Professori Nelli Piattoeva on kiinnostunut koulutuksen yhteiskunnallisista ja poliittisista yhteyksistä

Nelli Piattoevan tutkimus keskittyy tällä hetkellä entisen Neuvostoliiton alueen koulutusjärjestelmiin. Aiemmassa tutkimuksessaan hän on tutkinut myös suomalaista koulua muun muassa kansalaisuuden tuottamisen areenana. Piattoeva syntyi itse Neuvostoliitossa ja kävikin siellä ja Venäjällä koulunsa vuoteen 1995 asti. Neuvostoliitto romahti vuonna 1991, kun Piattoeva oli alakouluikäinen. Lapsuuden kokemukset innostivat osaltaan myös tutkimuksen pariin.

– Näin omin silmin, miten poliittisen järjestelmän muutos ja siirtymäaika vaikuttivat kouluun: oppikirjoja vaihdettiin, kokeita peruttiin, opettajat eivät aina tienneet vastauksia oppilaiden kysymyksiin. Innostuin osittain tämän henkilökohtaisen kokemuksen pohjalta koulutuksen sidoksesta yhteiskuntaan sekä koulun poliittisista ja yhteiskunnallisista sidoksista, hän sanoo.

Piattoeva tarkastelee koulutusta erityisesti hallinnan välineenä eli esimerkiksi koulua kansallisen identiteetin rakentamisen väylänä. Hän tutkii myös koulutuksen hallinnan keinojen muuttumista, missä painopiste on hallinnan teknologioissa kuten arvioinnissa ja datafikaatiossa eli toisin sanoen dataistumisessa. Molempia hallinnan teknologioita yhdistää niiden numeerinen ja näennäisobjektiivinen luonne.

– Kun vallan harjoittaminen verhoutuu numeroihin ja muihin tiedon tuottamisen muotoihin sen tunnistaminen muuttuu yhä vaikeammaksi ja samalla yhä tärkeämmäksi, Piattoeva painottaa.

Piattoeva on kiinnostunut tällä hetkellä erityisesti myös nationalismin eli kansallisuusaatteen ilmentymistä digitaalisten murrosten aikakaudella. Hän selvittää, miten perusopetuksen historiallinen rooli kansallisuusaatteen tuottajana näkyy koulutuksen digitalisaation diskursseissa ja digitaalisissa opetusvälineissä. Samalla hän tutkii kaupallisten toimijoiden, kuten digitaalisten teknologioiden tuottajien, roolia kansallisuusaatteen uudistumisessa.

Koulutuksen digitalisaation tutkimuksessa nousee myös kestävyyden teemat esille.

– Koulutuksen digitalisaation tutkimuksessa haluan nostaa esiin myös kriittistä näkökulmaa ilmiön vaikutuksista luontoon. Aiempi kriittinen tutkimus dataistumisesta on keskittynyt vahvasti eri ihmisryhmille ja oppimiskäsityksillemme koituviin negatiivisiin seurauksiin. Negatiiviset seuraukset tarkoittavat muun muassa sitä, että kuvamme oppimisesta muuttuu ja jopa kaventuu, jos se pohjautuu vain havaintoihin, jotka ovat muunnettavissa numeerisesti mitattavaan muotoon, Piattoeva kertoo.

Suomessakin ollaan hyvin huolestuneita kansainvälisen Programme for International Student Assessment eli PISA-tutkimuksen tuloksista, vaikka se onkin yksi mittari muiden joukossa. Keskeiseen asemaan noussut mittari aina myös viestii sen, mikä on mittaamisen arvoista ja näin saattaa muokata käsitystämme oikeasta suunnasta.

– Siksi on samalla tärkeää tutkia, miten opetukseen tulevat uudet oppimisteknologiat soveltuvat koulujen vastuuseen kestävästä ympäristöajattelusta ja -toimista. Energiaintensiivisten ja vaarallista ympäristöjätettä tuottavien laitteiden, hakukoneiden tai koneoppimisen käytön seuraukset luonnolle on tehtävä näkyväksi ja niille on mietittävä myös vaihtoehtoisia tapoja, Piattoeva sanoo.

Tuoreelle professorille tärkeitä teemoja ovat tieteellisen tiedon arvostaminen ja naisten rohkaisu akateemiselle uralle

Piattoeva aloitti Tampereen yliopiston kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnassa kasvatussosiologian professorina heinäkuussa 2023. Opetuksen ja tutkimustyön lisäksi Piattoevan vastuulla on väitöskirjatekijöiden ohjausta ja ulkopuolisen rahoituksen hakemista. Esimerkiksi viime syksynä hän työskenteli EU:n rahoitushaun parissa. Hän johtaa myös TRANSIT-tutkimuskeskusta. 

Piattoeva valmistelee parhaillaan kasvatustieteiden alan suurinta eurooppalaista European Educational Research Association -konferenssia, joka järjestetään Tampereella elokuussa 2026. Hän on paikallisen järjestäjätoimikunnan puheenjohtaja. Konferenssiin Tampereelle saapuu arvioltaan 2500 kasvatusalan tutkijaa eri puolilta maailmaa.

Professorin roolissaan hän haluaa, että kasvatuksen poliittinen ja yhteiskunnallinen ymmärrys olisi esillä sekä opiskelijoiden, tutkijakollegojen että päättäjien kesken.

– Koen, että professoreilla on erityinen vastuu tieteen autonomian vaalimisesta aikana, jolloin akateemista tiedettä sekä epäillään että siihen kohdistetaan erilaisia paineita ja odotuksia esimerkiksi siitä, että tiedon tulisi olla nopeasti hyödynnettävässä muodossa. Tutkimuksen tarkoituksena on kuitenkin esimerkiksi kehittää ajattelua. Haluan varmistaa, että tiedon tuottamisen perusluonne säilyisi arvostettuna itsessään ja että siihen olisi myös aikaa, Piattoeva toteaa.

Tuore naisprofessori haluaisi rohkaista myös muita naisia jatkamaan akateemisen työn huipulle. Hän kertoo tavanneensa useita naistutkijoita, joita mietityttää perheen ja työn yhdistäminen.

– Tämä on valitettavaa ja yllättävääkin maassa, jossa luotetaan naisten tasa-arvoiseen asemaan työmarkkinoilla ja koulutuksessa. Huoli on todellinen ja heijastaa akateemisen työn kasvavaa epävarmuutta vaihtelevan rahoituksen ja pätkätöiden keskellä, hän sanoo.

Akateemiselle uralle rohkaisemisen ohella Piattoeva kuitenkin painottaa, että on tärkeää pitää samalla huolta itsestään ja unelmistaan.

– Niistä ei tarvitse luopua urasuunnitelmien vuoksi.

Piattoeva kokee, että etenkin naistukiverkostot ovat olleet ratkaisevan tärkeitä hänen tutkijanurallaan. Hyvät ystävyyssuhteet luovat yhteenkuuluvuuden tunteen, luottamusta ja yleisen halun tutkia ja opettaa.