Kisällinä Tampere Filharmoniassa
– Ihan hirveän hauskaa se oli, kokonaisuudessaan tosi hyvä kokemus. Ja näyttäähän se hienolta CV:ssä, lisää huomattavasti ammattikompetenssia, Rissanen hehkuttaa.
Rissaselle kertyi työkokemusta Filharmoniasta kaikkiaan seitsemän viikon ajalta. Reilu vuosi sitten pidetyissä yhteistyö- ja kisällikoesoitoissa hänet valittiin viime keväälle yhdelle viikolle. Tänä lukuvuonna hän soitti kisällinä neljän viikon ajan, minkä päälle tuli vielä erilliset yhteistyöperiodit kuluvan kevään koesoittomenestyksen siivittämänä.
– Kyllä se itsetuntoa nostatti, kun tuli valituksi kolmessa koesoitossa. Tunsi, että jotain on treeneissä tehnyt oikein. Vaikka kisällikoesoitot ovat helpompia kuin oikeat, ammattilaisten koesoitot, niin silti niitä jännittää.
Koutsina toimiminen antaa uusia näkökulmia ja lisävirtaa
Orkesteriakatemiassa huilun koutsina toimiva Malla Vivolin on soittanut Tampere Filharmoniassa huilun vuorottelevana äänenjohtajana vuodesta 2016. Hän opettaa huilunsoittoa myös TAMK Musiikissa.
– Olen viihtynyt Tampereella ja Filharmoniassa erittäin hyvin. Koen että vuorottelevan äänenjohtajan vakanssi on minulle kaikkein luonteenomaisin paikka, siinä yhdistyy monta erilaista roolia ja tehtävää.
Opettaminen kulkee Vivolinin mukaan käsi kädessä muusikkouden kanssa, se antaa sekä opettajalle että valmennettavalle paljon. Hän on suorittanut musiikin lisensiaatin opinnot Sibelius-Akatemiassa ja sanoo, että keskustelu ja ajatustenvaihto molempiin suuntiin tukee hyvin myös taiteellista tutkimusta. Opettaminen lisäksi edistää ja täsmentää omien ajatusten sanoittamista.
– Kisällitoiminnassa ja Orkesteriakatemiassa toimiminen antaa meille koutseillekin lisää virtaa ja uusia näkökulmia, Vivolin lisää.
TAMKin huilistien taso on korkea
Kisällejä valitaan joka kaudelle korkeintaan neljä, paikat pyritään jakamaan tasapuolisesti puhaltimien ja jousien kesken. Lautakunta valitsee kisällit koesoittojen perusteella, mutta soitinryhmät voivat itsenäisesti päättää, montako viikkoa kisällit soittavat ja millaisia tehtäviä heille annetaan. Enintään viikkoja voi olla neljä. Vivolinin mukaan huilusektiossa on oltu onnekkaita ja saatu joka kierroksella oma kisälli. Tästä on kiittäminen TAMKin korkeatasoisia huiluopiskelijoita.
Koesoitoissa kuunnellaan samoja perusvalmiuksia kuin pääsykokeissakin, eli muun muassa musiikin hahmotuskykyä, instrumentin hallintaa, perusrytmiikkaa ja intonaatiota.
– Erityisesti halutaan kuulla mahdollinen potentiaali. Itse kuuntelen sillä ajatuksella, kuka voisi olla sellainen tyyppi, jolla on riittävät valmiudet Filharmonian tahdissa pysymiseen ja kuka voisi osaltaan toimia soivan kudoksen rikastuttamiseksi. Valmista pakettia emme etsi, vaan sellaista tyyppiä, joka saa kisälliviikoista mahdollisimman paljon irti, Vivolin selittää.
Myös Rissanen korostaa, että kisällikoesoitoissa raati ei kiinnitä huomiota pieniin yksityiskohtiin. Virheitä saa tulla. Enemmänkin ollaan kiinnostuneita, miten soittaja kokoaa itsensä ja jatkaa virheen jälkeen. Oleellista on tietenkin vire, oikea rytmi ja tempossa pysyminen.
Kisälleille monipuolisia tehtäviä
– Kisälli tulee orkesteriin töihin aivan samalla tapaa kuin ammattilaisetkin ja pääsee näkemään orkesterinsoittajan perusviikon kaikessa ihanuudessaan ja karuudessaan, Vivolin naurahtaa. Maanantait on usein varattu itsenäiselle työskentelylle, ja tiistaista torstaihin on neljän tunnin harjoitukset, joiden jälkeen jokainen harjoittelee tarpeen mukaan itsenäisesti. Perjantaina aamulla on kenraaliharjoitus ja illalla konsertti.
Siinä on kisällille tekemistä opiskelujen lisäksi. Rissanen kertoo, että koulun suhteen ei ollut aikataulutusongelmaa, koska hän tehnyt kursseja etupainotteisesti. Monesti poissaoloja voi onneksi myös paikata korvaavina tehtävinä. Mutta töiden sovittelussa olikin tekemistä. Rissanen opettaa huilunsoittoa musiikkikoulu Sointulassa sekä sijaistaa Kankaanpäässä yhtenä päivänä viikossa. Sen lisäksi hänellä on kesätyö kaupan kassana.
Vivolin kertoo, että kisällin tehtävät suunnitellaan siten, ettei päällekkäisyyksiä TAMKin tärkeiden kurssisuoritusten kanssa tule ja ettei viikoista muodostu liian kuormittavia.
– Uuteen porukkaan on turvallisempaa tulla sektiosoittajaksi eli alempaan stemmaan, taitotason ja kiinnostuksen mukaan. Joskus kisällille on annettu johonkin yksittäiseen teokseen myös äänenjohtajan stemma. Kaiken kaikkiaan kisälleille on pystytty tarjoamaan monipuolisia tehtäviä, myös Lotan ohjelmistot vaihtelivat laidasta laitaan. Hän pääsi tekemään töitä eri kapellimestareiden ja myös ylikapellimestarimme kanssa, Vivolin kertoo.
Realistinen kuva orkesterityöstä
Rissanen kertoo kokemuksen antaneen realistisemman kuvan orkesterityöstä. Kilpailu on niin kovaa, että soittajien kuvittelee olevan yli-ihmisiä, jotka soittavat täydellisesti unissaankin.
– Mutta jokainenhan soittaa joskus väärin. Joskus harmittelin itse taukotilassa, että nyt meni kyllä soitto päin honkia. Oli tosi ihanaa, kun ammattilaiset komppasivat, että ei sujunut oikein heilläkään. Ja samalla he tsemppasivat, että esitys kyllä paranee, kun mennään viikkoa eteenpäin.
Päällimmäisenä ajatuksena kisällijakson jälkeen Rissanen kertoo tuntevansa tyytyväisyyttä siitä, että on tullut tehtyä oikeita orkesterimuusikon töitä. Lisäksi positiivinen palaute omasta soitosta kannustaa, itse kun helposti epäilee omia kykyjään. Erityisesti Lotan mieleen oli jäänyt eräs palaute.
– Ansku eli äänenjohtaja Annaleena Jämsä laittoi yhden kisälliviikon jälkeen tekstiviestin, että Venzago oli kysellyt minusta ja kehunut, että hienosti soi. Olin tietenkin iloinen kehuista, mutta samalla ihmettelin, että kuka ihmeen Venzago. Googletin nimen, ja sehän kuului viikon vierailevalle kapellimestarille, ilmeisen kuuluisa ja arvostettu orkesterinjohtaja, Rissanen nauraa.
Myös Vivolin kehuu yhteistyön sujuneen äärimmäisen hyvin.
Lotta on ollut rohkea, mukautuvainen ja mukava kollega. Hän edustaa sitä rautaista ammattitaitoa, mitä olemme tottuneet TAMKin opiskelijoissa näkemään.
Malla Vivolin
Teksti: Sirpa Lehtola
Kuva: Ville Hautakangas
