Samuli Saarni pyrkii lisäämään psykiatrian houkuttelevuutta sekä kehittämään mielenterveyspalvelujärjestelmää kestävämmäksi

Tällä hetkellä mielenterveyspalvelujärjestelmä ei pysty vastaamaan sen kysyntään. Ihmiset eivät saa hoitoa, mistä seuraa inhimillisen kärsimyksen lisäksi myös valtavat taloudelliset kustannukset esimerkiksi työkyvyttömyyden osalta. Tämä on yhteiskunnallisesti kestämätöntä. Samuli Saarni pyrkii vastaamaan tähän ongelmaan.

– Suomalainen palvelujärjestelmä on työvoiman osalta tilanteessa, jossa resursseja ei ole mahdollista lisätä. Palvelujärjestelmää tulee siis uudistaa, jotta siihen suunnatuilla resursseilla pystytään paremmin vastaamaan hoidon tarpeeseen, kommentoi Saarni.

Saarni on ollut perustamassa ja johtaa Terapiat etulinjaan -hanketta, jossa keskiössä on peruspalveluihin painottuvan mielenterveyspalvelujärjestelmän kehittäminen ja tutkiminen. Hanke on osa sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta ja tällä hetkellä toimintamallia vakiinnutetaan koko maassa.

Mielenterveyspalveluiden kehittämisessä digituetut hoidot ja koulutusmenetelmät ovat keskeisiä, jotta resurssit saataisiin riittämään ja kustannusvaikuttavuutta parannettua. Parhaimmillaan ne vähentävät työmäärän tarvetta sekä parantavat oppimis- ja hoitotuloksia.

Hankkeessa tehtävässä tutkimuksessa keskitytään palvelujärjestelmän ja yksittäisten hoitomuotojen vaikuttavuuteen. Tämän lisäksi hankkeessa koulutetaan laajasti terapeutteja ja siihen liittyen tehdään pedagogista tutkimusta digituetusta terapiakoulutuksesta.

– Digituetuissa hoidoissa ja koulutuksessa on paljon mahdollisuuksia. Tarkoitus ei ole korvata inhimillistä kontaktia digillä, vaan varmistaa kasvokkaisen vuorovaikutuksen ja digiympäristössä tapahtuvan työskentelyn oikea suhde, kertoo Saarni.

Saarni pyrkii yhdistämään tutkimisen ja kehittämisen. Hankkeessa pyritään tuottamaan käytännönläheistä tutkimusta, jotta tuloksia voidaan soveltaa melko suoraan käytäntöön. Tutkimuksella pyritään vaikuttamaan konkreettisesti terveydenhuoltojärjestelmään sekä terveyspolitiikkaan.

– Yliopiston ainutlaatuisena roolina on yhdistää akateeminen tutkimus, korkealaatuinen koulutus ja yhteiskunnallisesti vaikuttava kehittämistyö, kertoo Saarni.

Kuva: Jonne Renvall / Tampereen yliopisto

Psykiatriasta houkuttelevampi

Suomessa psykiatreista on pulaa ja heitä koulutetaan liian vähän tarpeeseen nähden. Siksi erikoislääkärikoulutus tulisi saada houkuttelevammaksi, ja se onkin yksi Saarnin tavoitteista professorina.

Psykiatrian oppialan ja Pirkanmaan hyvinvointialueen yhteistyö on Saarnin mielestä äärimmäisen tärkeä asia.

– Yliopiston tulisi pystyä kouluttamaan sellaisia lääkäreitä ja erikoislääkäreitä, jotka haluavat psykiatreiksi, osaavat psykiatrian ja viihtyvät psykiatrin työssään. On erityisen tärkeää ylläpitää hyvät koulutusolosuhteet yhdessä Pirkanmaan hyvinvointialueen kanssa, kommentoi Saarni.

Lääketieteen ja yhteiskuntatieteen yhdistäminen

Saarnilla on hieman epätavallinen ura taustalla, sillä hän on alusta asti käynyt kahta koulutusta ja tehnyt kahta tutkimusuraa rinnakkain. Hän on samanaikaisesti lukenut sekä lääkäriksi että valtiotieteiden maisteriksi, mutta myös väitellyt lääketieteestä sekä filosofiasta, terveydenhuollon etiikasta. Saarni on sekä sosiaalipsykiatrian että terveydenhuollon etiikan dosentti.

Saarni kokee lääketieteen, yhteiskuntatieteen ja etiikan yhdistämisen luontevaksi psykiatriassa. Yhteiskuntatieteet, mielenterveysasiat sekä palvelujärjestelmän kehitys täydentävät toisiaan ja niiden avulla on mahdollista ymmärtää syvemmin yhteiskunnan ilmiöitä mielenterveyskentän taustalla.

– Mielenterveysjärjestelmä on iso yhteiskunnallinen kysymys. Mielenterveyden häiriöt eivät poistu vain sillä, että niitä hoidetaan, joten palvelujärjestelmän kehittäminen kokonaisuutena on tärkeää. Palvelujärjestelmän tulee ottaa huomioon taustalla oleva yhteiskunta, joka altistaa ihmisiä erilaisille ongelmille. Mielenterveysasiat ovat myös käsitteellisesti monimutkaisia, eikä niitä voi yksinkertaistaa vain arvoneutraaleiksi luonnontieteellisiksi ilmiöiksi kertoo Saarni.

Tutkimusta Saarni on tehnyt lähes aina muiden asioiden rinnalla. Professuuri antaa mahdollisuuden keskittyä tutkimuksen tekoon ihan päiväsaikaankin. Tosin hänelle työn ja vapaa-ajan erottelu ei ole koskaan ollut kovin luontevaa, sillä hän kokee harrastavansa työntekoa, opiskelua ja tutkimusta.

– Kyseessä on kuitenkin itselle mielekkäiden ja arvokkaiden asioiden tekemisestä. Miksi lopettaisin niiden tekemisen kello neljältä iltapäivällä ja menisin pelaamaan golfia, kun en edes pidä golfista, pohtii Saarni.