Kirjallisen raportoinnin opas: D) Tekstiviitteet

Lähteeseen viittaaminen

Opinnäytetyössä ilmoitetaan aina lähteet sekä tekstissä (tekstiviite) että lähdeluettelossa. Tekstiviite ohjaa lähdeluetteloon, josta lukija saa tarkemmat tiedot lähteestä. Tekstiviitteen ja lähdeluettelon yhteyttä on käsitelty yksityiskohtaisemmin sivulla Lähdeluettelo.

Tekstiviitteeseen pyritään merkitsemään kirjoittajan sukunimi, vuosiluku ja sivu.

Esimerkikki:

Ehkäisevään kunnossapitoon ja huoltotarpeeseen vaikuttavat myös viranomaismääräykset, sillä tietynlaisille laitteille ja laitteistoille, esimerkiksi nostolaitteille, on olemassa omat ennalta määrätyt tarkastus- ja huoltovälit (Heinonkoski 2013, 224).

Aina lähteellä ei ole henkilötekijää, jolloin sukunimeä ei voi merkitä. Tällaisia lähteitä voivat olla esimerkiksi yritysten omat materiaalit tai monet verkkolähteet. Silloin viitteeseen merkitään julkaisijayhteisön nimi tai sivun otsikko riippuen siitä, kumpi on lukijalle informatiivisempi. Kaikista lähteistä ei ole löydettävissä vuosilukua, joka ilmaisisi tekstin tuoreuden. Puuttuva vuosi korvataan viitteessä ja lähdeluettelossa lyhenteellä n.d. (no date). Puuttuvan sivunumeron voi esim. e-kirjojen tapauksessa korvata luvun numerolla tai prosenttiluvulla, jos e-kirja ilmoittaa tekstin etenemisen prosentteina. Vastaavasti äänikirjojen osalta viitteeseen merkitään viitatun tiedon ajankohta.

Tekstiviite merkitään sekä suoraan lainaukseen eli sitaattiin että referoituun eli omin sanoin kerrottuun lainaukseen. Kun viitataan lähdetietoon, on tärkeää erottaa toisistaan oma ajatus, referointi ja suora lainaus. Tekstiviite ei ylitä kappalerajaa, vaan viitteet on kirjoitettava jokaiseen kappaleeseen erikseen, vaikka viite toistuisi täysin samanlaisena useammassa kappaleessa peräkkäin.

Seuraavissa esimerkeissä kirjoittajan omat ajatukset erotetaan lähteestä referoiduista näkemyksistä viitetekniikan avulla. Kirjoittajan oman ajattelun osuuksiin ei ole tarpeen viitata esimerkiksi omana mielipiteenä. Oma ajattelu on usein lähteestä lainattuja ajatuksia yhdistelevää, vertailevaa tai havainnollistavaa tekstiä. Se voi olla myös niin sanottua metatekstiä.

Esimerkki:

Siinä missä kalan käsittelytaidot kuuluivat aikanaan suomalaisten perusosaamiseen, on vastuu esikäsittelystä pitkälti nykyisin elintarviketeollisuuden toimijoilla (Setälä 2020). Valmistusmenetelmien perinteikkyyden voidaan nykypäivänä ajatella heikentävän tiettyjen kalaruokien houkuttelevuutta. Suomella on Hannikaisen (2020) mukaan paljon kehitettävää juuri siinä, miten kalaa tarjotaan syötäväksi. Muun muassa silakan omaamaa epäsuosiota erityisesti nuorten keskuudessa voidaan selittää sillä, että silakkaa on esimerkiksi kouluruokaloissa tarjottu pitkään samoissa muodoissa, laatikkona ja pihveinä. (Hannikainen 2020.)

Lähdekritiikki on tiedon alkuperän, varmuuden, näkökulman ja käyttökelpoisuuden arviointia oman työn kannalta. Lähdetieto on aina pyrittävä asettamaan johonkin yhteyteen esimerkiksi pohtimalla, kuka on tiedon tuottanut, mikä on sen tarkoitus ja missä se on julkaistu. Plagiointi, eli toisen henkilön tuottaman sisällön kopioiminen sellaisenaan ja esittäminen omana tuotoksena on kiellettyä.

Tiedon olemusta voi parhaiten selvittää siten, että tutustuu laajasti aihetta koskevaan lähdeaineistoon. Lähdettä täytyy lainata oikein. Tietoa ei saa irrottaa asiayhteydestään niin, että se antaa harhaanjohtavan kuvan asiasta. Tietoa ei esimerkiksi saa sanoa varmaksi tai väittää sitä yleistettäväksi, jos alkuperäisessä lähteessä ei näin tehdä.