Nuorten arki vaatii uusia vastauksia – Professori Katja Joronen edistää tutkimuksella nuorten terveyttä

Mitä tutkit?

Tutkimusalani on terveyden edistäminen lasten ja nuorten parissa. Tutkin erityisesti mielen hyvinvointia ja mielenterveyden edistämistä, missä painotan arkiympäristöä kuten koulua ja lähiyhteisöjä.

Minua kiinnostavat lähiympäristöt terveyttä edistävästä näkökulmasta. Hyödynnämme ryhmässämme muun muassa Kouluterveyskyselyä, joka on oikea tutkimuksen aarreaitta. Tämän valtakunnallisen kyselyn avulla voimme kuulla nuorten omia näkemyksiä hyvinvoinnistaan sekä siitä, millaista tukea he kokevat saavansa, tai jäävänsä ilman. 

Myös sosiaalinen media nuorten kasvuympäristönä kiinnostaa minua. Suomen Akatemian rahoittamassa TUBEDU-hankkeessa tutkimme poikkitieteisesti, miten mielenterveyteen liittyviä teemoja käsitellään sosiaalisessa mediassa ja miten nuoret tulkitsevat, kommentoivat ja hyödyntävät näitä sisältöjä oman hyvinvointinsa tukena. 

Miksi tutkimuksesi on tärkeää?

Tutkimuksemme osoittaa, että nuorten hyvinvointi syntyy monissa lähiympäristöissä ja suhteissa. Esimerkiksi hyvä keskusteluyhteys vanhemman kanssa on vahvasti yhteydessä nuoren moneen hyvinvoinnin osa-alueeseen. On tärkeä ymmärtää, mistä nuoret saavat tukea – ja missä he jäävät sen ulkopuolelle. 

Terveyden edistämisellä tavoittelemme sitä, että yksilö saa eväitä terveempiin valintoihin ja tasapainoisempaan elämään. Toista ihmistä ei voi pakottaa muutokseen, mutta rakenteiden ja elinympäristön tulee tukea nuoren voimavaroja. Tutkimukseni kautta haluan vahvistaa nuorten kykyä kohdata myös arjen ahdistusta ja alakuloa osana ihmisen elämää. Yksi innostava keino tähän on osallistava draama.

Mikä sinua ajaa eteenpäin tutkijana?

Uteliaisuuteni ihmistä ja elämää kohtaan on perua lapsuudestani karjalaisessa pikkukaupungissa, ja se vahvistui sairaanhoitajakoulutuksen myöstä. Tunnistan itsessäni paremman maailman eetoksen ja halun tukea ihmistä hänen polullaan. 

Tutkijana koen, että terveyden ja hyvinvoinnin ilmiöiden tutkiminen vaatii tieteidenvälistä yhteistyötä ja nuorten mukaan ottamista tutkimuksiin jo suunnittelusta asti. Yhdessä voimme ymmärtää terveyden ja hyvinvoinnin monisyisyyttä ja löytää ratkaisuja, joita yksittäinen tieteenala ei pysty yksinään tavoittamaan. 

Minua innostavat myös planetaarisen terveyden kysymykset. Kokemus yhteistyöstä lasten monialaisten palvelujen kehittämisessä Etelä-Afrikassa on syventänyt ymmärrystäni siitä, miten yksilöiden, yhteisöjen ja maapallomme hyvinvointi kytkeytyvät toisiinsa – ja miksi tutkimuksella on merkitystä globaalisti.

Kuva: Jonne Renvall/Tampereen yliopisto

Mitä haluaisit seuraavaksi tutkia ja miksi? 

Haluan kehittää monikanavaisia tapoja tukea lasten ja nuorten mielen hyvinvointia heidän arjessaan. Esimerkiksi taide- ja luontolähtöiset kokemukset tarjoavat nuorille mielekkäitä ja yhteisöllisiä tapoja vahvistaa osallisuutta ja eläytymistä – ei vain palveluissa, vaan osana elämää.

Lisäksi haluan tutkia nuoria hoivaajia, sillä heidän tilanteensa on Suomessa vielä näkymätön. He kantavat huomattavaa vastuuta läheisistään ilman virallista asemaa, mikä usein vaikuttaa heidän terveyteensä ja tulevaisuuden mahdollisuuksiinsa. Monet eivät tunnista itseään hoivaajiksi, koska vastuu on aina ollut osa arkea. Nuori voi ajatella, että on aivan luonnollista huolehtia aamulla, onko äiti ottanut lääkkeet tai jättää koulupäivä väliin läheisen asioiden hoitamiseksi. Tarvitsemme tutkimusta, jotta nämä nuoret tulevat näkyviksi ja saavat tukea.

Mitä teet vapaa-ajallasi?

Hölkkään yksin ja ulkoilen koiran kanssa. Lukupiiri ja draamaryhmä tuovat iloa ja vastapainoa tutkimukselle. Lisäksi teen mieheni kanssa vapaaehtoistyötä avioliittoryhmien vertaisohjaajina. 

Tervetuloa seuraamaan uusien professorien juhlaluentoja 11.5.2026