Maailma rakentuu vuorovaikutuksessa, sanoo viestinnän professori Leena Mikkola
Mitä tutkit?
Tutkin monialaista vuorovaikutusta, eli sitä, mitä ihmisten keskinäisessä kanssakäymisessä tapahtuu, kun he ovat erilaisissa rooleissa ja edustavat eri näkökulmia. Olen kiinnostunut siitä, miten identiteetit ja vuorovaikutussuhteet rakentuvat tällaisessa vuorovaikutuksessa, miten siinä luomme tiedolle ja osaamiselle merkityksiä ja miten vuorovaikutus tukee hyvinvointia.
Olen tutkinut pitkään työyhteisöjen vuorovaikutusta, esimerkiksi hierarkkisuutta ja johtaja-alaissuhdetta. Sosiaali- ja terveydenhuolto on ykköstutkimusympäristöni, joka on kulkenut mukanani pian 30 vuotta, maisteriopinnoistani saakka. Sote-alalla monialaista vuorovaikutusta on sekä eri ammattilaisten keskinäinen vuorovaikutus että asiakkaan ja työntekijän keskinäinen vuorovaikutus.
Miksi tutkimuksesi on tärkeää?
Maailma rakentuu vuorovaikutuksessa. Se, millaisena näemme maailman, on vuorovaikutuksen seurausta.
Teoreettinen ymmärrys vuorovaikutuksesta on tärkeää, jotta voimme ymmärtää ihmistä ja yhteiskuntaa ympärillämme. Kun pystymme selittämään vaikkapa moniammatillisen identiteetin rakentumista lääkärin ja psykologin välisessä vuorovaikutuksessa, voimme nähdä saman ilmiön muuallakin.
Haluan tehdä ongelma- ja yhteisölähtöistä tutkimusta, joka auttaa ihmisiä heidän arjessaan. Sillä, miten suhtaudumme toisiimme, on äärettömän suuri merkitys. Vuorovaikutus on perusluonteeltaan aina jännitteistä, ja meillä on aina myös eriäviä intressejä. Siksi meidän on löydettävä sellaisia vuorovaikutustapoja, joiden avulla voimme tasapainottaa keskinäistä viestintäämme ja myös muuttaa sitä.
Loppupelissä vuorovaikutuksessa on kyse siitä, minkälaisia merkityksiä annamme asioille ja pystymmekö jakamaan niitä ja ymmärtämään asioita samalla tavalla. Kyse on siis erilaisuuden ja samanlaisuuden tekemisestä näkyväksi ja erilaisuuden hyväksymisestä.
Mistä saat inspiraatiota työhösi professorina?
Jos pitäisi valita yksi työtehtävä, jota tekisin loppuelämäni, valitsisin ohjauksen, erityisesti väitöskirjojen ohjaamisen. Se on erittäin inspiroivaa. Väitöskirjatutkija saa syventyä jatkuvasti tutkimusaiheeseensa. Ohjaajana saan käydä tutkijan kanssa keskusteluja aiheesta, nähdä oivalluksen hetkiä ja oppia myös itse koko ajan lisää. Keskustelut ohjattavien kanssa ovat voimaannuttavia. Toisaalta on arvokasta myötäelää vastoinkäymisissä, kuten tilanteissa, joissa rahoitushauista tai artikkeleista tulee hylsyjä.
Inspiroidun myös viisaista kollegoista kotipesässäni vuorovaikutuksen tutkimusryhmässä ja heistä, joiden kanssa saan tehdä monitieteellistä työtä. Olen työskennellyt esimerkiksi hoitotieteilijöiden, sosiaalityön tutkijoiden, lääkäreiden ja sosiaalipsykologien kanssa. Ajattelen, että monialaisuutta pitää tutkia monialaisesti, koska silloin on itsekin mukana prosessissa, jota tutkii. Muiden tieteenalojen tutkijoiden kanssa neuvottelemme jatkuvasti asioiden merkityksistä ja etsimme yhteistä ymmärrystä.
Mitä haluaisit tutkia seuraavaksi ja miksi?
Haluaisin tehdä ikiomaa teoreettista tutkimustyötä identiteetin ja vuorovaikutussuhteen kietoutumisesta yhteen. Sovellan teemaa jatkuvasti monialaisessa tutkimuksessani, mutta jossain välissä haluaisin keskittyä teoreettiseen pohdintaan siitä, miten rakennamme vuorovaikutuksessa samaan aikaan sekä suhdetta että omaa identiteettiä.
Uusia tutkimuskuvioita tulee Suomen Akatemian rahoittaman, alkuvuodesta käynnistyneen tutkimushankkeen myötä. CETSI-hanke keskittyy tulevaisuuden joustaviin energiaratkaisuihin. Hankkeessa vedän työpakettia, jossa kehitämme viestintäkäytäntöjä, jotka vahvistavat kansalaisten energianlukutaitoa ja resilienssiä. Alkuvuodesta käynnistyi myös sote-alan resilienssiviestintään keskittyvä kansainvälinen tutkimusyhteistyö.
Mitä teet vapaa-ajallasi?
Viikonloppuisin käyn koirani kanssa pitkillä lenkeillä, haahuilemme metsässä pitkään ja kiireettömästi. Siitä on tullut tärkeä viikonloppurutiini, joka irrottaa töistä hyvin. Harrastan myös liikuntaa, tanssin ja uin, avannossa ja altaassa. Liikunta pitää fyysisesti kunnossa, se palauttaa ja tuo virtaa. Sielua ruokkivat teatteri ja livemusiikki, jonka suhteen olen kaikkiruokainen. Melkein kaikki käy klassisesta indiepoppiin!
Tervetuloa seuraamaan uusien professorien juhlaluentoja 11.5.2026
Leena Mikkola
- Väitteli puheviestinnästä Jyväskylän yliopistossa 2006.
- Nimitettiin viestinnän apulaisprofessoriksi Tampereen yliopistoon elokuussa 2020.
- Aloitti viestinnän professorina Tampereen yliopistossa kesäkuussa 2025.
- Johtaa Vuorovaikutuksen tutkimusryhmää Tampereen yliopiston viestintätieteiden tutkimuskeskus Tarussa.
- Johtaa monialaista kansallista Motiivi-yhteistyöverkostoa sekä EXCITE-tutkimusryhmää.
- Toimii useissa kansainvälisissä asiantuntija- ja luottamustehtävissä.
