Alumnimme Rajkumar Sabanadesan: Haluan näyttää esimerkkiä, että maahanmuuttajakin voi menestyä

Rajkumar Sabanadesan saapui Suomeen 19-vuotiaana turvapaikanhakijana vuonna 1994, keskelle syvintä talouslamaa. Taakse oli jäänyt entinen kotimaa Sri Lanka, jossa hän oli ajautunut lapsisotilaaksi maata repivässä sisällissodassa.

Sabanadesan aloitti sinnikkään nousun vastaanottokeskuksen asiakkaasta saman keskuksen johtajaksi. Hän työskenteli pitkään sosiaali- ja terveydenhuollon johtotehtävissä, kunnes heittäytyi noin kymmenen vuotta sitten yrittäjäksi ja johtamisen valmentajaksi.

Nykyisin Sabanadesan asuu Tampereella vaimonsa, tämän teini-ikäisten lasten ja 7-vuotiaan poikansa kanssa. Hänet tunnetaan yhteiskunnallisena keskustelijana, joka on kertonut kokemuksistaan lukuisissa haastatteluissa ja kolumneissa.

– Olen halunnut kertoa mahdollisimman avoimesti itsestäni ja taustastani, jotta voisin lisätä ymmärrystä maahanmuuttajia kohtaan. Jos meille annetaan mahdollisuus elää tässä maassa, jossain vaiheessa meistä tulee yhteiskunnan tasavertaisia kansalaisia ja voimme yhdessä rakentaa tätä maata tulevia sukupolvia varten, hän sanoo.

Muille maahanmuuttajille Sabanadesan haluaa näyttää esimerkkiä, että muualtakin tullut voi onnistua ja menestyä Suomessa, kunhan pitää mielensä avoimena, suhtautuu mahdollisuuksiin uteliaasti ja tekee paljon töitä.

– Maahanmuuttajien keskuudessa on ollut vähän sellaista ilmapiiriä, että meille ei ole tilaa tässä maassa tai uralla eteneminen olisi täällä vaikeaa tai mahdotonta. Haluan tuoda esille, että ei se ihan mahdotonta ole, jos vain tekee määrätietoisesti asioita.

Opinnot auttoivat kotoutumaan Suomeen

Kun Rajkumar Sabanadesan oli muuttanut Suomeen, tärkeänä apuna kotoutumisessa oli opiskelu Pirkanmaan ammattikorkeakoulussa, joka yhdistyi Tampereen ammattikorkeakoulun kanssa vuonna 2010.

Sabanadesan suoritti ensin sairaanhoitajan ja sosionomin AMK-opinnot ja sen jälkeen vielä sosiaali- ja terveysalan johtamisen erikoistumisopinnot.

– Sain opinnoista paljon tietoa, josta on ollut myöhemmin hyötyä työssäni. Minulle opinnot olivat lisäksi kotoutumisohjelma, jossa pääsin tutustumaan siihen, miten suomalainen järjestelmä toimii ja millaista opiskelu ja työelämä täällä on.

Kun Sabanadesan opiskeli sairaanhoitajaksi, hän ei vielä tiennyt, saisiko jäädä pysyvästi Suomeen. Hän muistelee edelleen lämpimästi tukea, jota sai opettajilta ja opiskelukavereilta keskellä ahdistavaa ja raskasta turvapaikkaprosessia.

Myöhemmin Sabanadesan on suorittanut myös kouluttajan opinnot ja opiskellut neurotiedettä, työnohjausta ja valmennusta. Seuraavaksi hän haluaisi hankkia vielä ammatillisen opettajan pätevyyden.

Sabanadesan on tehnyt sinnikkäästi töitä, jotta voisi edetä urallaan ja saavuttaa haaveitaan. Tämän päivän opiskelijoille hänellä on kuitenkin rauhoittava viesti.

– Ottakaa iisisti ja nauttikaa opiskeluajasta. Elämässä ei ole kiire minnekään.

Elä hetkessä, joka sinulla on

Työssään johtamisen ja työyhteisöjen valmentajana Rajkumar Sabanadesan innostuu erityisesti ihmisten kohtaamisesta ja auttamisesta. Hyvinvoiva ihminen tuottaa hänen mukaansa paljon hyvää kaikille.

Sabanadesan haluaa auttaa ihmisiä pysähtymään, olemaan läsnä ja oivaltamaan, mikä heille itselleen on tärkeää.

– Länsimaissa meillä on ongelmana, että elämme koko ajan tulevaisuudessa. Emme kuitenkaan voi tietää, mitä tapahtuu huomenna. Onnellisuus tulee siitä, että elämme tässä hetkessä, joka meillä on.

Kun Sabanadesan oli kotiutunut Suomeen, hän ei pitkään aikaan seurannut entisen kotimaansa Sri Lankan uutisia. Tilanne muuttui, kun hänelle syntyi poika seitsemän vuotta sitten.

– Minulle tuli tarve tutustuttaa lapseni maahan, josta hänen isänsä on kotoisin. Sen jälkeen olen seurannut aika tiiviisti Sri Lankan asioita.

Viime vuonna Sabanadesan vei poikansa viideksi viikoksi Sri Lankaan. Pojalle se oli hieno kokemus, vaikka maassa eletäänkin keskellä vaikeaa talouskriisiä, köyhyyttä ja levottomuuksia.

– Sri Lanka on kaunis maa, jossa olisi vaikka kuinka paljon mahdollisuuksia. Valitettavasti maata on vain johdettu hyvin huonosti, Sabanadesan pohtii.

 

 

Teksti: Virpi Ekholm

Kuva: Laura Vesa