Arto Haveri: Orastavan maakunnan muutosjohtajat – yhdistävää johtajuutta paineistetussa tilassa

Uudistuksen sisältökysymysten ohella julkisuudessa on keskusteltu paljon uudistuksen valtakunnallisesta toteutuksesta, enimmäkseen siinä nähdyistä ongelmista. Sen sijaan kaiken maakunta-ja sotekeskustelun keskellä on kovin vähän kiinnitetty huomiota niihin satoihin miehiin ja naisiin, jotka eri puolilla Suomea alue- ja paikallistasolla valmistelevat maakuntien työn käynnistymistä.

Heitä kaikkia voi hyvällä syyllä kutsua orastavan maakunnan muutosjohtajiksi. Toimeenpanotyönsä ohella he luovat perustaa uudenlaiselle johtamiselle, jossa johtajuus on jaettua, organisaatioiden välillä tapahtuvaa, ja perusluonteeltaan yhdistävää. Strategisuus uudelle maakunnalle syntyy yhteisten tavoitteiden ja avaintoimintojen määrittelyn kautta.

Työtä epävarmuuden olosuhteissa

Uudistusta toteutetaan kahdeksassatoista erilaisessa maakunnassa. Vaikka orastavien maakuntien itsehallinnollisuus näyttääkin jäävän monilta osin vähäiseksi, maakuntien valmistelijoilla on kuitenkin suuri vastuu käytännön toteutuksessa, itsenäisten ja maakunnille ominaisten ratkaisujen kehittämisessä. Ohjeistusta ja valmiita malleja on vain vähän olemassa.

Suurimpana tavoitteenaan heillä on se, että 1.1.2020 kansalaiset voivat saada terveys- ja sosiaalipalveluita, hälytysajoneuvot löytävät ajoissa määränpäähänsä ja työtä hakevat saavat apua etsintäänsä. He työskentelevät paineistetussa tilassa ja aikataulussa, usein ilman selkeää mandaattia ja riittävää taustatukea tilanteessa jossa uudistuksen osia ja kokonaisuutta haastetaan eri puolilta. Usein he joutuvat puolustamaan sellaisia uudistuksen yksityiskohtia, joista eivät itsekään ole kovin innostuneita.

Maakunnissa uudenlaista dynamiikkaa

Valmistelijoiden työ etenee pääasiallisesti hyvin, ja sen tuloksena on jo nyt nähtävissä monenlaista uudenlaista myönteistä dynamiikkaa. Parhaimmillaan uudistuksen valmistelun yhteydessä kuntien ja maakuntien, sairaanhoitopiirien, TE-keskusten ym. edustajat verkostoituvat uusin tavoin, ”törmäyttävät” erilaisia toimintakulttuureja, haastavat, kyseenalaistavat ja innovoivat uutta. Monissa maakunnissa valmistelijat eivät tyydy tekemään ainoastaan sitä mitä minimissään odotetaan, vaan pyrkivät luomaan kokonaan uudenlaisia tapoja tehdä asioita.

Sudenkuopat ja evoluutio; muutosjohtajia kuunneltava

Toisaalta orastavan maakunnan muutosjohtajien on vältettävä monia sudenkuoppia:

• Maakunnille on tärkeää säilyttää ja hyödyntää laajasti hyvät käytännöt, mutta uudistamisen logiikka pyrkii suosimaan toimintojen tasapäistämistä ja standardisoimista.
• Muutosvastarinnan lievittämiseksi on suuri houkutus tehdä kompromisseja ja lupauksia, jotka kuitenkin saattavat jähmettää muutoksen ja vesittää toimintojen kehittämisen
• Muutosharha syntyy silloin, kun kaikki huomio kiinnitetään rakenneuudistukseen ja uusien organisaatioiden synnyttämiseen, ja ajatellaan että sen jälkeen voi jatkaa toimintoja kuten ennenkin
• Kun ratkaistavana on vaikeita asioita, on kiusaus piiloutua selvitysten taakse. Kuitenkaan selvitykset eivät välttämättä kerro vastaansanomattomasti sitä mitä pitää tehdä. Silti on tehtävä päätöksiä.

Edellä kuvatut sudenkuopat ovat tuttuja monista erilaisista hallinnon- ja organisaatiouudistuksista, eikä niitä voida maakunta- ja soteuudistuksessakaan välttää kokonaan. Vaikka parhaaseen on pyrittävä, hyödyllistä onkin tunnustaa myös uudistuksen evolutionäärinen luonne, ja se ettei kaikkea saada kerralla valmiiksi. Muutoin innokkaimpia muutosjohtajia uhkaa viimeisimpänä mutta ei vähäisempänä sudenkuoppana ylisitoutuminen, jossa uudistus uuvuttaa tekijänsä. Uudistuksen tekijöitä tulisi kuunnella nykyistä enemmän, ja kysyä heiltä miten asiat voidaan käytännössä hoitaa.