Keskustelua kasvatuksesta
Keskustelua kasvatuksesta - avoin keskustelutilaisuuksien ja työpajojen sarja
Keskustelua kasvatuksesta -sarja järjestettiin ECER 2026 konferenssin yhteydessä ja se oli suunniteltu avoimeksi alustaksi tutkijoille ja kansalaisilla keskustella ajankohtaisista kasvatuksen ja koulutuksen aiheista.
Sarjan aikana järjestettiin viisi keskustelutilaisuutta ja kaksi työpajaa. Sarja heijasti laajasti tiedekunnassa tehtyä tutkimusta. Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekuntamme rakentaa muutoksiin valmista yhteiskuntaa edistämällä pitkäjänteisesti sivistystä ja koulutusta Suomessa. Tutkimme oppimisen ja kasvatuksen merkitystä ja koulutamme opettajia ja kasvatusalan ammattilaisia yhteiskunnan eri alueille.
Pitääkö koulun muuttua ja kenen ehdoilla?
Tulisiko koulun pysyä lasten ja nuorten turvasatamana, jossa on aikaa pysähtyä perusasioiden äärelle? Keskustelussa pureuduttiin siihen, pitääkö koulun muuttua. Ja jos pitää, kenen ehdoilla se tehdään?
Keskustelun alusti kasvatustieteiden professori Antti Saari. Hänen tutkimusalueenaan on koulutuksen hallinta ja asiantuntijatiedon rooli koulun rakentajana. Työssään Saari etsii vastauksia siihen, mitä voimme oppia historiasta pohtiessamme koulun tulevaisuutta.
Miten varhaiskasvatus luo vanhemmuuden odotuksia?
Vanhemmuuteen kohdistuu kovia odotuksia, jotka asettavat vanhempien toiminnan ja valinnat jatkuvan kriittiseen tarkastelun kohteiksi. Erityisesti pienten lasten vanhemmat kohtaavat hyvään vanhemmuuteen liittyviä odotuksia niin sosiaalisessa mediassa kuin yhteiskunnan hyvinvointipalveluissa kuten neuvolassa ja päiväkodissa. Tässä keskustelussa pohdittiin nykyvanhemmuutta ja erityisesti varhaiskasvatuksessa rakentuvia vanhemmuuteen liittyviä odotuksia. Mikä voisi olla toisin, jotta vanhemmuuteen ei kasattaisi turhia paineita?
Alustajana toimivat väitöskirjatutkija Eeva Järventausta ja KT, lapsipolitiikan dosentti Anna Siippainen. Järventaustan tutkimusalueena on vanhempien ja varhaiskasvatusinstituution välinen yhteistyö. Työssään hän etsii vastausta siihen, millä tavoilla kasvatusinstituutiot muovaavat vanhemmuutta. Siippaisen tutkimusalueena on lapsuudentutkimus ja varhaiskasvatukseen liittyvät tasa-arvon kysymykset. Tällä hetkellä hän tarkastelee niitä erityisesti arvioinnin näkökulmasta. Siippaisen työssä suuri kysymys on: millaista kuvaa lapsista ja lapsuudesta varhaiskasvatus tuottaa?
Muuttuuko työ tekijäänsä nopeammin?
Yhteiskunnalliset muutokset, digitalisaatio ja tekoäly muokkaavat työtä ja työympäristöjä yhä nopeammin. Miten aikuiset oppivat uusissa työympäristöissä ja minkälainen voimavara piilee työyhteisöissä? Pitääkö oppimista johtaa? Tässä keskustelussa pohdittiin aikuisten oppimista muuttuvan työn näkökulmasta.
Keskustelun alustajina toimivat aikuiskasvatustieteen professori Hanna Toiviainen ja jatkuvan oppimisen apulaisprofessori Päivi Hökkä.Toiviaisen tutkimusalueena on kehittävä työntutkimus sekä aikuisten oppiminen työtoiminnassa. Hän etsii työssään vastausta siihen, millä tavoin moniammatillisissa verkostoissa opitaan tekemään yhteistyötä ja vastaamaan asiakasosallisuuden haasteeseen. Hökän tutkimusalueena on aikuisten työssä oppiminen sekä ammatillinen identiteetti. Hänen tutkimustyönsä keskeinen kysymys on: miten aikuisten oppimista työssä ymmärretään, ja miten oppimista tuetaan ja johdetaan?
Miten kriisi koettelee kouluarkea?
Miltä maailmanlaajuiset kriisit kuten korona, pakolaisuus tai paikattomuus näyttävät koulun arjessa lasten ja nuorten näkökulmista katsottuna? Tässä tilaisuudessa katsottiin lyhyitä animaatioita, joissa lapset ja nuoret kuvaavat kriisejä fiktion keinoin. Yhdessä keskusteltiin siitä, miten kouluissa voitaisiin varautua tuleviin kriiseihin paremmin.
Keskustelua alustivat monikulttuurisuuskasvatuksen professori Mervi Kaukko, tutkijatohtorit Nick Haswell ja Maria Petäjäniemi sekä väitöskirjatutkija Jussi Hakalahti. Heidän tutkimusteemojaan ovat erityisesti pakolaistaustaisten lasten ja nuorten koulutuspolut sekä yhteen kietoutuneet kriisit. Ääneen pääsevät myös oppilaat Tampereen peruskouluista.
Palveleeko PISA oppimista vai politiikkaa?
PISA-oppimistulokset ovat siivittäneet koulutusjärjestelmämme kansainväliseen maineeseen. Laskevat oppimistulokset kuitenkin herättävät huolta Suomessa. Mitä PISA lopulta mittaa – ja miten sillä tehdään koulutuspolitiikkaa? Tässä keskustelussa tarkasteltiin tarkastellaan PISA-oppimistuloksia oppimisen, arvioinnin ja koulutuspolitiikan näkökulmista.
Keskustelua alustivat koulutuspolitiikan professori Jaakko Kauko ja opetuksen ja oppimisen professori Mari-Pauliina Vainikainen. Kaukon tutkmusalueena ovat vallan ja politiikan rooli koulutuksessa. Työssään hän etsii vastausta siihen, miten erilaista tietoa käytetään poliittisessa päätöksenteossa ja sen valmistelussa? Mari-Pauliina Vainikainen tutkii ajattelun ja oppimaan oppimisen kehittymistä koulukontekstissa. Hän on perehtynyt myös oppimisen ja koulunkäynnin tukeen. Vainikaisen tutkimustyössä keskeinen kysymys on: mitä oppiminen on tulevaisuudessa ja mitkä tekijät vaikuttavat siihen?
Työpaja: Miten lasten- ja nuortenkirjallisuus luo toivoa ilmastokriisin aikana?
Ilmastoon liittyvät kysymykset herättävät lapsissa ja nuorissa vaikeita tunteita, kuten ahdistusta ja toivottomuutta. Miten lasten- ja nuortenkirjallisuus voisi luoda toivoa ilmastokriisin aikana? Voiko ekokriittinen kirjallisuusdidaktiikka antaa välineitä toisin toimimiselle? Tässä työpajassa tututstiin viime aikaiseen lasten- ja nuortenkirjallisuuteen sekä ekokriittiseen kirjallisuuteen dialogisen opetuksen viitekehyksessä. Dialogisen opetuksen lähtökohtana on oppijoiden oma aktiivisuus ja toimijuus.
Työpajan ohjaajina toimivat Kaisu Rättyä ja Essi Aarnio-Linnavuori. Rättyä on äidinkielen ja kirjallisuuden didaktiikan yliopistonlehtori. Hänen tutkimusalueitaan ovat kirjallisuuden ja kielitiedon opetus, opetussuunnitelmat ja arviointimenetelmät. Työssään hänen suuri kysymyksensä on kirjallisuudenopetuksen tulevaisuus. Aarnio-Linnanvuori on ympäristökasvatuksen ja kestävän kehityksen yliopistonlehtori. Hänen tutkimusalueitaan ovat ilmasto- ja biodiversiteettikasvatus ja kansalaistieteen hyödyntäminen ympäristökasvatuksessa. Työssään hän etsii vastauksia siihen, miten monimutkaisia ympäristökysymyksiä voidaan tarkastella oppijan merkityksellisyyttä, toimijuutta ja toivoa tukevalla tavalla.
Työpaja: Millainen koti sinä olet mikrobeille?
Mikrobit - nämä pienet eliöt - ovat olleet seuranamme syntymästämme asti. Vaikka emme näe heitä, he auttavat kehojamme kasvamaan ja pysymään terveinä ja toiminnallisina. Joskus he voivat myös saada meidät myös voimaan huonosti – mutta ovat aina osa meitä. Tässä työpajassa tutkittiin mikrobeita taiteen ja mielikuvituksen keinoin. Kysymme leikillisesti: Millainen koti sinä olet mikrobeille?
Työpajatyöskentelyä taidekasvattaja ja nukketeatteritaiteilija Erika Aalto sekä varhaiskasvatuksen professori Zsuzsa Millei. Erika Aalto tekee taiteen keinoin mikrobisuhteemme tutuksi lapsille ja perheille Brita Maria Renlundin -muistosäätiön tukemana. Hänen työssään keskeinen kysymys on, kuinka mielikuvitus ja leikki vaikuttavat mikrobisuhteisiimme? Zsuzsa Millei tutkii lapsia ja lapsuutta poliittisena ja mikrobiologisena ilmiönä. Työssään hän etsii vastausta suureen kysymykseen: miten voimme taata riittävän hyvän elämän lapsille maailmassa, jossa ihminen puuttuu elämänprosesseihin?
