Kokeellisen tutkimuksen keskittymä solmii yhteen tiedekuntien tutkimustyötä

Kokeellisen tutkimuksen keskittymä, hankenimeltään Sähkötalo Research Hub, on osa Tampereen yliopiston toimitilaohjelman ensimmäistä vaihetta. Siinä kolmen tiedekunnan eri kampuksille sijoittuneita laboratorioita kootaan yhteen osoitteeseen. 1970-luvun lopulla valmistuneeseen Sähkötaloon on vuosien varrella tehty mittavia investointeja kokeellisen tutkimuksen ympäristöihin, ja siksi se oli luonteva sijainti uudelle tieteen keskukselle. 

Sähkötalon peruskorjauksen ja purettujen rakennusosien paikalle rakennetun uudisrakennusosa Noodin suunnittelu aloitettiin vuonna 2021 Tampereen yliopiston, Suomen Yliopistokiinteistöjen (SYK) ja arkkitehtitoimisto Helamaa & Heiskanen Oy:n työpöydillä. 

Tarveselvitysvaiheessa suunnittelijat halusivat kuulla kattavasti tulevia käyttäjiä. Arvioiden mukaan alkuvaiheessa yhteiskehittämiseen osallistuikin johdon lisäksi jopa satoja tutkijoita, opettajia ja teknistä henkilökuntaa tekniikan ja luonnontieteiden (Engineering and Natural Sciences, ENS), informaatioteknologian ja viestinnän (Information Technology and Communications, ITC) sekä lääketieteen ja terveysteknologian (Medicine and Health Technology, MET) tiedekunnista. 

Käyttäjälähtöisyys on erityisesti laboratoriotilojen suunnittelussa olennaista. Noodissa sovitettiin kolmen erilaisen tiedekunnan tarpeet ja tavoitteet yksiin raameihin. Se ei aina ollut helppoa.

– Laboratoriotilat on suunniteltu laitekokonaisuuksien ja tutkijoiden tarpeiden mukaan, mikä on vaatinut paljon suunnittelulta. Kompromisseilta ei vältytty, sillä kaikkia toiveita ei luonnollisestikaan voitu toteuttaa. Vaikka matka ei aina ollut kiva eikä helppo, niin lopputulos on huikea, toteaa tutkimuksen varadekaani Minnamari Vippola tekniikan ja luonnontieteiden tiedekunnasta.

Kuva: Jonne Renvall, Tampereen yliopisto

Kolme kaikkien puolesta 

Yksi merkittävimmistä ja kiitetyimmistä päätöksistä hankkeessa on ollut yhteyshenkilöiden valinta. Toive tuli tutkijoilta. Kustakin tiedekunnasta valittiin yksi koordinaattori, jonka rooli oli toimia viestinviejänä käyttäjien ja suunnittelijoiden välillä koko hankkeen ajan. Koordinaattoreina toimivat laboratoriopäällikkö Antti Nuottajärvi (ENS), yliopisto-opettaja Jari Väliaho (MET) ja Staff Scientist Poika Isokoski (ITC). 

Koordinaattoreiden kautta tieto kulki johdon lisäksi muun muassa tiedekuntien Staff Scientisteille, jotka välittivät sitä tutkimusryhmiin. Työnjako oli selkeä, ja tieto virtasi molempiin suuntiin.

Kiihkeimmässä suunnitteluvaiheessa Antti Nuottajärvi laski osallistuneensa päivittäin vähintään kahteen kokoukseen. Välillä hänestä tuntui, että puhelin kasvaa kiinni korvaan ja vuorokaudesta loppuvat tunnit kesken. 

– Jos vuoden päästä tähän aikaan kaikki suunnitellut toiminnot ovat ok, niin olen tyytyväinen, hän naurahtaa. 

Poika Isokoski kuvailee kokonaisuutta suursiivouksena, jossa valtava määrä laboratorioita rakennettiin, remontoitiin ja muutettiin paikasta toiseen – osa siirtyi keskustakampukselta asti. Samalla vuosikymmenten varrella kertyneet laitteet ja tavarat tarkasteltiin ja arvioitiin, tarvitaanko niitä jatkossa. Vaikka modulaarisuus ja muuntojoustavuus olivat suunnittelun lähtökohtia, niin täydellisyys ei ollut ostoslistalla.

– Alati muuttuvassa tiedemaailmassa kompromissit ovat väistämättömiä. Yhteen tarkoitukseen tehty tila on pian muussa käytössä. Täydellisen muokattava rakennus olisi järkyttävän kallis, Isokoski huokaisee.

Jari Väliaho myöntää, että urakka otti koville. Erityisesti tiedonkeruuvaiheessa tahti oli melkoinen, ja tiedekuntakollegoiden apu korvaamaton. 

– Kiitos kaikille osallistuneille! Pyrittiin saamaan sellaiset tilat, että ne palvelevat mahdollisimman hyvin koko tiedekuntaa. Välillisesti ne palvelevat myös Kaupin kampuksen tutkimusryhmiä.  Toivottavasti kelpaa tutkijoillekin, hän sanoo.

Kuva: Jonne Renvall, Tampereen yliopisto

Tähtäimessä yhteisiä hyötyjä

Tutkimuksen laadun kannalta uudet, modernit tilat ovat merkittävä parannus kaikille mukana oleville tutkimusryhmille. Yhteisiä hyötyjä haetaan käytännön tekemisen kautta. Vippola uskoo, että samoissa tiloissa työskentely edistää luontevasti tiedekuntien ja tutkimusryhmien yhteistyötä.

Suunnittelussa keskityttiin olennaiseen eli laboratoriotiloihin, ja kaikki muu oli toissijaista. Uudisrakennuksen ei esimerkiksi tuhlattu neliöitä varastohuoneille tai sosiaalitiloille. Vessoja toki löytyy, mutta tavaroita säilytetään kaapeissa leveillä käytävillä ja yksi kahvihuone palvelee kaikkia.

Parhaillaan käynnissä on mittava muuttoliike, kun laboratoriolaitteita siirretään Hervannan vanhoista tiloista Noodiin ja uudistettuun Sähkötaloon. Kunhan kukin laite ja tutkija on löytänyt paikkansa, on aika miettiä yhteisiä synergioita ja tutustua naapurilabran väkeen.

– Tarkoitus on laatia kaikille yhteisiä käytänteitä. Kaikki tutkijat, opettajat ja tekninen henkilökunta perehdytetään talon tavoille samalla Moodle-materiaalilla. Laboratoriokohtainen perehdytys on erikseen. Myös hankinnoissa ja laboratoriojätehuollossa tehdään yhteistyötä. Esimerkiksi kaikkien tarvitsemat tarvikkeet kuten nitriilihanskat tilataan yhteisesti, koordinaattorit kertovat.