Elina Kestilä-Kekkonen tutkii demokratian tulevaisuuden kannalta tärkeää poliittista kiinnittymistä

Poliittisella kiinnittymisellä (political engagement) kuvataan muun muassa kiinnostusta politiikkaan ja luottamusta poliittisiin instituutioihin. Käsitteen avulla politiikan tutkija voi tarkastella esimerkiksi osallistumista, poliittisen viiteryhmän valintaa sekä politiikan takana olevia arvoja ja asenteita.

Professori Elina Kestilä-Kekkonen johtaa poliittisen kiinnittymisen tutkimusryhmää (POENG – Political Engagement Research Group) Tampereen yliopistossa. Ryhmä pyrkii ymmärtämään kiinnittymisen ja poliittisten asenteiden yhdenmukaisuuksia ja eroja. Laajemmin ryhmän tarkastelussa on poliittinen muutos, kun nuoremmat sukupolvet tulevat äänestysikään.

– Nuoria yhdistävät mutta myös jakavat erilaiset asiat kuin heidän vanhempiaan. Sillä on vaikutusta koko länsimaiseen demokratiaan, kun nuorista tulee myöhemmin päätöksentekijöitä. Toisaalta myös arvot ja uudet jakolinjat vaikuttavat siihen, millaista politiikkaa tehdään tulevaisuudessa, Kestilä-Kekkonen sanoo.

Poliittisen kiinnittymisen tutkimusryhmään kuuluu Kestilä-Kekkosen lisäksi kolme post doc -tutkijaa ja kolme väitöskirjatutkijaa. Ryhmässä on tutkittu myös poliittista kompetenssia eli sitä, kokeeko ihminen ymmärtävänsä politiikkaa ja pystyvänsä vaikuttamaan siihen. Kestilä-Kekkonen sanoo, että Suomessa on poikkeuksellisen korkea poliittinen luottamus, mutta keskimäärin alhainen poliittinen kompetenssi. Kysymys kuuluu silloin, voiko luottamus olla laadukasta kansalaisten kokiessa, etteivät he ymmärrä politiikkaa.

Kestilä-Kekkonen pitää Suomen äänestysaktiivisuutta kohtuullisen hyvänä. Ongelmana on kuitenkin kansalaisten eriytyminen poliittisessa kiinnittymisessä. Yhteiskuntaan syntyy eriarvoisuutta, kun osa väestöryhmistä jää poliittisen osallistumisen ja päätöksenteon ulkopuolelle. Kestilä-Kekkonen kehottaakin miettimään, millaiselta edustuksellinen demokratia silloin näyttää tulevaisuudessa.

– Koulutuksella on nykyisin suuri merkitys siihen, ketkä äänestävät. Mitä alhaisemmaksi äänestysprosentti laskee, sitä enemmän syntyy eriarvoisuutta. Koulutuksella on myös vahva yhteys poliittiseen kompetenssiin, mikä edelleen vaikuttaa osallistumishalukkuuteen.

– Samat ihmiset, jotka äänestävät, osallistuvat myös uusiin poliittisen osallistumisen muotoihin, kuten osallistuvaan budjetointiin. Niiden pohjimmainen tarkoitus olisi kuitenkin aktivoida laajasti ihmisiä osallistumaan eri väestöryhmistä, Kestilä-Kekkonen muistuttaa.

Elina Kestilä-Kekkonen on tehnyt pitkän opetusuran lehtorina ja professorin sijaisena Turun ja Tampereen yliopistoissa. Tenure track -professorikauden jälkeen hänet nimitettiin maaliskuussa 2024 valtio-opin professoriksi Tampereen yliopiston johtamisen ja talouden tiedekuntaan.

Poliittisen kiinnittymisen eriarvoisuutta voitaisiin tasata koulussa

Parhaillaan professori Kestilä-Kekkonen johtaa Koneen säätiön rahoittamaa tutkimusta. Nelivuotinen Poliittisten arvojen ylisukupolvisuuden repeämät Suomessa -hanke tarkastelee, miten poliittiset arvot siirtyvät sukupolvien välillä. 

Tutkimus laajentaa Kestilä-Kekkosen tutkimusryhmän Suomen Akatemian rahoittamia hankkeita, joissa on tutkittu poliittisen luottamuksen syntymekanismeja sekä poliittisen sosialisaation vaikutusta 15-vuotiaisiin nuoriin. Tutkijat selvittivät perheen sosioekonomisen taustan merkitystä poliittisen käyttäytymisen eriytymiseen, ennen äänestysikää.

– Jo 15-vuotiaissa on havaittavissa se, että heikommista sosioekonomisista taustoista tulevat nuoret eivät koe ymmärtävänsä samalla tavalla politiikkaa kuin perheissä, joissa vanhemmat ovat sosioekonomisesti paremmassa asemassa ja usein myös vahvemmin poliittisesti kiinnittyneitä. Eriytymiskehitys jatkuu edelleen toisella asteella jaon muodostuessa lukiolaisten ja ammattikoululaisten välille, Kestilä-Kekkonen kertoo.

Tutkijat laittavatkin painoa demokratiakasvatukseen, sillä koulu voisi tasata kodin lähtökohtien eroja. Kestilä-Kekkosen mielestä on silti ongelmallista, että lukiolaiset saavat rautaisannoksen yhteiskuntaoppia, mutta ammattikoulun opetuksessa sen osuutta on entisestään vähennetty.

– Tutkimuksemme keskeinen tulos oli, että peruskoulussa keskustelemalla yhteiskunnallisista asioista voitaisiin jonkin verran tasata eroja. Polarisoituneessa yhteiskunnassa korostuvat luokkahuoneen turvallinen ilmapiiri ja opettajien ohjaava ote, jotta tasa-arvoinen keskustelu jakavistakin aiheista on mahdollista.

Kyselytutkimuksilla yleistettävää tietoa poliittisesta käyttäytymisestä

Elina Kestilä-Kekkonen väitteli vuonna 2007 valtiotieteiden tohtoriksi. Turun yliopistossa tarkastettu väitöskirja käsitteli populistisen oikeiston kannatukseen vaikuttavia tekijöitä. Väitöskirjaan kuuluvassa tutkimusartikkelissa väittelijä ennusti populismin läpimurron myös Suomessa. Kestilä-Kekkonen osoitti, että esimerkiksi asenteet maahanmuuttoon eivät eronneet merkittävästi suvaitsevaisempaan suuntaan maista, jotka olivat tuolloin todistaneet populismin nousua. Vuoden 2011 vaaleissa tapahtui ”jytky”, jonka myötä perussuomalaiset nousi suureksi puolueeksi.

Väitöskirjastaan asti Kestilä-Kekkonen on toteuttanut pääosin kvantitatiivista tutkimusotetta. Hänen erikoisalaansa on kyselytutkimusten suunnittelu ja analyysi, jota hän on opettanut Tampereellakin kehittäen politiikan tutkimusten määrällisten menetelmien opetusta yliopistossa. 

Laajoissa kyselytutkimuksessa Kestilä-Kekkosta kiehtoo niiden mahdollistama tieto ihmisten käyttäytymisestä, kun tulokset voidaan yleistää väestötasolle. Tutkijat pystyvät sanomaan jotakin siitä, miten ihmiset käyttäytyvät ja ajattelevat keskimääräisesti tai mitä eroja vallitsee.

– Toisaalta kiehtovaa on myös se, että ihmiset saattavat ajatella lopulta toisin kuin tutkija olettaa. Ajattelemme helposti, että pienempää julkista sektoria kannattava äänestäjä kannattaa myös alhaisempaa verotusta, mutta asia ei kyselyissä välttämättä mene näin. Tilanne, jossa oma mittaristo ei toimikaan, on hyvin kiinnostava. Ihmiset yhdistävä silloin eri tavalla asioita kuin niitä pitäisi teoreettisesti yhdistää, professori Kestilä-Kekkonen kuvaa.

Opetuksen kehittämiseen satsataan Tampereella

Tampereen yliopistossa Kestilä-Kekkonen ideoi jo vuonna 2015 tutkimusprojektikurssin, jonka tarkoituksena on lähentää opiskelijoita tutkimuksen tekemiseen. Samalla opitaan projektinhallintaa ja yhteistyötä. Tutkimusprojektikursseja on toteutettu valtio-opissa siitä lähtien joko lukuvuosi.

Alkuvuodesta väitöskirjatutkijoiden Maarika Kujasen ja Venla Hannukselan ohjaamana opiskelijat selvittivät puoluekannan vaikutusta presidenttiehdokkaan valintaan. Professori Tapio Raunio vetää tutkimusprojektikurssin EU-vaaleista ja syksyllä USA:n presidentinvaaleista.

Yleisemmin Kestilä-Kekkonen korostaa mutkatonta, hierarkiasta vapaata yhteydenpitoa opiskelijoiden suuntaan. Ohjaavan professorin ei tarvitse korostaa asemaansa roolistaan käsin, kunhan sovituista opiskelun ja jatkotutkimuksen asioista pidetään kiinni.

Kestilä-Kekkosen uralle tärkeä henkilö on ollut  väitöskirjaa ohjannut Turun yliopiston emeritusprofessori Hannu Nurmi, jolta hän on oppinut erityisesti millainen on hyvä ohjaaja ja esihenkilö. Professori Tapio Raunio puolestaan edustaa Kestilä-Kekkoselle esimerkkiä hyvästä tutkija-opettajasta, jolla on halua kehittää opetusta ja yhdistää se ajankohtaiseen tutkimukseen. Menestyneenä naisprofessorina opiskeluaikana hänen esikuvanaan oli nykyinen kollega professori Kaisa Herne.

– Näen politiikan tutkimuksen laajemmin vallantutkimuksena. Valta on käsite, joka yhdistää oppiaineen käytävällä poliittisen filosofian tutkijoita, kokeellisen tutkimuksen tekijöitä ja EU-tutkijoita. Se, kenellä valta on ja miten käytetään – minun tutkimuksessani se kenellä valtaa ei ole – luo ydinkäsitteet kaikille. Samalla on hienoa, että Tampereen yliopistossa on menetelmällisesti vaihtelevaa tutkimusta.