaattisesti kaikkien opiskelijoiden pakollisiin opintoihin kuten kieliopinnot ja tietotekniset opinnot kuuluvat nyt. Ei ole sellaista Tampereen yliopistosta valmistuvaa asiantuntijaa, jonka ei kuulusi ymmärtää peruskysymyksiä kestävästä kehityksestä.

Toisena tärkeänä seikkana Kallio pitää opettajankoulutusta. Tampereen yliopiston kasvatuksen ja kulttuurin tiedekunnassa koulutetaan opettajia kaikille koulutusasteille varhaiskasvatuksesta perusopetukseen ja aineenopetuksesta elinikäiseen oppimiseen.

– Aika olennainen asia on se, millä tavalla ymmärrettävässä ja helposti omaksuttavassa muodossa pystytään käsittelemään keskeisiä ympäristökysymyksiä.

Raitiotie ekologisen rajan molemmilla puolilla

Suomen luontopaneelin julkaisemassa raportissa kiinnittää huomiota se, että se sijoittaa rautatie- ja raitiotieinvestoinnit ekologisen kestävyysrajan molemmille puolille. Paneeli antaa ymmärtää, että esimerkiksi Tampereen tekeillä oleva raitiotie ei kaikella tapaa olisikaan ekologisesti kestävä ratkaisu.

Onko raitiotie huono asia luonnon kannalta?

Kirsi Pauliina Kallio vastaa, että infrastruktuuri- ja kaupunkisuunnittelussa on monia näkökohtia, jotka tulee ottaa huomioon.

– Tampereen raitiotiessä yksi iso kysymys on se, millä tavalla sitä rakennetaan yhteydessä Näsijärveen, millä tavalla Näsijärvi huomioidaan ja miten sitä käytetään raitiotien rakentamisessa.

Ristiriita ympäristöarvojen kanssa voi Kallion mukaan syntyä, jos tehdään kompromisseja siinä, miten saadaan riittävästi rakennusmassaa raitiotien läheisyyteen. Tampereen raitiotiessä ristiriita on tullut vastaan suunnitelmassa, joka koskee tekosaarten rakentamista Näsijärveen Hiedanrannan edustalle. Lopullinen päätös asiasta on valitusten vuoksi vielä kesken.

Mikä on ympäristökasvatuksen professorin näkemys siitä, kummalle puolelle ekologisen kestävyyden rajaa Tampereen raitiotie sijoittuu rakennustyön tässä vaiheessa?

– Kyllä se on kuitenkin siellä positiivisella puolella. En tunne niin hyvin kokonaisuutta, että pystyisin ihan suoraan sanomaan, mutta onhan se kuitenkin kestävä liikennejärjestelmä, jonka tarkoituksena on tukea kestävää kehitystä Tampereen seudulla. Toivottavasti se saadaan toteutettua hyvin sekä ympäristön että liikenteen kannalta, Kallio sanoo.

Luontopaneeli: Elvytystoimien on turvattava luonnon monimuotoisuus