Hyppää pääsisältöön

Katri Lindfors tekee salapoliisityötä löytääkseen syyt keliakian puhkeamiseen ja vaihteleviin oireisiin

Julkaistu 11.4.2024
Tampereen yliopisto
Katri Lindfors seisoo metsämaisemassa ja katsoo yläviistoon.
Katri Lindfors toimii Tampereen yliopiston molekyylibiologian professorina sekä Keliakiatutkimuskeskuksen varajohtajana.Kuva: Jonne Renvall
Keliakia on autoimmuunisairaus, johon voi sairastua missä iässä vain. Professori Katri Lindfors penkoo perinnöllisiä alttiuksia ja immunologisia vasteita löytääkseen selityksiä taudin puhkeamiselle ja moninaiselle taudinkuvalle. Parempi ymmärrys keliakiasta parantaa sen diagnostiikkaa ja voi hyödyttää uusien hoitomuotojen kehittämistä.

Miksi keliakia kehittyy vain osalle meistä ja miksi sen taudinkuva vaihtelee niin paljon? Näihin kysymyksiin molekyylibiologian professori Katri Lindfors yrittää kaivaa vastauksia.

– Yhdellä keliakia oireilee suolistovaivoin, toisella tauti näkyy iholla, kolmannella se aiheuttaa neurologisia oireita, neljännellä nivelvaivoja ja viidennellä vielä jotain muuta. Tavoitteeni on selvittää, liittyykö eri taudinkuviin erityyppinen perinnöllinen alttius, joka tätä voisi selittää ja onko eri tautimuodoissa erilainen immunologinen vaste tai mekanismi, Lindfors kertoo.

Keliakian puhkeamismysteerin ratkomisessa Lindfors kollegoineen hyödyntää isoa potilasmateriaalia ja suomalaista FinnGen-aineistoa. FinnGen on vuonna 2017 käynnistynyt laaja biopankkitutkimushanke, jossa kuuden vuoden aikana tuotettiin genomitiedot puolesta miljoonasta suomalaisesta.

Toisen tärkeän johtolangan tarjoaa kansainvälinen The Environmental Determinants of Diabetes in the Young (TEDDY) -projekti. TEDDY on syntymäkohorttitutkimus, johon lapset rekrytoidaan jo syntymästä ja heitä seurataan viisitoistavuotiaiksi saakka.

– Tutkimukseen kutsutaan lapset, joilla on perinnöllinen alttius tyypin 1 diabetekselle. Koska tyypin 1 diabeteksella ja keliakialla on yhteinen alttius, osa lapsista kehittää seuranta-aikana keliakian. Jos lapsi sairastuu keliakiaan esimerkiksi kolmen vuoden iässä, hänestä on jo olemassa kattavasti näytteitä taudin puhkeamista edeltävältä ajalta. Tällaisessa tutkimusasetelmassa pääsee todella hyvin tarkastelemaan tekijöitä, jotka mahdollisesti johtavat sairastumisen syiden jäljille.

Vastaavien seurantatutkimusten kautta on jo selvitetty muun muassa se, että lapset, joille keliakia puhkeaa, saavat varhaislapsuudessa ruoan kautta verrokkeja enemmän gluteenia. On myös saatu viitteitä, että tietyntyyppiset infektiot, kuten enterovirusinfektiot, voisivat kytkeytyä keliakian kehittymiseen.

Lindfors korostaa yhteistyön tärkeyttä tutkimuksen eteenpäin viemisessä. Keliakiatutkimuskeskuksessa tehdään aidosti poikkitieteellistä yhteistyötä eri asiantuntijoiden kesken, mikä ei kansainvälisesti katsoen ole itsestäänselvyys.
Kuva: Jonne Renvall

Siihen kysymykseen, miksi taudinkuva vaihtelee, onkin vaikeampi vastata.

Esimerkiksi ihokeliakian yhdeksi syyksi epäillään sitä, että ”normaalia” keliakiaa ei tunnisteta riittävän ajoissa, eikä potilasta sen vuoksi hoidetakaan. Tästä syystä tauti pääsee kehittymään ihokeliakiaksi.

– Mutta molekyylimekanismista ihokeliakian taustalla tiedetään vasta vähän. Olemme saaneet viitteitä, että tietyntyyppiset perinnölliset tekijät voisivat olla osatekijä. Tiedetään myös, että ihokeliakiaan liittyy ihan omanlaisensa vasta-aineresponssi. Mutta toistaiseksi vastaukset siihen, miksi keliakian taudinkuva vaihtelee, ovat aika levällään.

Yhteistyö mahdollistaa uraauurtavan keliakiatutkimuksen

Molekyylibiologian professorin ohella Lindfors kantaa Tampereen yliopiston Keliakiatutkimuskeskuksen varajohtajan titteliä. Siellä tehtävässä tutkimuksessa johtotähtenä on hypoteesi, että ihokeliakian – samoin kuin ”perinteisen” keliakian – alkusyy löytyy ohutsuolesta.

– Pengomme erilaisten menetelmien ja lähestymistapojen avulla, mitä ihokeliaakikon ohutsuolessa tapahtuu ehkä eri lailla kuin ”normaalin” keliaakikon ohutsuolessa, ja miten tämä heijastuu lopulta iholle. Tämä on salapoliisityötä, missä yhden vastauksen löytyminen aiheuttaa kymmenen uutta kysymystä, Lindfors kertoo.

Vaikka avoimia kysymyksiä riittää, niihin on Lindforsin mielestä hyvät mahdollisuudet löytää vastaukset. Suomessa keliakiatutkimus on alkanut jo 1980-luvulla, ja tutkimus on kehittynyt uraauurtavaksi. Ja siinä Tampere voi todella paukutella henkseleitään. Merkittävä osa suomalaisesta tutkimuksesta nimittäin tapahtuu Tampereen yliopistossa, jonka Keliakiatutkimuskeskus on lisäksi ainoaa laatuaan Suomessa.

– Tampereella tehtävä tutkimus on kansainvälisestikin tunnustettua. Vahvuutemme on poikkitieteellinen tutkimus ja yhteistyöhön panostaminen. Minun kaltaiseni perustutkijat tekevät tiivistä yhteistyötä kliinikoiden kanssa, ja myös eri alojen lääkärit puhaltavat keliakiatutkimuksessa yhteen hiileen. Hyödynnämme monien asiantuntijoiden tietoja ja viemme näin tiedettä eteenpäin. Me olemme tosi hyviä!

Olisiko näin ollen realistista odottaa ratkaisua myös siihen, että jonain päivänä keliakiaan saadaan kehitettyä jokin muu hoito kuin gluteeniton ruokavalio? Se onkin keliakiatutkimuksen päivänpolttava kysymys ja pinnan alla kuplii jo.

–  Tällä hetkellä lupaavimmalta näyttää lääkehoito, joka estää transglutaminaasi 2-entsyymin toiminnan ja ehkäisee gluteenin aiheuttaman suolinukan vaurioitumisen ohutsuolessa. Emeritusprofessori Markku Mäki Keliakiatutkimuskeskuksesta on mukana tässä tutkimuksessa. Erilaisia lääkeaihioita tutkitaan maailmallakin paljon, mutta voittajaveikkauksessa kirjoittaisin tässä vaiheessa arpalippuun transglutaminaasi 2-estäjän.

Katri Lindfors

 

  • Kotoisin Pirkkalasta.
  • Valmistui filosofian tohtoriksi 2004 Tampereen yliopistosta.
  • Aloitti Keliakiatutkimuskeskuksen varajohtajana 2021.
  • Nimitettiin Tampereen yliopiston molekyylibiologian professoriksi 2022.

Lahjoita keliakiatutkimukseen - auta keliakiasta kärsiviä

Keliakia on autoimmuunisairaus, johon voi sairastua missä iässä tahansa. Tällä hetkellä ainoa hoito sairauteen on täysin gluteeniton ruokavalio. Tampereen yliopistossa tehdään maailman johtavaa poikkitieteellistä keliakiatutkimusta. Lahjoittamalla autat sairauden diagnostiikan ja hoidon kehittämisessä.

Lahjoita keliakiatutkimukseen yksityishenkilönä

Lahjoita keliakiatutkimukseen organisaation puolesta

Kirjoittaja: Sari Laapotti