Samuel Kujala voitti Jussi-palkinnon ja tutkii näyttelijäntyön ja teknologian suhdetta Tampereen yliopistossa

Kujala on valmistunut teatteritaiteen maisteriksi Tampereen yliopistosta vuonna 2021. Tällä hetkellä hän työskentelee väitöskirjatutkijana monitieteisessä CONVERGENCE of Humans and Machines -ohjelmassa sekä osana Esiintymisen ääret -tutkimusryhmää. 

Näyttelijäntyön ja teknologian rajapinnassa 

Kujalan tutkimus tarkastelee näyttelijän ja teknologian välistä suhdetta. Häntä kiinnostaa erityisesti, miten tekniset olosuhteet vaikuttavat näyttelijän kokemukseen, kehoon ja ilmaisukeinoihin. 

– Teknologia nähdään usein rajoitteena, mutta se voi myös ruokkia näyttelijän luovuutta, Kujala sanoo. 

CONVERGENCE-hankkeessa hän yhdistää taiteellisen työskentelyn ja teknologisen tutkimuksen. Tutkimuksessa hyödynnetään muun muassa koneäköä, lisättyä todellisuutta ja kehon signaaleja tulkitsevia järjestelmiä. Tavoitteena on kehittää näyttelijäntyön menetelmiä, joissa ihminen ja teknologia toimivat vuorovaikutteisessa, jopa symbioottisessa suhteessa. 

Palkittu roolisuoritus 

Elokuvassa Jossain on valo joka ei sammu Kujala esittää klassisen musiikin parissa kasvanutta Paulia, joka ajautuu improvisoidun musiikin maailmaan. Rooli vaati näyttelijältä kokonaisvaltaista heittäytymistä ja fyysistä tarkkuutta. 

Kujala valmistautui rooliin muun muassa opettelemalla huilun soittoa ja harjoittelemalla tarkoituksella vaikeita musiikillisia osuuksia pitkiä aikoja, jotta hän tavoittaisi hahmon turhautumisen. Hän kuvaa hahmon sisäistä ristiriitaa “ruumiin kapinana” – kehollisena jännitteenä, jossa impulssit ja kontrolli törmäävät. 

Taiteen tutkimukselle lisää tilaa 

Kujala toivoo lisää arvostusta taiteilijalähtöiselle tutkimukselle. Hänen mukaansa näyttelijöillä on syvällistä ymmärrystä vuorovaikutuksesta ja kehollisuudesta, jota voitaisiin hyödyntää laajemmin myös muilla aloilla. 

– Toivon työstäni hahmottuvan, että näyttelijöillä on paljon annettavaa esimerkiksi teknologian kehittämiseen ja ihmisen ja koneen vuorovaikutuksen ymmärtämiseen, hän toteaa. 

Monitieteinen tutkimusympäristö tarjoaa Kujalalle mahdollisuuden yhdistää taiteellinen ja tekninen ajattelu. Samalla se avaa uusia näkökulmia esittävän taiteen tulevaisuuteen – ja siihen, miten teknologia voi toimia osana luovaa prosessia.