Professori Katja Kuusisto haluaa kehittää päihdeongelmien ja riippuvuuksien hoitoa

Sosiaalityön tutkimusta päihdehoidosta ja sen vaikuttavuudesta on tehty Suomessa varsin vähän, vaikka päihdeongelmat ja muut riippuvuudet ovat merkittäviä sosiaalityön asiakkaiden ongelmia. Katja Kuusiston päämääränä on erityisesti päihdekuntoutuksen tuloksellisuuden kehittäminen ja siihen uusien strategioiden luominen. Näin tuotetaan paremmin kohdennettuja ja vaikuttavia palveluita.

– Tutkimukselleni on tyypillistä luonnollisten seuranta-asetelmien varaan rakentuva arviointi- ja vaikuttavuustutkimus avo- ja laitospäihdekuntoutuksen konteksteissa sekä palvelupolkujen tutkimuksessa, hän kertoo.

Kuusisto haluaa tehtävässään vahvistaa myös kvantitatiivisen tutkimuksen roolia sosiaalityössä.

– Suomalainen sosiaalityön tutkimus on tunnettu paremmin vahvuuksistaan laadullisissa menetelmissä, eikä tilanne Tampereen yliopistossa ole poikkeus. Sosiaalityön tutkimuksessa tarvitaan monipuolisempaa menetelmällistä variaatiota ja asiantuntemusta, Kuusisto toteaa.

Kuusisto näkee monimenetelmäisen tutkimuksen tärkeänä sosiaalityölle. Sosiaalityön käyttämien työmenetelmien vaikuttavuuden arviointi vaatii laajaa menetelmällistä ymmärrystä sosiaalityön eri toimintakentillä.

Kuusisto aloitti vuonna 2021 tenure track -urapolun ja on nyt toiminut vuoden 2023 lokakuusta sosiaalityön professorina yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa, hyvinvointitieteiden yksikössä. Hänen työnkuvaansa kuuluu tutkimustyön lisäksi tutkimushankkeiden suunnittelu, joissa korostuu vahvasti yhteistyö eri toimijoiden kanssa. Työnkuvaan kuuluu myös yliopisto-opetus. Lisäksi Kuusisto vetää yhdessä sosiaalipsykologian professorin ja SOC tutkimuksen varadekaanin Atte Oksasen kanssa Addiktioseminaaria. Sen keskeinen tehtävä on tarjota addiktioiden parissa väitöskirjaansa tekeville tukea ja osaamista riippuvuustutkimuksen saralla.

Kiinnostus tutkijanuraan löytyi opintojen kautta

Tampereella opiskellut Kuusisto kertoo olevansa työläisperheestä, joten lapsuus ei johdatellut akateemiseen maailmaan. Hän kuitenkin päätyi Tampereen yliopistoon opiskelemaan sosiaalityötä, ja opiskelut veivät mukanaan. Kuusisto kertoo opettajien ja professoreiden olleen merkittävässä roolissa tutkijanurasta innostumisessa.

– Olen ikuisesti kiitollinen edesmenneelle sosiaalityön professori Pekka Saarniolle, jonka osaaminen ja innostava tapa ottaa opiskelijat mukaan tutkimuksen tekoon jo opintojen aikana vei mukanaan. Huomasin nauttivani tutkimuksesta, luovuudesta, jota siinä saa käyttää ja uusien ilmiöiden raottamisesta. Hän ohjasi minut esimerkiksi tutkimaan spontaania toipumista riippuvuuksista, josta tein graduni.

Kuusisto päätti jatkaa gradututkielman teemalla vielä väitöskirjaan. Myöhemmin painopiste on siirtynyt enemmän hoitoon.

– Väitöskirjan jälkeen olen suuntautunut enemmän hoidon kysymyksiin, joka onkin sosiaalityön näkökulmasta perusteltu valinta. Koen, että alueen tutkimus tuo tietoa hoitokäytäntöjen kehittämiseen ja vaikuttaa siihen hoitotodellisuuteen, jonka päihteitä ongelmallisesti käyttävät asiakkaat kohtaavat. Vaikuttamisen mahdollisuudet tutkimuksen kautta on ehkä se, miksi tätä teen, hän sanoo.

NUPPU-hanke syventyy päihdehuollon ja lastensuojelun yhteistyön merkityksellisyyteen

Tällä hetkellä näyttää siltä, että suomalainen yhteiskunta ei saavuta päihde- ja riippuvuusstrategiassa asetettuja tavoitteita riittävällä tasolla. Tämä kehitys yhdessä aihepiiristä puuttuvan tutkimuksen kanssa on herättänyt perusteltua huolta nuorten päihdepalveluiden tilasta.

Kuusiston johtamassa TreAdd-tutkimusryhmässä on työn alla tällä hetkellä kaksi suurempaa hanketta, joista toinen tutkii tätä teemaa; ”Päihdehuollon ja lastensuojelun rajapinnalla - saavatko päihteitä käyttävät nuoret tarvitsemaansa tukea?” eli NUPPU – nuorten puuttuvat päihdepalvelut. Hankkeessa syvennytään tutkimuksellisesti vähemmälle huomiolle jääneisiin päihteitä ongelmallisesti käyttäviin nuoriin ja heille kohdennettuihin palveluihin. Aihe on hyvin ajankohtainen.

– Vaikka päihteettömien nuorten määrä on noussut, osalla riskit päihdeongelman kehittymiseen ovat korostuneet. Samalla nuorille tarkoitetuista kuntouttavista päihdepalveluista ei ole riittävästi tutkimustietoa. Sosiaalityön tutkimukselle teema on keskeinen, sillä sosiaalihuollolla on merkittävä rooli alaikäisten päihteitä käyttävien nuorten palvelupolkujen varmistajana. Päihteitä ongelmallisesti käyttävät nuoret ovat usein sekä lastensuojelun että päihdehuollon asiakkuuden tarpeessa, Kuusisto kertoo.

Tutkimushankkeen perimmäisenä tavoitteena on tunnistaa kehittämiskohtia, joiden avulla voidaan rakentaa vaikuttavia palvelupolkuja ja -prosesseja tilanteissa, joissa päihdehuollon ja lastensuojelun työkentät kohtaavat lapsia, nuoria ja heidän perheitään asiakastyön arjessa.

Tutkimushankkeet ja niiden parissa tehtävä tutkimus työllistävät siis vahvasti tuoretta professoria. Tulevaisuuden kiinnostuksen kohteiksi hän nimeää esimerkiksi terapeuttien väliset tuloksellisuuserot. Eli se, miksi yhden terapeutin asiakkaat selviävät paremmin kuin toisen.

– Tai toiseksi se, miten uudet teknologiat voidaan valjastaa terapian ja lääkkeellisen hoidon rinnalle päihteitä ongelmallisesti käyttävien toipumista edistämään, hän jatkaa.