Vieraileva tähti – Semna Segal hurmasi tamperelaiset hittimusikaalissa

Ensimmäinen laulutunti jännitti jo etukäteen. Varsinainen shokki iski kuitenkin siinä vaiheessa, kun Semna Segal näki laulun sanat. Nehän ovat suomeksi! 

Hollantilainen Segal, 25, oli saapunut vaihto-oppilaaksi Tampereelle vain muutamaa viikkoa aiemmin, elokuussa 2018. Tullessaan hän ei osannut sanaakaan suomea. Mutta nyt piti opetella. 

Semnasta Margaretiksi 

Tammikuussa 2019 vaaleansiniseen jakkupukuun pukeutunut Segal seisoo Tampereen yliopiston Alakuppilassa mikrofoni kädessään. Hän toivottaa yleisön tervetulleeksi virheettömällä suomenkielellä. Alkamassa on Tampereen näyttelijäntyönlaitoksen Nätyn HAIR-musikaali. Tai oikeammin HAIR-musikaali revisited. 

Segalin roolihahmo on antropologi Margaret Mead, joka tässä näytelmässä tekee tutkielmaa 1960-luvun hippiyhteisöstä vuonna 2019. Todellisuudessa yhdysvaltalainen antropologi Mead kuoli 15. marraskuuta 1978. 

– Mutta DNA:tani otettiin talteen, tuosta perimästä muokattiin alkio ja siitä synnyin minä, Segalin Mead kertoo ja johdattaa yleisön katsomoon. 

Näytelmä alkaa. 

Alkuperäisen Broadway-musikaalin tavoin tämäkin HAIR on huumeita, sekoilua – ja paljasta pintaa. Segalin roolihahmo pysyttelee alkuun katsomon puolella ja tekee muistiinpanoja ”heimon” edesottamuksista. Aika ajoin hän muistuttaa yleisöä siitä, että nyt ei olla 1960-luvulla. 

– Eikö tuo Bergerin kommentti ollut aika seksistinen? Entä jos heitettäisiinkin nämä sukupuoliroolit toisinpäin, Segal-Mead ehdottaa. Näin myös tapahtuu. 

Näytelmän loppua kohden niin Segalin hahmo kuin yleisökin imeytyvät ”heimon” menoon mukaan. Meadin asiallinen jakkupuku saa kyytiä, kun huumaantunut antropologi heittäytyy tanssimaan ja laulamaan yhdessä heimon kanssa. Paitakin aukeaa. 

Vai että Suomeen 

Pari päivää myöhemmin Segal porhaltaa tamperelaiseen kahvilaan. 

– Anteeksi, että olen myöhässä, hän pahoittelee ja pyyhkii hikeä otsaltaan. 

Takana on tiukka esitysputki ja edessä vielä viimeiset näytökset. Niiden jälkeen Segal palaa varsinaiseen opinahjoonsa Kaskin taidekouluun Belgian Ghentiin. Sitä ennen on aika luoda katsaus Suomessa, Tampereella ja Nätyssä vietettyihin kuukausiin. 

– Amazing, ihmeellistä. 

Sillä sanalla Segal kuvaa kulunutta vaihto-opiskeluaan. Olkoonkin, että Suomi ja Tampere eivät alun perin olleet hänen haaveissaan. 

– Olin opiskellut näyttelemistä Kaskissa kaksi vuotta, mutta en oikein tiennyt, miksi haluan tulla. En myöskään kokenut vielä löytäneeni omaa teatterikieltäni. 

Segal ajatteli, että vaihto-opiskelu voisi tarjota, jos nyt ei uutta työkieltä, niin ainakin uusia näköaloja ja vaihtoehtoja. 

– Sitten kävi ilmi, että Kaskin yliopistolla on vaihtosopimus vain kahteen yliopistoon. Niistä toinen sijaitsi synnyinkaupungissani Amsterdamissa, toinen Tampereella. Tietenkään en halunnut lähteä vaihtoon kotikaupunkiini. 

Sattumalta Nätyn professori Pauliina Hulkko vieraili juuri noihin aikoihin Kaskissa. Hän kertoi Segalille tulevasta HAIR-tuotannosta ja se ratkaisi päätöksen. 

– Oli huikeaa päästä tekemään näin isoa tuotantoa, jossa on oikea teatterilava, puvustus ja orkesteri. Omassa yliopistossani tuotannot ovat pienempiä. Lisäksi rakastan hippikulttuuria. 

Otetaanko vaatteet pois? 

Alkuperäinen HAIR järkytti aikansa yleisöjä muun muassa alastomuudellaan. Myös Nätyn HAIRissa näkyy paljaita ylä- ja alaosia. Samaan aikaan, #metoo-liikehdinnän jälkimainingeissa, kulttuurialalla käydään vilkasta keskustelua siitä, mikä on alastomuuden tarkoitus näyttämöllä, kenen pintaa näytetään, kenelle ja miksi. 

Tästä keskusteltiin myös Nätyssä. 

– Ohjaajamme Pauliinan ohje oli, että vaatteita voi ottaa pois, jos haluaa ja sen verran kuin haluaa. Jokainen sai tehdä niin kuin tuntui parhaalta. Toki alastomuuteen liittyy tiettyä haavoittuvuutta, mutta minulle se on ok. Sitä paitsi täällä Suomessahan ollaan saunassakin alasti muiden seurassa.

 

Moralisointi on väsyttävää. Teatterin tehtävä on herättää kysymyksiä, ei antaa vastauksia. 

 

Myös näytelmän 2010-luvulle tuotu kommentaarimainen ulottuvuus vaikutti siihen, että alastomuudella ei vain shokeerattu tai vilauteltu. 

– Kun alkuperäistä HAIRia kirjoitettiin, länsimainen kulttuuri oli huomattavasti seksistisempi kuin nyt. Omassa tuotannossamme löysimme tavan muistuttaa tasa-arvosta, kuitenkin ilman ryppyotsaista tuomitsevuutta. 

Segalin mukaan teatterin yksi tehtävä onkin olla opettavainen. Mutta oikealla tavalla. 

– Moralisointi on väsyttävää. Teatterin tehtävä on herättää kysymyksiä, ei antaa vastauksia. Siinä meidän HAIR mielestäni onnistui. 

 

Missä kieli on? 

Ajatuksia herättävän teatterin tekemisen lisäksi Segaliin teki Suomessa ja Tampereella vaikutuksen täkäläinen opiskelijayhteisö. 

– Nätyn opiskelijaryhmä on pieni ja tiivis, kuin pieni perhe. Tunsin alusta asti olevani todella hyväksytty ja tervetullut. Oleminen ja tekeminen on koko ajan ollut todella luontevaa ja rentoa. Vaikken puhu paikallista kieltä enkä osaa ääntää kadunnimiä, olen tuntenut olevani kotona. 

Lukuun ottamatta ehkä sitä ensimmäistä lauluharjoitusta. 

– Kappale oli Aquarius. Se on vaikea kappale muutenkin, saati sitten suomeksi laulettuna. Ylipäätään HAIR on näytelmä, jossa ei ole juuri tolkkua. Sehän on sen koko idea. Koko näytelmä koostuu lähinnä ironisista keskusteluista. Ja sitten sama vielä suomeksi. Olin alkuun ihan kujalla. 

Koska näytelmän harjoitusten aikataulu oli tiukka, Segalin joululoma meni lähinnä vuorosanoja harjoitellessa. Apua hän sai Tampereen yliopiston puheen ja äänitekniikan lehtorilta Tiina Syrjältä. 

– Hän näytti konkreettisesti, missä kohtaa suuta kielen tulee olla minkäkin äänteen kohdalla. Tiinasta tuli minun sankarini. 

Yhteistyön tuloksena Segalin virheetön ääntämys hämmästytti yleisön, ja sitä ihmeteltiin aina maakuntalehteä myöten. Oppi on tuottanut hupia myös Segalille itselleen. 

– Voin järkyttää ihmisiä baarissa sanomalla yhtäkkiä selvällä suomenkielellä jotain ihan outoa ja asiaankuulumatonta. 

Glögi auttaa kylmyyteen 

HAIRin esitykset saivat lopulta valtavan suosion ja jokainen näytös myytiin loppuun. Myös viralliset arviot olivat ylistäviä. Ei ihme, että Segalin parhaat muistot Suomen-opinnoista liittyvät nimenomaan näytelmään. 

– Ensi-illan muistan varmasti vielä pitkään. Olimme tehneet harjoituksissa pitkää päivää. Aamuisin oli pimeää, kun saavuimme harjoituksiin. Sitten vietimme päivät pimeässä Teatterimontussa. Kotiin pääsimme iltamyöhällä. Kun ensi-ilta sitten koitti ja saimme näytöksen jälkeen mahtavat aplodit, se oli ihana hetki. 

Muita Suomesta mukaan tarttuneita kokemuksia ovat olleet opiskelijoiden karaoke-illat sekä saunominen Rauhaniemen kansankylpylässä. 

– Myös opetus on ollut todella hyvää ja kiinnostavaa. 

Suomen ilmastosta Segal haluaa sanoa sanasen heille, jotka harkitsevat vaihto-opiskelua Suomessa. 

– Jos ei pidä kylmästä, kannattaa ehkä mennä jonnekin muualle. Itse tykkään kylmyydestä. Tai oikeammin siitä, kun pakkasella voi mennä metsään laavulle, tehdä tulet ja katsella liekkejä ja juoda kuumaa glögiä. Joka paikassa on lunta, ja järvet ja metsät ovat ihan kaupungin vieressä. Se on taianomaista. 

Entä löytyikö Suomen-vaihdosta se oma teatterin tekemisen kieli ja tapa? 

– En tiedä. Ainakin löysin uuden lähestymistavan näyttelemiseen. Suomalaisessa teatterissa näytelmän harjoittelu aloitetaan enemmän ulkopuolelta kuin muualla. Ote on groteskimpi ja fyysisempi. Näytelmää ei lähestytä niinkään älyllisesti vaan fyysisesti. 

Koska Segal tupsahti tiiviiseen joukkoon ulkopuolelta, hänellä ei ollut ennakkokäsitystä siitä, mitä häneltä odotetaan. Se vapautti. 

– En yritä miellyttää, vaan etsin itse, mitä haluan tehdä. Olen myös oivaltanut, ettei opetuksesta tarvitse imeä kaikkea sellaisenaan. Otan vain sen, mikä sopii minulle. 

Semna Segal 

• 25-vuotias, kotoisin Amsterdamista, Hollannista. 
• Opiskelee kolmatta vuotta teatteria Belgian Ghentin taideyliopistossa (School of Arts of University College Ghent) sijaitsevassa Kaskin taidekoulussa (The Royal Academy of Fine Arts). 
• Semnan vinkki tuleville vaihto-opiskeluille: ”Varo jämähtämistä kansainväliseen vaihto-opiskelijaryhmään. Mene rohkeasti sisään paikalliseen porukkaan ja kulttuuriin.”