Anne Lindfors: Järjestöyhteistyöllä ja avoimella viestinnällä ihmisten osallisuuteen sotessa
Jäykistä rakenteista ketteriin verkostoihin
Harvalla sote-järjestöllä on maakunnallinen tai alueellinen rakenne, sillä hallintoa on vuosien saatossa kevennetty. Osa järjestöistä on valtakunnallisia, ja alueellistenkin järjestöjen toimialue ulottuu usein monen maakunnan alueelle. Järjestöjen moninaisuus on rikkaus, mutta yhteistyön kannalta haaste.
Maakunnissa on satoja, ellei tuhansia järjestöjä – mikä taho kokoaa ne yhteen? Järjestöiltä on puuttunut maakuntatason yhteenliittymä, joka olisi keskustelukumppani maakuntahallinnon kanssa. Stean rahoituksella on käynnistetty jokaiseen maakuntaan koordinaatiohanke, joka mahdollistaa yhteistyön maakunnan ja kuntien kanssa.
Vaikuttamisyhteistyössä on järjestömaailmassa totuttu muodostamaan yhteinen näkemys, joka hyväksytetään jokaisen järjestön hallituksessa ja josta tehdään kirjallinen kannanotto. Sote-uudistusta valmistellessa se ei onnistu. Vastaan tulee niin nopealla tahdilla isoja asioita, että tarvitaan ketterää reagointia.
Ihmisten ääni kuuluviin
Perinteisessä yhteistyössä on pyritty maksimoimaan oma hyöty – nähdään tuhlauksena käyttää resursseja johonkin, josta ei suoraan ole hyötyä omalle järjestölle ja sen kohderyhmälle. Uusi aika vaatii uudenlaista ajattelumallia. Mitä jos emme kysyisikään mitä saamme, vaan mitä voimme antaa?
Keskeistä ei tietenkään ole se, että järjestöt saavat sanoa sanottavansa, vaan että järjestöjen edustamien ihmisten ääni pääsee kuuluviin. ”Yksikään kunta tai tuleva maakunta ei ole asukkaidensa näköinen ilman järjestöjä”, muistuttaa ministeri Annika Saarikko. Tiivistä yhteistyötä puolustaa myös se, että ihmisten asiat eivät ole eriytyneitä järjestöjen aihealueiden mukaan, vaan yksi henkilö voi kuulua vaikkapa kymmenen järjestön kohderyhmään.
Järjestöedustajat ovat sote- ja maakuntayhteistyössä pitkälti sanansaattajia ja tiedonvälittäjiä, puolin ja toisin. Kukaan ei voi ajaa vain oman järjestönsä tai edes oman kohderyhmänsä etua, vaan koko järjestösektorin asiaa mahdollistaen sitä kautta asukkaiden osallisuuden. Onnistuakseen tämä vaatii avoimuutta, luottamusta ja aktiivista verkostoitumista.
Ennakkoluulotonta yhteistyötä on syytä tehdä myös yli sektorirajojen – paitsi julkisen sektorin kanssa, niin myös yksityisten yritysten kanssa. Palveluntuottajajärjestöilläkin on sotessa paikkansa, mutta onnistuakseen sekin vaatii tiivistä yhteistyötä, kirjoittaa Jorma Niemelä.
Sote-uudistus tehdään somessa
Miten järjestöt saavat äänensä ja ennen kaikkea kohderyhmänsä äänen kuuluviin sote-valmistelussa? Sosiaalinen media on oiva väline tähän. Ainakin Pirkanmaalla voi sanoa, että sote tehdään Twitterissä. Maakuntavalmistelun väki on todella aktiivista, mutta järjestötoimijoilla on vielä petrattavaa. Yhteinen ydinviesti ja sovittu aihetunniste yhdessä laajan viestijäjoukon kanssa takaavat näkyvyyden ja vaikuttavuuden.
Viestinnässä tarvitaan järjestöjen ylätason asiantuntemuksen esiintuomisen lisäksi myös elävää elämää – tarinoita ja tunnetta. Ja missä näitä tarinoita olisikaan paremmim tarjolla kuin järjestöissä. Järjestöjen kautta välittyvät sote- ja makuvalmisteluun sekä päätöksentekoon ruohonjuuritason kuulumiset – terveiset ihmisiltä itseltään.
Somekeskusteluissa kaivataan viestintäihmisten ja substanssiasiosaajien lisäksi johtajia, jotka ovat valmiita käymään avointa vuoropuhelua. Toivon, että enää ei yksikään järjestöjohtaja väitä, ettei hänellä ole aikaa olla aktiivinen sosiaalisessa mediassa. Jos taas taidoissa on petrattavaa, koulutusta löytyy kyllä, kunhan asenne ja motivaatio on kohdillaan.
Vaikka sote-uudistuksessa on moni asia vielä kesken ja epävarmaa, tehdään koko ajan merkittävää kehittämistyötä niin sisällön kuin toimintatapojen saralla. Sosiaali- ja terveyshuollon lisäksi uudistuu samalla myös järjestösektori.
Kirjoittaja toimii Pirkanmaan Syöpäyhdistyksen toiminnanjohtajana ja opiskelee Sosiaali- ja terveysjohtamisen EMBA 9 -ohjelmassa.
Tutustu tarkemmin koulutukseemme
